Lexuksen uusi LC 500h on yksi ristiriitaisimmista automalleista pitkään aikaan. Se haluaisi olla yhtä aikaa järkyttävän suorituskykyinen sportticoupé ja maailman härskein hybridi. Yhtälön ei uskoisi toimivan, mutta jotenkin Lexus onnistuu olemaan molempia lähes tyylipuhtaasti.
LC 500h ei näytä tuotantoautolta. Se on ennakkoluulottomasti muotoiltu auto, joka vaikuttaa siltä, että se olisi reväisty suoraan pelimaailmasta. Lexuksen kaltaiseen autoon luulisi törmäävän ennemmin Gran Turismo –pelissä kuin oikeassa elämässä. Mutta joskus totuus on peliä ihmeellisempää.
Lexuksen uutuusmalli ei ole ujoille. Härskisti muotoiltu punainen paholainen kerää katseita ja uteliaita keskustelukumppaneita huoltoaseman pihassa. Jokainen tankkauskerta on tilanne, jossa autosta joutuu kertomaan perinteiset tekniset tiedot: V6 bensiinikoneen menoa tehostaa 132 kW:n sähkömoottori. Yhteensä tehoa synnytetään 354 hevosvoimaa ja vääntöä 648 Nm.
Erikoinen vaihteistoratkaisu
Mukavat tehot tuottavan moottorin potentiaali luovutetaan kuskin käyttöön vähintäänkin mielenkiintoisen vaihteistoratkaisun välityksellä. LC 500h:ssa on kaksi vaihteistoa. Hybridinä Lexuksessa on portaaton CVT-vaihteisto, mutta sen lisäksi LC:ssä on toinen neliportainen automaattiaski.
Nelipykäläinen vaihteisto simuloi CVT:n yhteydessä normaalia automaattivaihteistoa. Kiihdyttäessä Lexus tuntuu vaihtavan vaihteita perinteisen automaatin tapaan. Sen avulla CVT:n kuminauhamainen luonne ei ole samalla tavalla läsnä kuin muissa malleissa.
Kahden automaattivaihteiston yhdistelmän ansiosta Lexuksen askissa on ikään kuin kymmenenportainen vaihteisto. CVT hoitelee kuutta ”pykälää” ja toinen vaihteisto loppuja neljää. Kuski on autuaan tietämätön kumpi aski vaihteita vaihtelee.
Jännittävästi rakennettu vaihteisto hyödyntää moottorin voimapotentiaalia lähes yhtä hyvin kuin kaksoiskytkimellinen automaattivaihteisto. Toki LC500h ei tunnu ajossa niin tehokkaalta kuin teholukema antaisi olettaa. Mutta kiivas Lexus silti on.
Äreä ulkoa ja sisältä
Japanilaistehtaalla on tajuttu oikein muutama asia urheiluautomaailmasta. Ensimmäiseksi se, että auton tulee näyttää rajulta. LC 500h on todella äreän näköinen auto. 21 tuuman vanteet näyttävät siltä, että ne ulottuvat helmasta kattoon saakka. Pyörän kotelot ovat julman kokoiset ja ne hallitsevat koko ilmettä. Lexuksessa on paljon ponycar-vaikutteita, mutta modernilla otteella.
Toinen asia on äänimaailma. 3,5-litrainen V6 rääkyy ilmoille niin uskomattoman seksikkään äänimaailman, että sitä kuuntelee oksa kovana. Erityisesti Lexus mylvii silloin kun ajotila on sporttisimmassa asennossa. Kutoskoneen raaka sointi on silkkaa seksiä.
Takavetoisena Lexus LC 500h:n potentiaalia on mahdotonta hyödyntää talven liukkailla, sillä takapallot lyövät joutavaa jopa kuivalla asfaltilla. Järkälemäisiin vanteisiin venytetyt kitkarenkaat kun eivät tarjoa juuri mitään pito-ominaisuuksia.
Ujon aavistuksen suorituskyvystä saa moottoritievauhdeissa kiihdyttäessä, kun vauhti tarjoaa edes jonkinlaista pitoa. Silloin Leksan viisari alkaa nousta ripeästi kohti suurempia lukemia.
Tuntuma tiehen on hyvä. Vaikka alla on todella kookkaat kiekot, ei rengasmelu pääse häiritsemään matkantekoa. Ajotuntuma on melko mukava, mutta toki räväkkä luonne tuntuu aina kun LC nytkähtää liikkeelle. Pienikin kaasunpainallus saa Lexuksen syöksymään ripeästi liikkeelle.
Virheetöntä viimeistelyä
Viimeistely on niin sisältä kuin ulkoa virheetöntä, kuten pieteetillä rakennetulta japanilaiselta voi odottaa. Nahkasisusta on tyylikäs ja tuntuu kaikin puolin laadukkaalta. Penkki tarjoaa hyvän tuen kuskille ja kyytiläiselle. Takapenkillä mahtuu matkustamaan ainakin perheen pienemmät kyytiläiset, vaikka mikään perheauto ei olekaan kyseessä.
LC 500h:ta riivaavat samat kehityksen paikat kuin muutakin Toyota-konsernia. Keskikonsolin ajotietokoneen käyttäminen on hankalaa, sillä intuitiivisuudesta ei ole hajuakaan. Pelkästään navigaattorin käyttäminen on niin työlästä, että sen sijaan tulee suosiolla turvauduttua puhelimen reittiohjelmaan.
Intuitiivisuuden puute on kiusallinen vaiva, sillä muuten niin hieno kokonaisuus kärsii hankalasta käyttöliittymästä. Erityisiä nuhteita on annettava järkyttävän huonosta kosketuslevystä, jonka kautta näytöllä voi liikkua rullaamalla. Se on suoraan sanoen täysin susi.
Myös ajotilan valitsimen sijainti on haastava. Kytkimet löytyvät ratin yläpuolelta kaukaa kojelaudan päältä. Niihin joutuu kurkottelemaan pitkälle. Niiden sijoittaminen järkevämmälle paikalle olisi jälleen tuonut positiivista lisäarvoa.
