Euroopan Huipulla
Ranskan ja Espanjan välissä sijaitsee mielenkiintoinen veroparatiisi.
Jos joskus liikut Barcelonassa tai jossain muualla lähellä Espanjan ja Ranskan rajaa, suosittelen lämpimästi tutustumista maiden välissä sijaitsevaan Andorran lilliputtivaltioon. Näin meillekin kehotettiin kun toimme erään Tax Free -Mersun Espanjan Aurinkorannikolta Suomeen. Reittimme kulki pitkin Espanjan ja Ranskan etelärannikkoa, ja Andorra osuu melkein matkan varrelle. Pieni poikkeus reitillä oli ehdottomasti oikea ratkaisu.
Jo matka tähän pieneen ruhtinaskuntaan on todella kiehtova kokemus. Andorraan pääsee ainoastaan maanteitä pitkin, ellei satu omistamaan omaa helikopteria. Mutta ajaminen paikan päälle on silkkaa nautintoa. Kun lähdetään nousemaan rannikolta kohti Pyreneiden vuoristoa aina jonnekin kilometrin korkeudelle merenpinnan tasosta, maisema muuttuu nopeasti kauniista ylängöstä hulppeiksi vuoriksi. Tie mutkittelee solia pitkin ja hyvin usein tien rinnalla virtaa joki tai pitkulainen järvi. Missään en ole nähnyt niin upeaa maisemaa. Tien pinta on sileässä kunnossa aina Andorraan asti. Todellista moottoripyöräilijän tai urheiluautoilijan unelmapätkää.
Näin siis Espanjan puolella. Andorraan pääsee tasan kahta maantietä pitkin joko Espanjasta tai Ranskasta. Eihän Ranskasta tulevassa tiessäkään mitään vikaa ole, mutta sillä tiellä maisemat eivät ole niin pittoreskit ja takaisin rannikolle on hieman pidempi matka. Lisäksi reitin loppuosa paahdetaan moottoritietä pitkin ennen kuin liitytään rannan tuntumassa isoon ja maksulliseen baanaan.
Takaisin Andorraan. Valtio ei kuulu EU:hun, mutta tullissa ei tarvitse odottaa tuntikausia. Tullin ruuhkissa vastaantulevat Porschet ja Bentleyt antavat vihjeen siitä, että tämä veroparatiisi on erittäin vauras valtio. Ajelemme hiljakseen kohti pääkaupunkia Andorra La Vellaa. Lämpötila on illan alkaessa edelleen mukavasti yli 20 asteen.
Matkan varrella on useita autoliikkeitä vieri vieressä. Lähes kaikkien merkkien edustajat ovat perustaneet tänne oman myyntikojunsa aina Bentleytä ja Ferraria myöten. Itse asiassa ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin vierailemaan Bentley-liikkeeseen. Autoliikkeiden jäädessä taakse, alkaa asutus tihentyä, ja huomaa mitä käsite veroparatiisi käytännössä tarkoittaa. Bensa on erittäin halpaa ja laadukkaan ja kalliin oloisia putiikkeja on toinen toisensa vieressä. Hyvin usein saman alan liikkeet ovat kaiken lisäksi toistensa naapureita, näin esimerkiksi moottoripyörätarvikekauppojen ja koruliikkeiden kohdalla.
Andorra La Vellaan ei mahdu kunnollista katujen verkostoa, joten lähes kaikki sijaitsevat kätevästi pääkadun varrella. Ruuhkaa on melkoisesti, ja siellä täällä näkyy isoja Mersuja ja nopeita Porscheja sekä muita kalliita erikoisautoja. Jotenkin niitä on tänne vuorien keskelle eksynyt.
Andorran pinta-ala on vajaat 500 neliökilometriä eli suurin piirtein isohkon suomalaisen kunnan kokoinen. Asukkaita on noin 70 000. Suurin osa asutuksesta, kuten pääkaupunki Andorra La Vella, sijaitsee maan halkovassa solassa. Toisaalta maassa rakennetaan jatkuvasti lisää hotelleja ja muita kerrostaloja. Ja kun kyseinen sola alkaa pikkuhiljaa olla täynnä, alkavat rakentajat nostokurkineen valloittaa vuorien rinteitä. Uskallan väittää, että niillä maisemilla varustetuilla hotellihuoneilla on riittävän suolainen hinta.
Kylän kaunein ja rumin ja modernein rakennus on ehdottomasti kuvassa näkyvä lasipalatsi. Veikkailimme sitä paikan päällä joksikin hallintorakennukseksi, myöhemmin se kuitenkin paljastui kylpylähotelliksi. Muutoin arkkitehtuuri noudatteli varsin keskieurooppalaista linjaa.
Kyselimme myös yösijaa Andorrasta, mutta kukkaro ei oikein venynyt paikalliseen hintatasoon. Matkaoppaamme ja Tax Free -Mersun omistaja hämmästeli noussutta hintatasoa ja yleensäkin sitä kuinka pikkuvaltio on muuttunut ja kuinka sinne on rakennettu niin paljon uutta, kun hän viimeksi kävi Andorrassa joitakin vuosia sitten.
Olisi kyllä ollut mielenkiintoista jalkautua kunnolla Andorra La Vellan keskustaan, mutta valitettavasti hektinen aikataulumme ei sallinut liiallisia viivästelyjä. Joka tapauksessa halu päästä Andorraan uudestaan jäi pysyväksi. Kuten niin moneen muuhunkin paikkaan, joissa kävimme Euroopan-kiertueellamme.
Kirjoitti: Jukka Holmi
