Monille tämä on jo selvää, mutta kerrataan vielä. LED-ajovalot ovat eri asia kuin ne nätit LED-päivävaloviirut valojen alla tai ympärillä. LED-ajovaloissa varsinaiset isot pimeyden valaisevat ajovalot ovat myös toteutettu LED-tekniikalla.
Valotekniikka laukkaa nyt eteenpäin niin, että uusissa automalleissa LED-ajovalot korvaavat kovaa vauhtia ksenonvaloja. Halogeenit pitävät silti pintansa edullisemmissa autoissa. Päivävaloina voi olla nättiä LED-viirua, mutta hämärän tullet syttyvät halvat halogeenit.
Kaikissa valotyypeissä on silti hyviä ja huonoja valoja. Käytännössä tietä valaisevan valon määrä ja valojen kantama riippuvat muun muassa valoumpioiden suunnittelusta, valojen suuntauksesta, valopolttimon laadusta ja tietysti valojen ulkopinnan puhtaudesta.
Koska automallikohtaiset erot ovat valtavia, tässä ei paneuduta kaikkiin niihin, vaan esitellään vain valotyyppien perusasiat. Tarkempia automallikohtaisia valomittauksia voi lukea Tekniikan Maailmasta, joka on ollut puolueettomien valomittausten pioneereja koko maailmassa.
Hehkeät ja herkät halogeenit
Perinteiset halogeenivalot ovat hehkulampun kaltaiset valot, joissa hehkulangan ympärillä on halogeenikaasua. Ne tuottavat valoa ja samalla myös lämpöä enemmän kuin perinteinen hehkulamppu. Jääkelillä auton valot ainakin pysyvät sulina. Lampunpesimet kuitenkin olisivat tarpeen kuran poistamiseksi.
Lämmön tuoton ja hinnan ohella paljoa muita hyviä puolia halogeeneissa ei enää olekaan. Polttimot ovat periaatteessa helppoja vaihtaa, mutta ei kaikissa autoissa. Lisäksi vaihtamista pitää tehdä usein. Luvatut käyttöiät ovat polttimoilla yleensä vain joitain satoja, tyyliin 300 tuntia.
Nykyään halogeenit ovat yhä useammassa autossa päivävalojen kanssa, kuten oheisten kuvien Ford Fiestassa LED-päiväajovalojen reunustamana. Silloin halogeeneja ei tarvitse polttaa kuin vain hämärällä ja pimeällä. Näin polttimoiden käyttöikä pitenee.
Eräs tietynlainen etu monilla halogeeneilla on valon reunan häilyvyys. Pimeällä tiellä on mukavaa, kun valo ei ole kuin veitsellä leikattua, vaan se hiipuu kauemmas ja ylemmäs mentäessä. Siksi myöskään vastaantulijat eivät koe vastaavia yhtäkkisiä häikäistymisiä valoalueelle osuessaan. Linssityyppisillä valoilla toteutetuissa halogeeneissa tosin ei ole tätäkään pikku etua, vaan niissä lähivalon yläreuna on suunnilleen terävä kuin ksenoneissa ja ledeissäkin.
Halogeeneillakin voi toteuttaa todella tehokkaita ajovaloja, jos asiaan on panostettu. Uudemmissa autoissa huippuhalogeenit ovat vähissä: valoista kiinnostuneet valmistajat panostavat ksenoniin tai lediin. Ja jos halogeenit olisivat hyvät, olisi vaikeampi myydä lisävarusteena ksenoneja tai ledejä.
Kalliit ja komeat ksenonit
Kaasupurkausvaloissa eli ksenonvaloissa on hehkulangan sijaan jalokaasu ksenonia, joka hehkuu valokaarena kahden elektrodin välissä. Värilämpötila on halogeenia korkeampi, joten valo näyttää sinisemmältä. Hehkulangan puuttumisen ansiosta kaasupurkausvalon käyttöikä on pidempi: yleensä luvataan 2000-3000 tuntia.
Ksenoneissa tosin käyttöiän loppupuolella valoteho alkaa heikentyä. Asteittaista hiipumista ei ehkä omassa autossa huomaa, kun siihen tottuu. Halogeenihan taas on langan napsahtaessa poikki heti pois pelistä. Ksenonpolttimon hinta on helposti lähes satasen. Halogeenipolttimot taas ovat usein kympin tai parin luokkaa.
