Omakotitaloa, pesukonetta tai erinäisiä muita asioita viime vuosina hankkineille on varmasti tullut vastaan sen energialuokka. Siinä energiankulutuksen taso on tiivistetty simppelisti kirjaimiin A-G ja eri värisiin palkkeihin. Paras A on lyhyt vihreä, huonoin G pitkä punainen.
Samaa energiankulutusvertailuun suunniteltua merkintätapaa on tuotu myös autoihin. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin Autovertaamo-palvelu on toteuttanut sitä jo vuodesta 2016. Sittemmin se on tullut myös Nettiautossa myytävien käytettyjen autojen ilmoituksiin.
Teknisten tietojen loppupuolella ilmoituksissa on Trafin logon jälkeen kyseisen auton CO2-päästölukema sekä sitä vastaava kirjain. Linkistä saa auki koko energiamerkinnän. Seuraavalla rivillä on kyseisen auton vuotuisen ajoneuvoveron määrä sekä linkki auton julkisten verotietojen hakuun.
Mikä energiamerkintä?
Energiamerkinnän idea on simppeli, eikä myöskään ihan uusi. Tanskassa niitä on nähty autoissa jo 2000-luvun alkupuolella. Suomessa Trafin edeltäjä AKE alkoi käyttää sitä vuonna 2009.
Varsinainen yleistyminen Suomessa on alkanut tapahtua 2016-2017, kun Trafi on alkanut jakaa energiamerkintää netissä rajapinnan kautta myös muille. Näin esimerkiksi Nettiauto saa energiamerkinnän suoraan ilmoituksiin, teknisten tietojen perään. Trafista kerrotaan näitä automaattisia energiamerkinnän käyttöjä tapahtuneen vuoden 2017 loppupuolella noin 60 000 kertaa kuukaudessa, ja tahti vain kiihtyy.
Energiamerkintä- ja ajoneuvoverotiedot päivittyvät Trafilta usein tunnin kuluessa ilmoituksen laittamisesta tai päivittämisestä. Ne yleensä löytyvät vuonna 2001 käyttöön otetuista ja sitä uudemmista henkilöautoista.
Näiden lisäksi automaattisesti siirtyy nykyisin myös monia muita teknisiä tietoja. Ne tulevat jo ilmoituksen tekovaiheessa, joten ilmoituksen laittaminen on helpottunut takavuosista merkittävästi.
Energiamerkintä koskee nykyisellään vain henkilöautoja. Energialuokan kirjain tulee hiilidioksidipäästöjen mukaan. Lähes kymmenen vuoden takaiset päästöluokat ovat yhä toimivia ja ajankohtaisia. Autoja nimittäin mahtuu nykyisellään runsaasti kaikkiin luokkiin, vaikka ne oudosti ovatkin keskenään eri suuruisia.
- A: alle 101 g/km
- B: 101-120 g/km
- C: 121-130 g/km
- D: 131-150 g/km
- E: 151-175 g/km
- F: 176-200 g/km
- G: yli 200 g/km
Eräänlaisena miinuksena energiamerkintä ei ota huomioon auton kokoa. Toisaalta eipä ota ilmastokaan: päästö on päästö, vaikka sen tekisi kuinka hienolla menopelillä. Silti pienenä myönnytyksenä Trafin energiamerkintäsivulla on mukana vertailu tavoitteeseen EU:ssa myytävän samanpainoisen auton päästölle.
Esimerkkiautona oheisissa kuvissa oleva Volkswagen Golf Variant Alltrack päästää 129 g/km. Näin se osuu energialuokka C:hen. Toisaalta kyseessä on melko painava nelivetodieselfarkku, jonka painoiselle autolle tavoitepäästö olisi 139 g/km. Eli tämä autohan oli alle tavoitteen! Tällaista autokohtaisen tavoitelukeman alittamista voi vaikka halutessaan pitää ohjenuoranaan auton valinnassa.
Erityisesti energiamerkintä, kuten myös autojen verotus, suosii ladattavia autoja. Oheisissa kuvissa toisena esimerkkiautona on Golfin GTE-lataushybridiversio. Latauksen avulla sen virallinen hiilidioksidipäästö on 36 g/km, eli pitkälti A-luokassa. Akkuineen ja sähkömoottoreineen varsin painavana autona sen kokoisen tavoite olisi 140 g/km…
Autojen sähköistyessä tietysti olisi väliä myös sähkön tuotantotavalla, johon merkki ei ota kantaa. Sen lisäksi tulevaisuudessa myös päästömittaustapa uudistuu, minkä vuoksi energiamerkki ei ehkä tällaisenaan ole ikuinen.
Nyt se kuitenkin on hyvin toimiva tapa selkiyttää autojen välisiä päästöeroja ainakin vuoteen 2020 asti. Silloin tulee voimaan uusi WLTP-päästömittaustapa, jolla viralliset päästölukemat tulevat pääosin hieman nousemaan nykyisistä.
Sekään ei kyllä vaikuta siihen, että polttoaineenkulutuksessa ja päästöissä autojen välillä on eroja. Ja niitä keskinäisiä erojahan energiamerkintä pyrkii selventämään kaikille Pihtiputaan mummoa myöten. Onneksi se ei ole ainoa tapa, vaan myös päästön g/km -lukuarvo on kyllä hyvin selkeä luku…
Miten vuotuiset verot määräytyvät?
