Automaailmassa on asioita, jotka ovat kautta aikain jakaneet vahvasti mielipiteitä. Yksi näistä on Italialainen autoteollisuus. Puolesta ja vastaan –argumentit ovat vahvoja ja tunnesävytteisiä. Paatuneimmat vastustajat usein laukoja kommenttejaan vailla sen suurempaa kokemusta.
Yksi vedenjakajista on Alfa Romeo, joka tunnetaan erityisesti kauniista urheiluautoistaan. Nykyisellään mallisto koostuu neljästä mallista, jotka kaikki edustavat enemmän tai vähemmän sporttista maailmaa. Järein malli on 4C, joka on kotimaan teillä harvinaisuus.
Giulietta on malliston keskikastia ja koeajettu malli Quadrifoglio Verde puolestaan Giulietta-perheen rajuin versio. Se on varustettu turboahdetulla bensiinimoottorilla ja tehoa löytyy 240 hevosvoimaa.
Launch Control vakiona
Vaihteistona toimii kaksoiskytkimellinen Alfa TCT-automaatti, joka on varustettu Launch Controlilla. Sen ansiosta 0-100 km/h kiihdytys hoidellaan 6 sekunnissa, mikä on luokassaan kova lukema. Taakse jäävät mm. VW Golf GTI ja Ford Focus ST. Tasoihin mennään puolestaan Seat Cupran kanssa.
Alfan kehittämä kaksoiskytkimellinen laatikko edustaa vaihteistomaailman parhaimmistoa. Se reagoi dynamic-tilassa kiivaasti, mutta ei monen muun tavoin jää roikuttamaan pientä pykälää sisässä liian pitkiä aikoja. Neutral-tilassa se reaktiot ovat viipyilevämpiä, mutta kuskin polkaistessa lapun lattiaan, Giuliettan menohalut heräävät.
Laatikko on niin onnistunut, että se peittoaa tuntumassa mm. VAG-konsernin DSG-askin, joka on sekin erinomainen vaihteisto. Alfa Romeo on onnistunut kehittämään vaihteistotekniikkaansa suuntaan, joka saa muut vaikuttamaan näpertelijöiltä.
Äänet kohdillaan
Sama pätee äänimaailmaan, joka on Quadrifoglio Verdessä erittäin hyvin kohdillaan. Pakoäänet johdetaan ilmoille tuplaulostulojen kautta ja vain 1,7-litraisen moottorin tuottama sointi on positiivinen yllätys. Aina auton nokalle ei siis tarvita massiivista kasikonetta, jotta äänimaailmasta saa riittävästi irti.
Äänien takeena toimii leuhka suorituskyky, sillä kuten todettu, paikaltaan sataseen suoriudutaan tasan kuudessa sekunnissa. Repäisy on mukava varsinkin Launch Controlin avustamana. Kiihdytysavustimen käyttäminen vaatii pientä perehtymistä, sillä sen käyttöä ei neuvota sen kummemmin ohjekirjassa kuin kotimaankielisillä Alfa-sivuilla. Sen käyttöperiaate pitikin selvittää netin keskustelupalstoilta.
Vaikka käytössä on ainoastaan 240 hevosvoimaa, vetoa riittää 2000:n ja 6000:n kierroksen välillä hyvin. 1750-kuutioinen kone on kompakti ja mm. sylinterilohkot on muovattu alumiinista. Sen ansiosta motti on edeltäjäänsä 22 kiloa kevyempi, mutta voimaa loihditaan kahdeksan hevosvoimaa aiempaa enemmän.
En ole koskaan kuulunut Italoautojen rakastajiin, mutta Giuliettassa on sitä jotain. Teknisesti se on moitteeton, ajotuntumaltaan pätevä ja ulkonäöltään persoonallinen ilmestys. Giuliettalla ajaessa joutuu kuskin penkillä jatkuvasti uteliaiden katseiden alle. Ferrarinpunainen sportti kerää huomiota.
Maskista ei voi erehtyä
Ulkoisesti Giulietta on uudistunut maltilla, ja se on samaan aikaan ultramoderni ja perinteitä kunnioittava. Maskin perusteella merkistä ei edelleenkään voi erehtyä. Takaosa ei ole yhtä persoonallinen kuin keula, mutta ei sitäkään voi rumaksi väittää.
