Lada 2104

Sydäntä särkee kun kirjoitan tätä myynti-ilmoitusta. Välillä joutuu tekemään raskaita päätöksiä elämässä. Semmosta se elämä on. Nyt on tullut aika minun kääntää uusi sivu elämässä ja luopua tästä minulle niin rakkaasta kulkupelistä. Ladahan ei ole vain auto, se on elämäntapa. Olemme yhdessä kokeneet niin ylä- kuin alamäkiä. Mitään niitä en vaihtaisi pois. Muistellaan hetki meidän yhteistä historiaa. Kun näin hänestä myynti-ilmoituksen internetissä, olin heti myyty! Soitin samantien myyjälle ja sovittiin kaupat seuraavalle viikonlopulle. Koska matkaa oli neljän tunnin ajomatka, otin junaliput itselleni ja puolisolleni Noralle(nimi muutettu) seuraavaksi lauantaiksi, sillä olisihan se tyhmää ajaa kahdella autolla takas. Tämä ratkaisu osottautui järkeväksi koska kävi sitten niin, että matkaa edeltävänä iltana iltakalja kesäisellä terassilla lähti niinsanotusti hansikkaasta ja kotiinpaluu venyi aina kolmeen asti aamuyöllä, joten oman auton starttaaminen aamutuimaan olisi ollut vastenmielistä, ellei jopa mahdotonta. Ei muuta kuin herätyskello soimaan ja kolmen tunnin unien jälkeen taksilla juna-asemalle ja junaan takaisin nukkumaan. Reilun neljän tunnin junamatkalla oli kaikenlaista, mutta ei mennä siihen nyt sen tarkemmin. Perille kuitenkin päästiin ja perillä odotti kaunein näkymä pitkään aikaan! Toki näkymä junassa, kun Nora nukkui naama vasten ikkunaa kuola valuen, oli myös kaunis, mutta se ei vetänyt vertoja valkoiselle kaunokaiselle, joka suorstaan loisti edessäni! Lada 2104:n vierellä seisoi myös hänen sen hetkinen omistaja. Oikein mukava herrasmies. Kättelimme ja tervehdimme. Pyysin päästä koejolle, vaikka tiesin että olimme, niinkuin tuon junan ikkunaan kuolaavan Noran kanssa, luodut toisillemme. Pienen ajolenkin jälkeen vein entisen omistajan takaisin juna-asemalle ja kättelimme kaupat kiinni. Ei haitannut että tarkemmin ja lähempää katseltuna Ladasta näkyi runsaasti jollain valkoisella tussilla paikkailtuja kiveniskeytymiä tai muita kolhuja. Ei haitannut vaikkei takimmaisen äänenvaimentimen puuttuessa äänet olivat aika hurjat. Oli aika viedä Lada kotiin. Ensimmäisellä huoltoasemalla oli pysähdyttävä ottamaan kuva Ladasta ja sen uudesta ylpeästä omistajasta(kuva5). Huomasin jo heti alkumatkasta, että ohjauskulmissa on jotain häikkää koska rattia piti lihasvoimin pitää suorassa että sai Ladan kulkemaan suoraan. Tämän johdosta ja matkan kestäen noin viisi tuntia, vasen hauikseni oli kipeä noin viikon. Mutta se ei haitannut. Siitä alkoi siis yhteiselomme tämän farmarin kanssa. Jotta säästän sinun aikaasi, arvoisa ostajaehdokas, että minun aikaani, kerron vain muutaman kohokohdan yhteisistä retkistämme.

-(Kuvat 6, 7 ja 8) Ensimmäinen helsinginreissu oli kotimaisen melodeath-yhtyeen, Bloodred Hourglassin ”In Lieau of Flowers”-kappaleen musiikkivideon kuvauksiin. Videolla on kohtia, jossa ammutaan 20000(kaksikymmentätuhatta) muovista kirsikan kukkaa ilmaan. Itse Lada ei videolla näy, mutta jokunen noista kukista on tälläkin hetkellä hänen kojelaudalla. Tämän kuvaussession jälkeen maalasin humalaspäissäni Bloodred Hourglassin logon tuohon konepeltiin.

-(Kuva 9) Seuraava reissu oli Bloodred Hourglassin kanssa keikalle norjaan. Joskin Lada kuljetti vain turkuun, mutta kuitenkin. Ajoin ensin mikkeliin, josta lastattiin bändin soittokamat ja basisti (Jose Moilanen, nimeä ei muutettu) kyytiin. Ajeltiin turkuun ja vuokrattiin sieltä Jamalilta asuntoauto, jolla taitettiin lopun bändin kanssa matka Norjaan Karmøygeddon festivaalille ja sieltä takaisin. Turusta sitten taas takaisin mikkeliin ja paluumatkalta en väsymyksen takia muista juuri muuta kuin että jossain vaiheessa annoin myös Josen kokea Ladalla ajamisen riemun.

