Mitsubishi L200 on vaikuttavan näköinen ilmestys. Pituutta autolla on yli viisi metriä, ja korkeuttakin lähemmäs 180cm. Muodot ovat jonkin verran erilaiset kuin kilpailijoilla, jotka pääosin luottavat suorempiin ja kulmikkaisiin linjoihin. Mitsubishi erottuu kaarevien ja pehmeämpien muotojen myötä joko edukseen tai sitten ei. Vaikuttava se joka tapauksessa on.
Mittojen valossa Mitsua on vaikea mieltää jokapäiväiseksi kauppakassiksi. On totta, että sitä ei mielellään kauppakeskuksen ahtaisiin pysäköintitaloihin taluta, mutta helposti hahmotettavien ulkomittojen, kokoisekseen näppärän käsiteltävyyden ja vakiovarusteisen peruutuskameran avulla L200 taipuu melko helposti hieman ahtaampiinkin paikkoihin.
Pick-up-mallinen auto mielletään useimmiten karuksi työkaluksi, jota käyttävät lähinnä kiinteistöhuollot tai koneurakoitsijat. Suomenmaassa yleisimmät käyttäjät tulevatkin juuri näistä käyttäjäryhmistä, ja autot hommataan lähes pelkästään työkäyttöön.
Syynä tähän ei kuitenkaan ole Pick-upien soveltumattomuus esim. perheautoksi, vaan maamme tunnetusti järjetön verotus, jolla tämänkaltaisten autojen ostaminen ja ylläpito tehdään melkoisen hankalaksi tavalliselle pulliaiselle.
Verotus ällistyttää yhä uudelleen
Hyvänä esimerkkinä toimii nyt ajettu Instyle-varustetasoinen automaattivaihteinen L200, jonka veroton hinta on noin 36 000 e, riippumatta siitä, onko auto 2,- vai 5-paikkainen. 2-paikkaisen mallin hintaan veroa lisätään suunnilleen 6500 euroa. Sen sijaan viisipaikkaiseen malliin veroa lätkäistään takapenkin myötä reilut 16 000 e.
Tällöin ”perheversion” kokonaishinta nousee helposti yli 50 000 euron. Kaikkiaan 2- ja 5-paikkaisen hintaero on lopulta n. 9000 e ja se on melkoinen hinta takapenkille. Useisiin kilpailijoihin verrattuna hinta on kuitenkin kohtuullinen, varsinkin kattava varustetaso huomioiden. Järkevää tai ei, L200:n käyttökelpoisuutta kova hinta ei vähennä.
Itseasiassa, lystikkäämpää autoa perhekäyttöön on vaikea keksiä. Auton sisusta on hyvin henkilöautomainen ja karun työkalun tunnusmerkit loistavat pääosin poissaolollaan. Tietynlainen rouheus ja äijämäisyys L200:ssa on edelleen jäljellä, mutta se kuuluukin tämän tyylisen autoon saumattomasti. Materiaalit vaikuttavat laadukkailta ja viimeistely on korkealuokkaista. Tavaratilaa on tarjolla ruhtinaallisesti, ainakin jos mukaan hommaa lisävarusteisen lavakatteen.
Uljas voimalinja
L200:n Moottori on täysin uusi 2,4 litrainen MIVEC-turbodiesel ja tehoa se tuottaa 181 hevosvoimaa. Moottorin jatkeena on perinteisen mallinen 5-vaihteinen momentinmuunnin-automaatti, jolla koneen 430 Nm vääntö siirretään tien pintaan. Manuaalivaihteistossa pykäliä on 6 kappaletta.
Neliveto on samanlainen Super Select 4WD-II-systeemi, jollainen löytyy myös isoveli Pajerostakin. Vetotapoja on tarjolla neljää erilaista. Takavedon lisäksi vaihtoehtoina on nopea neliveto, nopea neliveto keskitasauspyörästö lukittuna sekä hidas neliveto keskitasaus lukittuna. Tällaista ”oikealla” nelivedolla varustettua autoa ei voi edes verrata nykypäivän citymaastureihin, jos mittapuuna pidetään etenemiskykyä huonoissa olosuhteissa.
Koeajon puitteissa tuli kokeiltua Mitsubishin kulkua myös oikeissa maasto-olosuhteissa, ja ainoiksi jarruiksi etenemiselle osoittautui melko katuisa vakiorengastus sekä matalimmillaan vain hieman yli 20 senttinen maavara. Myös pitkä peräylitys kannattaa huomioida hankalissa paikoissa ja jyrkissä nousuissa äheltäessä, varsinkin jos varustukseen kuuluu vetokoukku.
Kurjan kelin keisari
Jos nyt aivan syvimmistä louhikoista ja lutakoista malttaa pysyä poissa, L200 selvittää sellaisenaan taatusti suurimman osan eteen tulevista esteistä tai olosuhteista. Nelivedon voi kytkeä voi kytkeä päälle vauhdissa, kunhan pitää tällöin vauhdin alle 100 km/h. Vetotavan valinta hoituu kätevästä pyörökytkimestä, joka on hyvin käsillä keskikonsolissa. Vanhanaikainen, erillinen vaihdekeppi nelivedolle on siis jäänyt historiaan.
