Autoa ostaessa harva tulee testanneeksi valojen tehoa. Keinoja siihen ei lyhyellä koeajolla varsinkaan kesäaikaan edes ole. Autolehtien valotesteistä voi sentään saada jonkinlaista apua asiaan.
Käytännössä kuitenkin totuus paljastuu usein vasta ensimmäisellä pimeällä maantiematkalla. Niillä mennään mitä on. Jos tilanne näyttää oikein erityisen huonolta, kannattaa tarkastaa että kaikki on kunnossa.
”Valojen suuntauksella on suuri merkitys näkyvyyden suhteen”, korostaa pitkän linjan tiepalvelumies ja autoalan ammatillinen kouluttaja Tapani Virtanen. Joskus ongelmat pimeydessä voivat johtua yksinkertaisesti tästä.
Kaikkein ensimmäinen tarkastuskohde on tietysti ajovalojen korkeussäädön namiska, mikäli autossa on sellainen. Mikäli löytyy, se sijaitsee yleensä kuskin polven tienoilla kojelaudan vasemmassa reunassa alhaalla. Oikein vanhoista autoista tämä säätönamiska puuttuu, samoin automaattisella valojen korkeudensäädöllä varustetuista, yleensä xenonvaloisista autoista.
Korkeussäädön on tarkoitus olla normaalikuormituksessa yläasennossa, jolloin valoilla näkee mahdollisimman pitkälle. Jos taas lastin takia auton perä ui syvällä, niin valojen korkeuden oikea säätö on etsittävä tilanteen mukaan.
Toinen syy väärälle suuntaukselle voi olla väärin asennettu valopolttimo. Seuraavaksi vaihdetaan se oikein ja katsotaan, mikä tässä nyt voisi mennä pieleen.
Kolmas mahdollinen syy heikolle valoteholle on yksinkertaisesti huono polttimo.
“Huonolaatuisessa, vaikkakin valoteholtaan kirkkaassa polttimossa hehkulangan sijainti voi olla väärä”, Tapani Virtanen kertoo. “Tällöin valokuvio ei heijastukaan tien pintaan vaan osa valotehosta kohdistuu liian lähelle auton keulaa, vaihtoehtoisesti sivulle tai ylös. Hukkaan voi mennä hyvinkin neljännes valotehosta.”
Neljäntenä mahdollisuutena liian alhainen latausjännite voi olla syynä, jos polttimot palavat keltaisina ja valon voima jää heikoksi.
Voiko vaihtaa itse?
Monissa autoissa ihan tavallisenkin lähivalopolttimon vaihto on ohjekirjan mukaan tehtävä korjaamolla. Syy lienee se, että se voi olla hitusen vaikeaa. Tai sitten vain halutaan asiakkaita korjaamoille. Tiepalvelumies Tapani Virtanen vahvistaa myös tämän käsityksen. Hänellekään ei vielä ole tullut vastaan autoa, jossa polttimon itse vaihtamiselle olisi mitään oikeita esteitä.
Joissain autoissa on kyllä sellaisia fyysisiä esteitä, että jotain pitää purkaa vaihtamisen tieltä. Este voi olla esimerkiksi tuulilasinpesunesteen säiliö tai jopa auton akku. Pahimmillaan vaihtotyöhön joudutaan joissain tapauksissa menemään etupyörän lokasuojan kautta.
Yleensä kuitenkin vaihto onnistuu moottoritilan kautta ja keneltä tahansa normaalin sorminäppäryyden omaavalta. Erikoistyökaluja tai sähkömiehen pätevyyttä ei vaadita.
Turvatoimena tosin pitää valot ja auton virrat olla käännetty kokonaan pois päältä vaihtotyön ajaksi. Tämä aivan erityisesti korkealla jännitteellä toimivien xenonvalojen tapauksessa.
Paras turvatoimi on akun irrottaminen. ”Mikäli akun joutuu irroittamaan, on syytä tarkistaa onko radion turvakoodi tallella”, neuvoo Virtanen. “Muuten voivat poppikoneet mykistyä.”
Sinertävät xenonvalot ovat erikoistapaus myös sikäli, että vaihto kannattaa tehdä jo ennen kuin polttimo on kokonaan palanut. Se menettää tehoaan ajan mittaan, ja vanhan tunnistaakin helposti violetiksi muuttuvasta väristä.
Uutta valaistumista
Vaihto alkaa tietysti vanhan polttimon poistamisella. Sen avulla näkee hyvin, miten se on ollut paikallaan ja miten johdot kiinnitetään.
Uutta polttimoa vaihtaessa kannattaa olla koskematta sen lasiseen osaan. Käsistä väistämättä erittyvä rasva ja lika voivat lyhentää uuden polttimon elinikää.