Hyvänä puolena ksenonit ovat varsin kirkkaat yön valaisijat: halogeeneja pienemmällä teholla saa silti niitä kirkkaampaa valoa. Varsinkin ksenonlähivalot usein tekevät huomattavasti tasaisemman ja leveämmän valokuvion auton lähelle kuin halogeenilähivalot.
Joissain varsinkin hieman vanhemmissa autoissa ksenonit ovat vain lähivaloille ja kaukovaloina ovat halogeenit. Sittemmin tuplaksenonit eli samalla polttimolla toteutettu lähi- ja kaukovalo ovat yleistyneet.
Ksenonvalojen yhteydessä pitää olla ajovalojen automaattinen korkeudensäätö ja valonpesimet. Tämä on tietysti hyvä asia, mutta osaltaan myös hitusen nostaa hintaa. Ksenonit eivät olekaan koskaan yleistyneet kaikkein edullisimmissa autoissa.
Leikkisät ja monipuoliset ledit
LED eli Light-Emitting Diode on valoa säteilevä puolijohdekomponentti. Se lähettää valosäteitä, kun virta kulkee diodin läpi. 1900-luvun loppupuolella yleistyivät värilliset, varsinkin punaiset LED-valot monissa käytöissä. Tekniikan kehittyessä niitä saatiin entistä tehokkaammiksi, ja 1990-luvulla niitä alkoi tulla muun muassa autojen lisäjarruvaloihin. Näissä tärkeä etu on LED-valon huippunopea syttyminen.
Samoihin aikoihin alettiin oppia valkoisen LED-valon tekoa, minkä vuoksi ne alkoivat yleistyä vasta uuden vuosituhannen puolella. Aluksi valkoiset LED-valot tulivat autoissa päiväajovaloihin, kunnes niitäkin opittiin tekemään tehokkaammiksi. 2010-luvulla onkin alkanut yleistyä varsinaisten ajovalojen toteutus ledeillä.
LED on energiatehokas: vain pieni osa energiasta muuttuu lämmöksi, suurin osa muuttuu valoksi. Tekniikka on myös kestävää, LED-ajovaloille luvataan ikää suunnilleen auton eliniän verran, jopa 20 000 – 30 000 tuntia. Mukana kun ei ole oikein kuluvia osia, ei halogeenien kaltaista poikki napsahtavaa hehkulankaa eikä kaasupurkausvalojen hiipuvaa ksenonkaasua.
LED-ajovaloilla miellyttävä puoli on varsin tasaisesti auton eteen leviävä valo. Ikävä miinus taas on usein lähivalon todella jyrkkä yläreuna, jonka yläpuolella on säkkipimeää. Samaa ongelmaa on kyllä ksenoneissakin, kuten tämän jutun kuvista näkee.
Pimeässä virkeänä pitää monien makuun kivalta näyttävä päivänvalon kaltainen väri. Jutun pääkuvan vierekkäisten ksenonvalo-Opelin ja LED-Volkswagenin kanssa näkee, että ledit ovat vielä selvästi sinisempiä kuin ksenonit, vaikka ksenoneitakin aikanaan pidettiin ”sinisinä”.
LED-ajovaloja laitetaankin autoihin myös ulkonäkösyistä, ei maksimaalisen valotehon takia. TM:n mittaukset, essonbaarihuhut sekä omatkin koeajokokemukseni kertovat, etteivät varsinkaan edullisempien autojen LED-ajovalot aina ole huipputehokkaita. Kyllä ne sentään ovat yleensä tehokkaammat kuin saman auton perusversion halogeenit, mutteivät välttämättä parhaiden ksenonien tasolla.
LED-ajovaloilla voidaan myös toteuttaa monipuolisemmin mukautuva valokuvio kuin ksenoneilla, joissa sellainen on myös mahdollista. LED-ajovalot syttyvät nopeasti, jolloin ne ovat silmänräpäyksessä mukana vaihtuvissa tilanteissa.
Yleistyviä juttuja ovat esimerkiksi mutkien mukaan kääntyvät valot, jotka alkoivat yleistyä jo ksenoneissakin. Toinen on valokuvion muuttuminen ajonopeuden mukaan, jolloin kovemmalla vauhdilla satsataan mahdollisimman pitkälle ulottuvaan valoon, hitaammilla vauhdeilla sivuille. Yleistyvä LED-valotemppu on automaattiset kaukovalot, jotka havaitsevat tuulilasikameralla vastaantulijat.
