Mercedes-Benz toi SLK-mallin markkinoille ajatuksenaan tarjota asiakkailleen sporttisen, kevyen ja kompaktin kokoisen avoauton. Sen julkaisuvuonna 1996 se varmasti oli kaikkea sitä, mutta nykymittapuulla määreet jäävät osittain täyttymättä.
SLK kilpaili vuosituhannen vaihteessa samassa sarjassa mm. BMW Z3:n ja Porsche Boxterin kanssa. Tuote oli onnistunut, sillä Mercedesin roadsterista tuli heti ensimmäisenä vuotenaan hyvin suosittu malli, vaikka sitä ei voikaan luonnehtia kovin monikäyttöiseksi autoksi.
Vuonna 1999 2,3-litraisella ahdetulla bensakoneella varustettu SLK maksoi 62 000 €, mikä on 2-paikkaisesta roadsterista kohtuullisen kova hinta. Nykymallinen lähtöhinnat ovat samalla tasolla, mutta tekniikka on toki toiselta planeetalta.
Nettiauto koeajoi vuoden 1999 Mercedes-Benz SLK:n, joka löytyi Auto Expert Ekroosin mielenkiintoisesta vaihtoautovalikoimasta.
Avo-Mersu reilulla kymppitonnilla
Mersun hintalappua katsoessaan ensimmäinen tunne on hämmästys. Harva arvaisi, että musta avo-Mersu irtoaa vajaan 11 000 €:n sijoituksella. Kaksipaikkainen roadster vaikuttaa asiaan perehtymättömän mielessä naurettavan halvalta.
Vuoden 1999 auto on päällepäin kohtuullisen siistissä kunnossa. Maalipinta on kunnossa, eikä siitä löydy mitään suurempia vaurioita. Samaa voi sanoa myös sisustasta, vaikka ohjaamossa onkin hieman enemmän kulumisen merkkejä.
Nahanhoitoaine tekisi varmasti sisätilojen verhoilulle hyvää, koska vuodet ovat kohdelleet SLK:ta kaltoin.
Yllättävän rouheat pakoäänet
Koneen käynnistäminen saa aikaan uuden hämmennyksen. Pakoäänet ovat yllättävän rouheat, vaikka onkin hankalaa sanoa johtuuko se iäkkäästä putkistosta vai onko Mersussa äänimaailma jo alun perin näin ronski.
2,3-litrainen turboahdettu kone ei ole mikään raketti, vaikka se syökseekin auton pysähdyksistä liikkeelle rivakasti. Voiman tunne kuitenkin loppuu pian alkukiihdytyksen jälkeen.
Tehoa ei ole varsinkaan suuremmassa vauhdissa kovin kummoisesti. Moottoritievauhdissa SLK ei jaksa kiriä vauhtia vaikka kaasupolkimen painaisi kuinka kovasti lattiaan. Pakoäänet kyllä murisevat miehekkäästi, mutta tulokset ovat laihoja.
Laiskasti ahdettu 2,3-litrainen
On ihmeellistä kuinka laiskalta yli kaksilitrainen turboahdettu moottori voi tuntua. Vaikka tehot ovat paperillakin maltilliset, tuntuu SLK silti ajossa vieläkin vaisummalta. Ehkä syynä on avorakenteesta johtuva paino. Roadster nimittäin painaa melkein 1400 kiloa, mikä on keskikokoisen farmariauton lukema.
Laimeasta koneesta huolimatta Mersun tunnelma on kohdillaan. Avoauton ei tarvitse olla rakettimainen, vaan sen hienous perustuu kesäisellä ilmalla rauhalliseen kruisailuun. Ja vanhemmallakin avoautolla on kanssa-autoilijoiden huomio taattu.
Alusta ja jarrut mahdollistaisivat urheilullisempaakin ajoa, mutta kone on auttamatta liian laiska muuhun kuin rauhalliseen ajeluun keskustassa. Varsinkin jarruvarustus tuntuu SLK:hon vahvasti ylimitoitetulta.
200 000 kilometriä alkaa näkyä ja tuntua
Mercedesin mittarissa on karvan alta 200 000 kilometriä, mikä alkaa näkyä ja tuntua ajossa. Varsinkin avokorin natinat ovat paikoitellen melkoisia. Alusta on kuitenkin hyvässä iskussa, eikä ajettavuudessa ole muutenkaan mitään suurempaa vikaa.
Moottoritienopeuksissa SLK ravistaa ilkeästi, mutta se tuskin on oire mistään suuremmasta. Todennäköisesti asia korjaantuu rengaspaineiden tarkistuksella.
Kilometrit näkyvät myös sisustassa, josta viimeistään paljastaa auton iän. Aurinko on päässyt porottamaan sisätiloihin ja se näkyy ohjaamossa tavallista umpikattoista pahemmin. Varsinkin keskikonsolissa näkyy ajan patina enemmän kuin sopisi toivoa.
Pienestä kulumisesta huolimatta Mercedes-Benz SLK on edullista kaksipaikkaista roadsteria etsivälle hyvä vaihtoehto. Aikoinaan pienen kerrostaloyksiön arvoisen auton hinta on laskenut erittäin kohtuulliselle tasolle.
Reilulla kymppitonnilla saa itselleen erinomaisen kesäauton, jonka ratissa saa euroilleen runsaasti vastinetta.
Tuomas Rajala