Maantiellä L200:n suuntavakaus on vertaansa vailla. Kolme metriä pitkä akseliväli pitää osaltaan huolen, että haluttu suunta säilyy ja meno on rauhallista ja tukevaa. Myös ohjaustuntuma on kohtuullisen hyvä. Moottoritien loskaisella (ja tällöin useimmiten vapaalla) ohituskaistalla L200 etenee eleettömästi muiden jonottaessa viereisellä kaistalla. Mitä huonompi ajokeli, sitä hauskempaa Mitsulla ajaminen on.
Melutasoltaan Mitsubishi on vaimea. Rengasmelu tai tuulenkohinat eivät ohjaamoon juuri kuulu. Ainoa äänentuottaja on moottori, jonka hivenen karkea kalina erottuu sisätiloihin kaikista selvimmin. Häiriöksi asti melu ei kuitenkaan ylly missään vaiheessa.
L200:n komentosillalta näkee toisten autojen yli paljon pidemmälle kuin tavallisesta henkilöautosta, joten muun liikenteen seuraaminen ja ennakointi on tuntuvasti helpompaa. Etupenkit on muotoiltu mukavuutta silmällä pitäen ja pääosin tässä on myös onnistuttu.
Tuhdoilla jaksaa taivaltaa pidemmänkin siivun väsymättä. Takapenkin muotoilu on huomattavasti maltillisempi, hieman lankkumainen, mutta kyllä sielläkin ongelmitta kotvan istuskelee. Penkki sijaitsee melko korkealla, joten näkyvyys autosta ulos on hyvä myös takaa käsin. Polvitilaa löytyy hieman pidemmällekin hujopille riittävästi.
Kantava jousitus ja muikea moottori
Jousitus on varsinkin taka-akselin osalta jämäkkä, jotta auton noin 1000 kilon kantavuus toteutuisi. Jäykkä taka-akseli ja pitkittäiset lehtijouset tärskäyttävät autoa terävissä töyssyissä selvästi, mutta ei kuitenkaan liian häiritsevästi. Hetken ajelun jälkeen ominaisuuteen ei juuri kiinnitä enää huomiota. Vetokykyä autolle luvataan 3100kg, joten L200 kuljettaa tarvittaessa mittavan määrän tavaraa mukanaan.
Uusi 2.4 litrainen diesel on virkeä pakkaus. Voimaa on tarjolla hyvin heti liikkeelle lähdöstä ja takavedolla ajellessa luistoneston merkkivalo vilkuttaa tiiviiseen tahtiin. Neliveto kannattaa käytännössä kytkeä jo, kun tienpinta on vähänkään märkä. Tällöin liikkeellelähdöt sujuvat erittäin rivakasti, eikä liikennevaloihin tarvitse jäädä ihmettelemään.
Kone kuljettaa L200:a jopa yllättävän pirteästi. Mitsubishilla uskaltaa huolettomin mielin lähteä vaikka rekan ohitukseen. Vääntöä piisaa alhaalta asti ja automaatti vaihtaa loogisesti. Kevyellä kaasulla laatikko vaihtaa hyvin aikaisessa vaiheessa isommalle ja hyödyntää moottorin väkevää vääntöä. Toisaalta se hakee myös pienempää vaihdetta rivakasti ja miettimättä kun kaasun runttaa pohjaan.
Ratin takaa löytyy urheilullisemmista autoista tutut ”läpyskät”, joilla vaihteita voi myös hämmentää. Moottori on ominaisuuksiltaan nykyaikainen ja auton koko huomioiden kohtuullisen taloudellinenkin. Sekalaisessa ajossa L200 kulutti vähän alle 9 litraa sadalla. Reippaassa moottoritieajossa kulutus nousee helposti lähemmäs kymppiä ja hieman ylikin. Toisaalta kevyemmällä kaasujalalla saattaa päästä seiskalla alkaviin lukemiinkin.
Varusteet valttina
Intense-varustetason myötä L200 ei jätä pahemmin toivomisen varaa. Turvallisuuspuolelta löytyy vakiona mm. Bi-Xenon-ajovalot, LED-päiväajovalot, kaistavahti ja peruutuskamera. Myös tarpeellinen perävaunun vakautusjärjestelmä kuuluu mukaan pakettiin.
Automaatti-ilmastoinnin lisäksi mukavuusvarusteina on Bluetooth, navigaattori, 7” näyttö sekä avaimeton käynnistys. Koeajoauton penkit oli verhoiltu nahalla, mikä tuo kabiiniin jopa hieman ylellisyyden tuntua.
Mitsubishi L200 on oiva sekoitus hyötyä ja hupia. Työkaluna se toimii siinä missä ennenkin, mutta parantuneiden käyttöominaisuuksien sekä kattavan varustetason myötä se sopii entistä paremmin myös arjen haasteiden taltuttamiseen.
Sami Puskala
Kehuja: Moottori, vaihteisto, käyttöominaisuudet
Parantamisen varaa: Hinta
