Nykyautot ovat siitä metkoja kapistuksia, että pienikin kärry voi tarjota isoja ominaisuuksia, hyvää ajettavuutta ja tyyliä. Yksi hyvä esimerkki tästä on Kian kompakti perheauto Rio.
Rio kuuluu samaan luokkaan mm. Volkswagen Polon, Toyota Yarisin ja Ford Fiestan kanssa. Kaikki ne edustavat yhtä autoteollisuuden kilpailluimmista kokoluokista, sillä maailmalla B-segmentin autot käyvät kaupaksi todella hyvin.
Myyntitilastoja hallitsee toki Fordin F-sarja jenkkimyyntinsä ansiosta, mutta jos Amerikan manner lasketaan pois luvuista, käyvät pikkuautot kaupaksi vilkkaasti. B-luokan kovin myyntitykki on Renault Clio.
Kia Rio on siis kovassa sarjassa, mutta se erottuu massasta edukseen. Rio tuntuu luokkaansa suuremmalta ja vakaammalta ja on erityisesti GT-line-versiona houkutteleva paketti. Ulkokuori on sporttinen ja dynaaminen ja Rio muistuttaa monella tavoin Kia-malliston kookkaampia malleja.
Litrasta 120 kaakkia
GT-Linen moottori on kolmisylinterinen ja 1-litrainen bensiiniturbo. Se tuottaa 120 hevosvoimaa ja 172 Nm, joiden ansiosta 1200 kiloa painava auto liikkuu varsin ripeästi. Automaattivaihteisen version tehdas lupaa kiihtyvään makuulta sataseen 10,5 sekunnissa.
Rion parhaiten varusteltu versio – GT-Line – on monella tapaa hieman poikkeuksellinen pikkuauto. Yksi suurimmista hämmästyksen aiheista on se, että mallin saa halutessaan Kian erinomaisella 7-vaihteisellä kaksoiskytkinautomaatilla. Aski toimii pikkumoottorin kanssa hyvin ja sen ansiosta kokonaisuus tuntuu mukavan ripeältä.
Vaikka suorituskyky ei luonnollisesti ole GTI-sporttien tasolla, on Rio GT-Line pirteä pikkuauto. Se jättää taakseen monta isomman kokoluokan perusautoa ja osoittaa samalla, ettei pikkuautojen tarvitse olla muiden jaloissa pyöriviä peltipurkkeja.
GT-Line on Rio-malliston hulppein ja hintavin automalli, mutta tällaisenaankaan sen hinta ei nouse taivaisiin. Huippuversio kustantaa automaattivaihteisena hieman reilut 24 000, mikä ei ole ajo-ominaisuudet ja tekniikka huomioiden paha hinta.
Varusteita ja ulkonäköä
Varustelutaso tuo mukanaan suorituskykyä, mutta myös tyyliä. Huippumallin tunnistaa ulkoisesti dynaamisemmaksi muotoiltujen puskureiden, tuplapakoputken ja kookkaampien vanteiden ansiosta. Koska kyseessä on pikkuauto, eivät alumiinivalssit tietenkään ole järkälemäiset, vaan 17-tuumaiset.
Matalaprofiiliset renkaat ja kookkaammat vanteet paljastavat kuitenkin Kia Rion ainoan selkeän heikkouden. Rengasmelu on häiritsevän kova. Se ei sinänsä ole yllätys, sillä tässä kokoluokassa hiljaisuus on sen luokan harvinaisuus, johon ei ole tullut törmättyä. Tämä rengaskokoonpano kuitenkin on omiaan korostamaan selkeää puutetta.
Siihen huonojen puolien lista sitten loppuukin. Rion ulkokuori on tyylikäs ja moderni. Se vaikuttaa monella tavalla kokoluokkaansa suuremmalta ja tyylikkäämmältä. Myös ohjaamo on viihtyisä ja yllättävän tilava. Se onkin asia, mikä on parantunut vuosi vuodelta pikkuautoluokan kohdalla.
GT-Line varustelu tuo mukanaan ulkonäköä parantavien elementtien lisäksi mm. puolinahkaverhoilun, aktiivisen kaistavahdin, automaatti-ilmastoinnin, navigointijärjestelmän ja kaukovaloautomatiikan.
Rio on noussut toden teolla kohti luokkansa ehdotonta eliittiä, eikä sitä todella uskoisin samaksi malliksi vuosikymmenen takaisen kanssa. Vaikka kisa on toki kovaa, tarjoaa Kian pikkuautomalli kovan vastuksen luokkansa muille automalleille.
Alemman keskiluokan kompaktit automallit ovat tätä nykyä todella laadukkaita, yllättävän tilavia ja tyylikkäitä autoja. Lisäksi ne ovat hyviä ajettavia ja moottorivalikoimakin riittää useimpiin tarpeisiin. Voisinkin sanoa, että toimivaa perusautoa hakevalle kaikki tämän luokan yläpuolelle sijoittuvat automallit ovat pröystäilyä.
Tuomas Rajala
Kehuja: tyylikäs kokonaisuus, hyvä ajotuntuma, yllättävän tilavat sisätilat, erinomainen moottori
Parantamisen varaa: rengasmelu
