Varustelun autoon saa valita premium-merkeille tyypilliseen tapaan omien tarpeiden ja toiveiden mukaan. X1:n perushinta 130-kilowattisella dieselillä, nelivedolla ja automaattivaihteistolla on noin 48 000 euroa.
Koeajoyksilömme on kuitenkin 49 000 euron valmiiksi tingittyyn hintaan myytävä Business-versio, jonka kokonaishinta näillä lisävarusteilla kohoaa yli 63 000 euron.
BMW:n kaksilitraisen turbodieselin viimeisin kehitysversio on nähty TM:n sivuilla eri automallien keulalla jo useammassakin vertailussa. Kuusivaihteinen ZF:n valmistama automaattivaihteistokin on ollut mukana niin taka- kuin nelivetoon yhdistettynä.
Dieselmoottorisessa X1:ssä käsivalinnan suurin hyöty on moottorijarrutuksen lisäksi siinä, että mutkateillä saa kaarteista kiihdytettäessä pidettyä riittävän suuren vaihteen päällä. Turbomoottoria ja etenkin dieseliä on turha huudattaa kierroksilla, kun voimaa on tarjolla alempanakin.
Ripeä auto X1 joka tapauksessa on. Kiihdytysmittauksessa jäätiin kolme sekunnin kymmenystä valmistajan ilmoittamasta arvosta, mutta tähän löytynee syy koeajoyksilön kattavasta ja siten painavasta varustelusta.
Nelivetojärjestelmä kommunikoi jatkuvasti ajonvakautuksen kanssa, joten talven liukkailla voimanjako voi muuttua hyvinkin tiuhaan. Perusperiaate on, että vetoluistoa pyritään rajoittamaan aina ensin nelivedon avulla, ja vasta tilanteen kärjistyessä käytetään elektronista tasauspyörästön lukitusta tai hillitään moottoria.
Auto ei juuri kallistele, ja nopeaksi välitetylle ohjaukselle riittävät pienet, täsmälliset liikkeet. Nopeissa suunnanmuutoksissa ohjaustunto on kohdallaan, eikä voimaakaan tarvita siististi ajaen paljoa.
Hätääntymisestä seuraavat liian nopeat ohjausliikkeet saavat ajonvakautuksen puuttumaan peliin määrätietoisella jarrutuksella. Täydellä viiden hengen kuormalla tilanne ei juuri muutu. Väistökokeesta selvitään läpi helposti ja suurilla alkunopeuksilla.
BMW:lle tuttuun tyyliin hälyäänet loistavat poissaolollaan. Auto on koottu yhtenäiseksi paketiksi, jota eivät selittämättömät kolinat ainakaan lämpimässä säässä vaivaa. Pakkasella kylmän auton taka-akselistosta kuului kyllä ääniä. Ilmanvirran äänet pysyvät nekin loitolla valtavista sivupeileistä huolimatta.
Lähivalokuviossa on riittävästi leveyttä, mutta oman kaistan puolella olisi kantamaa vara jatkaa. Valitettavasti kaukovalotkaan eivät tuo lisäleveyttä, vaan kapealla piikillä kurotetaan 130 metriin. Positiivista on, että valo leviää maastoon varsin tasaisena mattona. Lähi- ja kaukovalojen keskinäinen vaihtuminenkin tapahtuu tavallaan laadukkaasti.
Viimeisimmässä X-ryhmän edustajassa on paljon hyviä ja viimeisteltyjä ominaisuuksia. Valitettavasti BMW:n monissa malleissa eniten turhautumista aiheuttavat ominaisuudet nousevat siinä korostetusti esiin.
Talven tuiskuissa ei paljon turvallisemman tuntuista autoa voisi toivoa, mutta väärällä kesärengastuksella X1:stä saa itselleen raivostuttavan vastustajan. Mukavuutta on uhrattu kaarreominaisuuksien alttarille. Eipä sillä, tunteita auto ainakin herättää.
Tiivistelmä TM:n 4/10 artikkelista.
Osta ja lue koko juttu BMW X1:stä