Ulkokuoren tyylikäs linja jatkuu myös sisällä. Penkit muistuttavat muotoilultaan Mercedes-Benzin AMG-sarjaa, mikä ei missään nimessä ole huono asia. Ne on muotoiltu voimakkaasti kuppimaiseksi, mutta ei liian ahtaiksi.
Mittaristot ovat tyylikkäät ja sporttiset, samoin vaihdevalitsin. Alfa-leirissä on ymmärretty hyvin se, että laatuvaikutelma ja tyylikkyys syntyy pienistä yksityiskohdista. Niitä on Giuliettan ohjaamoon viljelty laajalti.
Urheilullisessa ajotilassa Alfa herää henkiin
Giulietta Quadrifoglio Verden tuntumaa voi säädellä kolmeen eri ajotilaan Alfan D.N.A. –kytkimellä. Ajotilan valinta vaikuttaa moottorinohjaukseen, jarruihin, ohjaukseen, vaihteistoon ja alustan toimintaan. Kolmen eri tilan välillä erot ovat rauhallisessa ajossa huomaamattomia, mutta kiivaammassa laukassa ja huonolla ajokelillä niiden merkitys kasvaa.
D-tilassa (dynamic) Giuliettan luonne pääsee näkymään koko komeudessaan. Tuolloin moottorinohjaus reagoi kaasun painallukseen kiivaasti, laatikko vaihtaa nopeasti ja pitää kierroksen normaalitilaa korkeammalla. Myös ohjaus nopeutuu ja alusta tiukentuu. Jarrut siirtyvät niin sanottuun Pre-fill-tilaan, mikä tarkoittaa sitä, että ne reagoivat pienempään jarrun painallukseen.
Neutral-tilassa käytös on hillitympää ja pääpaino on kulutuksen optimoinnissa. Neutral-tilassa keskikulutus pyörii hieman reilussa seitsemässä litrassa, mikä on tehoreservi huomioiden hyvä lukema. All weather -asento on puolestaan tarkoitettu keleille, jossa pitoa ei ole samaan tapaan kuin kuivalla asfaltilla.
Alfan laatuvaikutelma on kasvanut vuosi vuodelta ja eroa edeltäjäsukupolven Giuliettaan on edelleen havaittavissa. Muutaman vuoden takaisella koeajolla Giuliettaan ilmaantui koeajon aikana kummallisia pikkuvikoja, jotka ovat kiusallisia. Uudessa versiossa niitä ei ole, vaan kaikki toimii kuten pitää.
Tuulahdus 2000-lukua
Pieni miinus on kuitenkin se, että Alfa Romeon vakionopeudensäädin on tuulahdus 2000-luvun puolivälistä. Se ei toimi läheskään yhtä tarkasti ja jouhevasti kuin muilla valmistajilla. Kun vakkarin napsauttaa päälle, hakee Giulietta oikeaa nopeuslukemaa hiljentämällä vauhtia usean kilometrin tuntivauhdilla. Muuten viimeistellyssä kokonaisuudessa se tuppaa häiritsemään.
Hinnaltaan Alfa sijoittuu hieman yllättäen Golf GTI:n alapuolelle, sillä hintamielikuva Italialaisten autojen kohdalla on huomattavasti kalliimpi kuin todellisuus. Quadrifoglio Verden perusversio jää juuri alle 44 000€:n ja Golf GTI:n Performance-versio kustantaa pari tonnia Alfaa enemmän. Seat Cupra puolestaan on kolmikon edullisin, sillä 265-hevosvoimainen DSG-versio jää 37 000€:n tuntumaan.
Alfa Romeo Giulietta Quadrifoglio Verde nousee viimeisimmän versionsa turvin kamppailemaan markkinoiden parhaan Hot Hatchin tittelistä. Ulkonäöltään se pieksee useimmat kilpakumppaninsa, eikä suorituskykymielessä jäädä sen huonommaksi. Tiukimpaan kisaan se joutuu Seat Cupran kanssa.
Tuomas Rajala
Kehuja: suorituskyky, ulkonäkö, viimeistely, vaihteisto, laatuvaikutelman parannus
Parantamisen varaa: vakionopeudensäätimen toiminta