-(Kuva 10) Ensimmäinen ulkomaanmatka Ladalla oli Viroon. Lähdettiin Noran kanssa niinsanotulle roadtripille. Ensin autolautalla lahden yli Tallinnaan ja sieltä Pärnuun. Jo ennen reissua päätettiin että perillä nukutaan Ladassa. Siitä saa nimittäin takapenkin selkänojan laskettaessa alas melko tilavan. Periltä meidän piti ostaa puhallettavat uimapatjat jotta nukkuminen olisi mukavampaa. No tietenkään sellaisia ei sieltä löydetty ja loppujenlopuksi kun löydettiin meidän mielestä hyvä tarkoitukseen sopiva parkkipaikka hiekkarannan läheisyydestä, purettiin kaikki vaihtovaatteet ”patjoiksi” ja eikun unta kaaliin. Tai niin ainakin oli tarkoitus. Parkkipaikan läheisyydessä nimittäin alkoi ensin hirveä moporalli, jossa todennäköisesti ilman äänenvaimentimia olevat mopot ja moottoripyörät huudattivat vehkeitään varmaan toista tuntia. Moporallin hiljentyessä samalle parkkipaikalle, noin 20 metriä Ladasta, kokoontui todennäköisesti huumausaineita käyttäviä nuoria tuning autoineen ja aloittivat reivit. Yhdessä autoista oli todennäköisesti paremmat ja isommat musavehkeet kuin paikallisessa yökerhossa. Eipä siinä venäläisen happoteknon jympsyttäessä tarvinnut paljon unesta haaveilla. Kuitenkin kun joskus aamun pikkutunneilla bassot hiljenivät, saatiin nukuttua pienissä pätkissä ehkä kaksi tuntia. No mutta siitäkin selvittiin.

-(Kuvat 11 ja 12) Lada on toiminut ison tavaratilan takia myös oman bändini kaluston kuljettamisessa sekä pääsipä hän myös bändini promokuviin.

Niinkuin alussa mainitsin, olen tullut pitkään mietittyäni päätökseen, että koska itselläni ei ole paikkaa jossa pitää hänestä huolta ja tehdä tarvittavia korjaustoiminpiteitä, olen päättänyt luopua hänestä. Toivon kuitenkin että hän pääsee rakastavaan kotiin, jossa hänestä pidetään hyvää huolta, niinkuin hän ansaitsee.

-Ainakin kuskin puolen helmassa on jonkun verran hitsaushommaa(kuva 13). Vänkärin puolella on ruostetta mutta ei oo reikiä vielä.

-kuskin ikkunan vaijeri poikki, joten laitoin jesarilla pysymään kiinni. Mutta ei hätää! Jätin kuitenkin tupakointireiän (kuva14) jotta voi ajella nortti huulessa pitempääkin matkaa. Lisäksi uusi vaijeri löytyy, se vaan tartteis laittaa paikalleen(laitan jokupäivä jos jaksan). EDIT: vaijeri laitettu paikalleen mut joteki viturallaan se on kun ei avaudu ikkuna kokonaan. Kiinni kestää kuitenkin.

-Edestä jompikumpi pyörän laakeri pitää ääntä. Tästäkään ei tarvitse huolestua sillä uudet laakerisarjat löytyy molemmille puolille(kuva15)(en todellakaan ala ite vaihtamaan).

-Kuskin penkin selkänojan sivu alkaa hapertumaan(kuva16).

-Perä pitää peruuttaessa ääntä. Siellä tuskin on minkäänlaista öljyä ni johtuu oletettavasti siitä.

-Pintaruostetta ihan joka puolella (tuo luonnetta).

-Varmaan löytyy muitakin vikoja joita juuri nyt en muista.

-On siis päivittäisessä ajossa ja vetoja löytyy ku pienestä kylästä.

-5-vaihteinen laatikko takaa kierrosten pysymisen maltillisena kovemmassakin nopeudessa.

-Katsastus on voimassa 21.02.26 asti, joten voi ajella nortti huulessa vielä hetken.

Hinta on se mikä lukee ilmotuksessa. Voin vaihtaa Transportteriin.

Mittarissa 803KM, tiiä sitte miten monta kertaa pyörähtäny ympäri (100000KM mittari).

Yhteydenotot soittamalla (olen vuorotöissä joten jos en vastaa, laita vaikka whatsapp viestiä niin vastaan kun mahdollista).