Kuvittele auto, joka oli aerodynaamisempi kuin tämän päivän Mercedes-Benz EQS – ja silti niin kaunis, että se kääntää päät missä tahansa! Bertone teki sen Alfa Romeolle jo 70 vuotta sitten, aikaan jolloin moni suomessa ajoi vielä hevosrattailla.
1950-luvun design: Autoteollisuuden avaruusajan keihäänkärki
Toisen maailmansodan jälkeisessä Italiassa, kun maa nousi tuhkasta ja pastakastikkeen ihana tuoksu leijaili ilmassa, teollinen muotoilu nousi suurten menestystarinoiden joukkoon. Italialaisilla on aina ollut silmää tyylille, ja monet maailman tunnetuimmista muotoilutoimistoista tulevat juuri sieltä.
Autoteollisuuden puolella muotoilu alkoi ottaa isompaa roolia jo 1930-luvulla, kun Art Decon tyylikkyys siirtyi huonekaluista ja arkkitehtuurista autoihin. 1950-luvun talousboomin myötä tyylikkyys ei enää ollut vain harvojen herkkua – muotoilu alkoi näkyä myös jokamiehen autoissa. Detroitissa autot suunniteltiin lähes yhtä nopeasti kuin aamukahvi keitettiin, ja General Motorsin muotoilujohtaja Harley Earl kehitti käsitteen "Dynamic Obsolescence". Tämä tarkoitti sitä, että auto näytti vanhalta heti, kun uusi vuosimalli tuli markkinoille – mikä oli juuri se tarkoitus!
Bertonen "lepakot"
1950-luvun alussa Alfa Romeo kääntyi Bertonen puoleen saadakseen autonäyttelyihin jotain, mikä saisi yleisön haukkomaan henkeään. Alfa Romeo ei tyytynyt vain näyttävään ulkomuotoon, vaan halusi oikeasti aerodynaamisia ja nopeita autoja pienillä moottoreilla. Bertone teki Alfalle kolme futuristista konseptiautoa, jotka saivat nimet B.A.T 5, B.A.T 7 ja B.A.T 9. Nämä autot esiteltiin yleisölle Torinon autonäyttelyissä vuosina 1953, 1954 ja 1955. Ja ei, "B.A.T." ei viittaa Batmaniin, vaan "Berlina Aerodinamica Tecnicaan", mikä on ehkä maailman maistuvin nimi autolle sitten Alfa Romeo Disco Volanten.
Ensimmäinen näistä lepakkomaisista kaunottarista, B.A.T. 5, oli niin aerodynaaminen, että sen ilmanvastuskerroin oli vain 0,23. Bertone kuitenkin päätti, että aina voi parantaa, joten seuraava malli, B.A.T. 7, saavutti vieläkin huikeamman 0,19 ilmanvastuskertoimen. Tämä auto oli niin liukas, että se saavutti 200 km/h huippunopeuden moottorilla, jolla vastaava tuotantomalli ylsi hädin tuskin 160 km/h vauhtiin. Kolmas malli, B.A.T. 9, olikin sitten vähän "tavallisempi", sillä se haluttiin suunnitella ihan oikeasti maantiekelpoiseksi käyttöpeliksi.
B.A.T. 7:n seikkailut Amerikassa
B.A.T. 7 ei jäänyt pelkäksi museoesineeksi. Sen jälkeen kun auto oli ihastuttanut Torinon autonäyttelyssä, se laivattiin Amerikkaan. Siellä se kiersi New Yorkin ja Chicagon autonäyttelyt, kunnes se myytiin Al Williams -nimiselle seurapiiriravintoloitsijalle. Al, oman elämänsä "Thomas Crown", päätti osallistua autollaan SCCA harrastelijakisoihin Palm- ja Willow Springsin radoilla. Auton upea turkoosi väri vaihtui punaiseksi, mutta muuten se pysyi alkuperäisessä kunnossaan.
Mutta sitten Al teki jotain, mikä sai autoharrastajat haukkomaan henkeään – hän leikkasi pois B.A.T. 7:n ikoniset siivet, koska ne kuulemma haittasivat näkyvyyttä liikenteessä. Auts!
1950-luvun vaihtuessa auto päätyi eversti James Sorrellille, joka vei sen Salvatore di Natalen pajalle huollettavaksi. Di Natale oli Hollywoodin italialaisautojen omistajien luottomekaanikko, jonka apuun turvautuivat Steve McQueen ja muut komeljanttarit, Vaikka Sal huolsi auton, ei eversti koskaan palannut noutamaan sitä. Auto siirtyi di Natalen omistukseen maksamattoman laskun vuoksi. Hän säilytti autoa 17 vuotta, haaveillen sen entisöinnistä alkuperäiseen loistoonsa.
Tässä kohtaa uton historiaan liittyy kaksi tarinaa: Toisen mukaan di Natale päätti jostain syystä yhtäkkiä myydä rakkaan autonsa. Toisen mukaan hänen poikansa väärensi isänsä allekirjoituksen ja myi auton vain muutamalla tuhannella dollarilla.
Kumman version uskot, on oma valintasi, mutta yksi asia on varma – di Natale ei koskaan enää puhunut pojalleen menetettyään rakkaan Bertonensa. B.A.T. 7 päätyi nopeasti japanilaiseen yksityiskokoelmaan, hintalapun desimaalia oli tässä vaiheessa siirretty sen verran, että summaksi tuli 1,3 miljoonaa dollaria.
Ympyrä sulkeutuu Pebble Beachillä
Yllättäen kaikki kolme Bertonen B.A.T.-konseptiautoa nähtiin yhdessä ensimmäistä kertaa vasta vuonna 1989, kun ne esiteltiin Kaliforniassa Pebble Beach Concours d’Elegance -tapahtumassa.
Autot rahdattiin Kaliforniaan Nuccio Bertonen elämäntyön kunniaksi. Pebble Beach Concours d’Elegancen aikana ne siirtyivät saman omistajan kokoelmaan, kun japanilainen keräilijä lunasti B.A.T viiden ja ysin itselleen. Seuraavan parin vuosikymmenen aikana nämä kolme autoa kiersivät maailman museoita. Kaikki kolme Berlina Aerodinamica Tecnicaa pysyivät yhdessä kokoelmana myös vuonna 2020, kun ne myytiin RM Sothebyn huutokaupassa 14,8 miljoonalla dollarilla.
Ja kyllä, näillä "lepakkoautoilla" on sittenkin siivet – sen verran korkealla niiden hinta liitelee!
Kuvat: Classicdigest.com