Energiamerkinnän ohella Nettiauton myynti-ilmoituksissa teknisten tietojen alaosassa Trafi-otsikon alta löytyvät myös ajoneuvoverotiedot. Niissä ei ole tapahtunut muutoksia vuodelle 2018, mutta osalle pikku kertaus voi olla paikallaan.
Ajoneuvovero on siis jatkuva vero, jota maksetaan rekisterissä olevista henkilö-, paketti- ja kuorma-autoista. Verosummat ilmoitetaan per päivä. Maksut voi suorittaa postissa saapuvan laskun mukaisesti esimerkiksi neljännesvuosittain tai koko vuoden kerrallaan. Liikennekäytöstä poistolla saa myös veron tauolle.
Ajoneuvoverossa on kaksi osaa, perusosa ja käyttövoimavero. Bensa-autoilla ei ole käyttövoimaveroa (”dieselveroa”) ja kuorma-autoilla taas ei ole perusosaa.
Ajoneuvoveron perusosa: päästöt tai paino
Henkilöautoilla ja pakettiautoilla ajoneuvoveron perusosa määräytyy hiilidioksidipäästöjen mukaan.
Vuotuiset summat alkavat nollapäästöiseksi luokitellun eli sähköauton 106,21 eurosta. Isolla koneella hönkivän, 400 grammaa tai enemmän päästävän auton vuotuinen lasku on 654,44 euroa. Tyypillisemmät päästöt 100-200 grammaa osuvat hintahaarukkaan noin 160-320 euroa.
Vanhemmissa autoissa perusosa taas määräytyy painon mukaan. Henkilöautoissa tämä on ennen vuotta 2001 käyttöönotetuissa alle 2500 kilon kokonaismassaisissa ja ennen vuotta 2002 käyttöönotetuissa yli 2500 kokonaismassaisissa autoissa. Pakettiautoissa tämä on ennen vuotta 2008 käyttöönotetuissa.
Käyttövoimavero: polttoaine ja paino
Käyttövoimaveroa maksetaan kaikilla muilla polttoaineilla kuin bensalla liikkuvista. Näihin kuuluvat dieseleiden lisäksi myös sähköautot ja lataushybridit. (Perinteiset bensahybridit, joissa ei ole latausjohtoa, ovat käyttövoimaverottomia.)
Dieseleillä käyttövoimavero on kovempi kuin viime aikoina yleistyneillä ”vaihtoehtoisilla polttoaineilla”. Mutta kyllä sähköautoilijakin joutuu käytännössä päälle satasen vuodessa maksamaan käyttövoimaveroa. Tankilla käytäessä maksettavan polttoaineveron tosin välttää kokonaan.
Polttoainetyypin lisäksi käyttövoimaveron määrään vaikuttaa auton kokonaispaino eli paino suurimmalla sallitulla kuormalla. Painavammista maksetaan enemmän.
Käytännössä esimerkiksi tyypillisestä kahden tonnin kokonaispainoisesta dieselhenkilöautosta maksetaan vuodessa 400 euroa käyttövoimaveroa. Päälle tulee päästöistä riippuva perusosa, esimerkiksi 130 gramman tapauksessa vajaat 200 euroa vuodessa.
Pakettiautoilla sekä matkailu- ja huoltoautoilla vero on vain noin kuudesosa henkilöautojen käyttövoimaverosta. Se onkin monelle ollut hyvä syy muuntaa ja rekisteröidä henkilöautopohjainen auto joksikin näistä.
Kuorma-autoilla käyttövoimavero riippuu painon lisäksi akselien määrästä ja siitä, hinataanko kuormurilla myös perävaunua.
Nettipalvelut pitävät kädestä veroviidakossa
Ei hätää: kaikkia edellä mainittuja verokrumeluureja ei välttämättä tarvitse tietää. Kulloisenkin auton verotiedot voi tarkastaa rekisterinumeron perusteella netistä: https://asiointi.trafi.fi/henkiloasiakkaat/tieliikenne/ajoneuvon-julkiset-verotiedot
Verotietojen tarkastuksessa näkee myös, onko auton ajoneuvoverot maksettu. Tiedot ovat julkisia, joten haun voi tehdä rekisterinumeron perusteella myös muusta kuin omasta autosta. Näin sen voi tarkastaa esimerkiksi autosta, jota on harkitsemassa ostaa. Maksamattomat verot johtavat auton käyttökieltoon.
Lisäksi ajoneuvoveroon on yleisluontoinen laskuri, johon ei tarvitse syöttää rekisterinumeroa: https://www.trafi.fi/tieliikenne/verotus/ajoneuvovero/veron_maksaminen/ajoneuvoverolaskurit
Veroja siis riittää matkan varrella. Vähänkään isommilla ajomäärillä isoimmiksi kuitenkin muodostuvat polttoaineverot sekä uudessa autossa autovero (jonka jäämät tietenkin piileskelevät myös käytetyn auton hinnan sisällä). Niihinkin kulutus ja päästöt vaikuttavat, joten alhaisen energiankulutuksen autosta ei ole ainakaan haittaa.
Teksti ja kuvat Raimo Tengvall
