Toyota esitteli viime vuonna pienten pakettiautojen luokkaan uuden edustajan. Nimeksi valikoitui suvun isompaa mallia myötäillen Proace City. Auto valmistetaan yhteistyössä PSA-konsernin kanssa, ja sillä on kolme erimerkkistä sisarta. Toyotaksi auton tunnistaa sen keulan muotoilusta ja kojelaudan näkymästä. Pikkupakettiautojen luokka on Euroopankin laajuisesti merkittävä segmentti. Yli 30 prosenttia kaikista myydyistä hyötyautoista on juuri tätä pientä mallia. Tänä vuonna City saatiin myös Suomeen.
Toyota Proace Cityä on tarjolla kahta eri korimallia. Lyhyemmän mallin (L1) pituus on 4,4 metriä ja pidemmän (L2) 4,75. Saimme koeajoon tuon lyhemmän koriversion varustettuna malliston tehokkaimmalla moottorilla, eli 96 kilowatin (130 hv) dieselmoottorilla. Ajamisen helppouden kruunasi kahdeksanpykäläinen automaattivaihteisto. Sen käyttö on suorastaan nautinnollista pienen pyöritettävän kiekon johdosta. Perinteinen automaattivaihteiston vipu on korvattu kevyin liikkein toimivalla kiertokytkimellä. Ja se on sijoitettu siten, että ainakin pitkäkätinen yltää siihen kurottelematta.
Sähköisen käsijarrun kytkin on sekin vaihdekiekon läheisyydessä, joka osaltaan nopeuttaa arjen rutiineja. Automaattivaihteisessa on sama ”kyhmy” kojelaudan keskellä kuin manuaalivaihteisessa. Se antaa hyvän tuen kaasujalan polvelle. Kyseinen kyhmy osaltaan myös rajoittaa kolmepaikkaisen ajoneuvon keskipenkin tilaa. Kovin pitkäjalkainen ei siinä pysty istumaan. Samaisen penkin selkänoja taittuu alas muodostaen kuskille tukevan käsinojan. Selkänojassa on myös sopivaan asentoon käännettävä kirjoitusalusta toimistohommia varten.
Mitoituksensa puolesta Proace Cityn kuljettajan paikka on juuri riittävä 190 senttimetriselle kuljettajalle. Penkki on tuolloin tosin aivan takana, mutta ajoasento sopiva. Pidempi kuljettaja joutuu ajamaan kyllä jo hieman polvet koukussa. Erityistä kiitosta täytyy antaa ajoneuvoon nousulle ja poistumiselle. Se on ehkä helpointa mitä missään autokategoriassa. Henkilöautoihin joutuu laskeutumaan ja pakettiautoihin sekä katumaastureihin monesti lähes kiipeämään. Proace Cityn kuskin penkille ikään kuin vain käydään ilman ponnisteluja. Pätee ainakin edellä mainitun mittaisille kuskeille.
Maltillisesti malleja
Korimalleja on siis edellä mainitut kaksi, L1 ja L2. Takakopassa on tuolloin tilaa 3,3 tai 3,9 kuutiometriä ja kantavuutta 650 tai 1 000 kilogrammaa. Tavaratilan korkeus on molemmissa sama 1 200 millimetriä. Proace Citystä on tarjolla myös tila-autoversio joko viisi- tai seitsemänpaikkaisena. Tuolloin mallimerkintä on Proace City Verso.
Koeajetun lyhemmän mallin peränylitys on lähes olematon, mikä helpottaa auton käsittelyä ahtaissa kaupunkioloissa. Keulan osalta molemmat korimallit ovat identtiset. Keula on korkeahko, mutta näkyvyys eteen ja alas kuitenkin hyvä konepeiton sopivan kaltevuuden myötä. Nokka myös näkyy hyvin kuskinpenkille. Kääntösäteen pienuus tuli selvästi esille koeajon yhteydessä.
Moottori jää varsin syvälle konehuoneen uumeniin, mutta silti kaikki on hyvin esillä huoltojen tekoa ajatellen. Akkukin on hyvin näkyvissä ja luokse päästävissä.
Moottorin tehoversioita on tarjolla kolme; 1,2-litrainen ja 81-kilowattinen (110 hv) bensiinikäyttöinen sekä 1,5-litraiset ja 74- ja 96-kilowattiset dieselkäyttöiset (100 ja 130 hv).