Parhaat LED-ajovalot ovat älykkäästi vastaantulijoiden mukaan elävät ledit. Niissäkin havaitaan kameralla vastaantulijat, edellä ajavat ja katuvalot. Valojen ollessa automaattiasennossa ja kaukovalot päällä ne valaisevat yössä kaukovalon tehoisesti kaiken muun paitsi toiset autot. Valot sammuvat maagisesti juuri siitä kohtaa, missä edellä ajava tai vastaantulija kulloinkin on.
Ledien lisänä pimeyteen tunkeutuvat laserit
Laservalo kuulostaa scifi-leffasta karanneelta tavalta hoitaa valaistus. Audi ja BMW ovat kuitenkin tuoneet lasereiden avulla toimivat lisäkaukovalot myyntiin jo muutama vuosi sitten. Niitä saa lisävarusteena ainakin Audi A7:aan, A8:aan ja R8:aan sekä BMW:n 7-sarjalaiseen ja i8:aan.
Laservalo on käytössä LED-valojen ohessa ainoastaan erittäin pitkän kantaman kaukovalona. Se ei välttämättä tule koskaan korvaamaan LED-valoja, sillä tekniikka on monimutkaisempi ja siksi väistämättä kalliimpi. Toisaalta se on nykyisellään vielä lediäkin tehokkaampi. Isot tehot myös saadaan tuotettua pienempikokoisessa yksikössä kuin suuritehoinen LED.
Sinisen laserin valo johdetaan useamman peilin kautta linssiin, jossa on keltaista fosforia. Tuo linssi muuntaa valon kirkkaan valkoiseksi ja suuntaa sen kapeana piikkinä kauas eteen. Tässä matkalla myös laser muuttaa muotoaan sen verran, että silmille ei ole haittaa laserista, ainoastaan kirkkaasta valosta.
Koeajo talvipimeässä Suomessa laservaloilla varustetulla 7-sarjan BMW:llä ei tuntunut erityisen mullistavalta. Tärkein valovarustus oli automaattisesti ja älykkäästi toimivat huipputehokkaat LED-valot, joita on jo lukuisissa muissakin autoissa. Automaattiasennossa ne sytyttävät LED-kaukovalot, kun tullaan pimeälle tieosuudelle. Edellä ajavan tai vastaantulijan kohdalla ne himmentävät kaukovalon ainoastaan kohdalta ja muualle näytetään kaukovalon tehoista valoa.
Tämän lisäksi laservaloissa syttyvät lasereilla toimivat lisäkaukovalot, kun missään näköpiirissä ei ole muita autoja ja vauhti nousee yli 60 km/h. Ne näkyvät LED-valoakin sinertävämpinä ja hyvin kapeina keiloina kaukana edessä. Varsinkin mutkissa huomaa niiden kapeuden, kuten tämän jutun viimeisessä kuvassa maantiellä. Siinä laserit täsmävalaisevat metsää vain yhdessä kapeassa kohdassa suoraan edessä. Muu valo on auton hyvien LED-kaukovalojen tekosia. Mutkissa lasereista ei siis oikein ole lisähyötyä.
Ainoastaan aivan suoralla tiellä on vähän enemmän apua. Kapeat laservalot valaisevat juuri tien alueen melkeinpä niin pitkälle kuin vain tarkka näkö kantaa. Mainospuheissa puhutaan 600 metristä, mikä voi ihan hyvin pitää paikkaansa. Satasen vauhdissa ajaessakin tuntui vielä näkevän jopa pidemmälle kuin on tarvis.
Tosin tarvitaanko tällaisiin valotehoihin laseria? Audin ja BMW:n laserien jälkeen myös Mercedes-Benz toi ultrapitkän kantaman lisäkaukovalot, mutta LED-valoina toteutettuna. Niillekin luvataan – yllätys yllätys – 600 metrin kantama.
Laser saattaa siis jäädä vain joidenkin lisäkaukovalojen kuriositeetiksi. Monipuolinen ja järjellisen rajoissa pysyvän hintainen LED on se, joka ajovaloissa jatkossa jyllää yhä enemmän.
Teksti ja kuvat Raimo Tengvall