Automaattivaihteisto on saatavilla vain tehokkaimman moottorin (96 kW) yhteydessä. 1,5-litraisesta dieselmoottorista irtoaa mukavat 300 newtonmetriä vääntöä, joka yhdessä automaattivaihteiston kanssa tekee ajosta pehmeän nykimätöntä. Meno on tarpeen tullen kuitenkin ripeää, kun automaattilaatikko paiskoo kiihdytyksissä isompaa vaihdetta pesään, minkä ehtii. Vaihtamistapahtuma on lähes huomaamaton. Kierroslukumittarista havaitsee parhaiten vaihteen vaihtumisen.
Kaikki tarvittava löytyy
Valmistajan taholta kerrotaan Proace Cityn toteutuksessa pyrityn siihen, että auton voi luovuttaa kenen tahansa käyttöön lähestulkoon ilman käyttöopastusta. Ohjaamossa ei ole yltäkylläisesti katkaisijoita. Monitoimiratissakin on vain muutamia toimintoja, mikä helpottaa käyttöä, kun ei tarvitse joka kerta ”arpoa”, mitä nappia kulloinkin painaa. Tämä korostuu varsinkin pimeään aikaan. Ratin muutamat toiminnot löytyvät helposti ja tarkasti pelkällä sormituntumalla. Ohjauspyörä on hyvin tukevanoloinen ja siinä on sekä korkeus- että etäisyyssäätö. Automaattivaihteiston myötä autossa on myös ratin takana läppävaihteet manuaalista vaihtamista varten. Niille on kuitenkin varsin vähän käyttöä hyvin yhteen toimivan moottorin ja automaattilaatikon johdosta. Sport-ajotilaa ei järjestelmästä löydy, mutta sen sijaan Eco-tila on. Suorituskyvyn ero tavallisen ja Eco-tilan on hiuksenhienoinen. ”Silmät kiinni -testillä” sitä on vaikea havaita, ja pidemmän ajan kulutuseroa ei ehditty mittaamaan.
Koeajoauto oli varustettu kahdeksantuumaisella kosketusnäytöllä (lisävaruste), joka sisälsi navigointijärjestelmän, handsfree-puhelintoiminnon Bluetoothin välityksellä älypuhelimesta sekä musiikin toistot eri lähteistä (MP3:t muistitikulta tai BlueToothilla älypuhelimesta). Lisäksi monia auton mukavuus- ja käyttöasetuksia hallitaan kosketusnäytön kautta. Valikoissa hyppelyä ei kuitenkaan ole riesaksi asti, joten tarvittava löytyy helposti.
Mittaristo on perinteinen analoginen. Kaikki tarvittavat ovat kohdallaan; nopeus-, kierrosluku-, polttoaine- ja lämpömittarit selkeinä viisarinäyttöinä. Lisäksi isojen kiekkojen välissä on pieni näyttöosa ajotietokoneen toimintoja varten. Mukavinta siinä on pitää näkyvillä nopeuden numeronäyttöä. Vaihtoehtona on myös hauska toiminto, joka kertoo onko auto viivojen välissä vai ei. Se on peruja auton kaistavahdista.
Ohjaamon ainut moite tulee valaisemattomasta lämmönsäätimestä. Sen löytäminen oli aluksi vaikeaa pimeään aikaan, mutta kaikkeen tottuu. Valaistu kytkin olisi kuitenkin paikallaan.
Kojelaudassa on yksi usb- sekä yksi tupakansytytinpistorasia.
Säilytystilaa yllättävän paljon
Ohjaamossa on näinkin pieneksi autoksi paljon säilytystilaa pikkusälälle; hansikaslokero, kaksi kaukaloa molemmissa ovissa, kaukalo kojelaudan päällä ja toinen kannellinen mittariston päällä, kaukaloita keskikonsolissa, pari mukitelinettä sekä matkustajien istuinten alla olevia kaukaloita ja muuta säilytystilaa. Kaiken kruunaa korkean pääntilan myötä tuulilasin yläpuolella oleva suuri hattuhylly. Sinne uppoaa paljon tavaraa.
Autossa on myös läpilastausmahdollisuus (Toyotan kielellä Smart Cargo -ominaisuus), joka lisää tavaratilan mittaa noin metrillä. Siinä oikeanpuoleisen matkustajan istuimen selkänoja kääntyy ala-asentoon ja väliseinässä on avattava luukku. Näin lyhyempäänkin korimalliin muodostuu lähes kolmen metrin mittainen tila. Kyseisen penkin istuinosa kääntyy myös ylös, jolloin kohtaan muodostuu lämmintä kuljetustilaa. Selkänojien ja istuimien kääntöjen mekanismit jättivät itsestään luotettavan kuvan. Lukitukset toimivat täsmällisesti ja jämäkästi. Tavaratilassa on kuusi sidontalenkkiä upotettuna kumimattopäällysteiseen lattiaan. Lastauskorkeus on 547 millimetriä.