Polttimon asettumiseen on usein tarjolla hyvä hahlo, johon sen metallireunus asetetaan. Yleensä se menee varsin syvälle, ja kiinnikkeet asettuvat sen jälkeen paikoilleen vaivatta. Silloin polttimo on todennäköisesti oikein. Jos taas polttimoa on pitänyt survoa paikalleen väkisin, silloin se on todennäköisesti väärin.
Oikea asento kannattaa joka tapauksessa tarkastaa vaihdon jälkeen hämärässä tai pimeässä, ajamalla tasaista seinää vasten noin metrin tai parin päähän.
Kaikki on kunnossa, jos molempien valojen kuviot näyttävät seinässä samalta ja molempien lähivalojen valo näyttää korkeammalta tien oikealla puolella. Jos taas toinen valo näyttää erilaiselta ja osoittaa eri suuntaan, kannattaa tarkastaa polttimon asento.
Tiepalvelumies ja autoalan kouluttaja Virtanen ottaa vielä lopuksi puheeksi ajovaloumpion lasin. Sehän kohtaa ajan mittaan kaikkea sitä kuluttavaa mitä auton keula muutenkin. Tällainen vanha lasi kannattaa kiillottaa. Sen seurauksena yhtäkkiä valotehoa voikin tulla lisää ja valo kohdistuu paremmin, ei mene hajavaloa harakoille.
Lähivalojen lisäksi myös muita auton valopolttimoita voi joutua välillä vaihtamaan. Sekin onnistuu yleensä kotikonstein, mutta vaihtelevalla vaivalla.
Toisissa autoissa esimerkiksi takavalot ovat helposti saavutettava yksikkö, johon pääsee tavaratilassa olevan kannen kautta. Toisissa taas voi joutua ottamaan hieman verhoilua irti.
“Polttimon vaihdon tuntuessa hankalalta voi apua hakea YouTube-videoista”, Virtanen vinkkaa. “Apu löytyy moneen eri autoon.”
Tarvittava polttimotyyppi voi löytyä ohjekirjasta. Toinen vaihtoehto on tietysti ottaa ensin vanha irti ja etsiä tilalle uusi samanlainen. Jos polttimon vaihto ei auta, niin joskus on voinut palaa myös sulake.
Oikeat pyyhkimet oikein paikoilleen
Tuulilasin pyyhkimiä on todella monenlaisia, eli niitä ostaessaan pääsee lukemaan kauppojen sopivuustaulukoita. Myös nettikauppojen varaosaselaimista löytyy suhteellisen helpolla oikea sulkamalli.
Nykyään monet autonvalmistajat ja autoilijat ovat mieltyneet kokonaan kumisiin tuulilasinpyyhkimien sulkiin. Sellaisia voi löytää tarvikeosina myös vanhempaan autoon, vaikka siinä olisikin aiemmin ollut perinteisen malliset metalliset sulat.
Mikäli pyykimiä ei meinaa saada nostettua vaihtoa varten, vaan konepellin reuna tulee tielle, niin sitten on tehtävä temppu auton sisällä. Ohjekirja neuvoo tarkemmin, mutta yleensä tällöin pitää käyttää pyyhkimien viikseä auton virtojen ollessa pois päältä. Silloin pyyhkimet nousevat huoltoasentoon.
Sitten vaihtamaan. Tässä on hyvä olla valoisassa paikassa ja mukana hitunen kärsivällisyyttä. Pakkauksessa on saattanut tulla mukana useampia kiinnikkeitä.
”Temppu on, mikä kiinnikkeistä tulee”, juttelee Tapani Virtanen levitettyään kaikki vaihtoehdot auton konepellille. ”Hookin [kiinnikkeen] leveys on katsottava oikein, että ovat juuri tämän auton pyyhkimenvarsien levyiset.”
Tämän jutun kuvauksiin Volvo V70:tä varten ostetuissa pyyhkimensulissa tuli mukana neljät eri kiinnikkeet. Ne kaikki olivat väärän kokoiset. Piti siis uusiokäyttää vanhojen pyyhkimien kiinnikkeitä.
Kiinnitellessä pitää olla varovainen ja kärsivällinen, ettei rusenna muoveja rikki. Jos se ei mene helpolla, se tuskin menee oikein.
Valoisassa paikassa ja sopivasti ajan kanssa on helpompi hahmottaa, miten kiinnike napsahtaa pyyhkijänvarteen. Ratkaisuja on sen verran monenlaisia, että kunkin kohdalla sen näkee parhaiten vasta paikan päällä. Usein mukana on myös asennusohjeet.
Kun uusi pyyhkijänsulka on paikallaan, niin parit testauspyyhinnät vielä. Tässä kohtaa varmistuu, että sulka pysyy paikallaan ja kulkee oikeaa reittiä lasissa.
Pesunesteissä yllättäviä eroja
Pyyhkimien jälkeen tiepalvelumies Virtanen haluaa vielä sanoa muutaman tärkeän asian tuulilasinpesunesteistä. Moni ei nimittäin tiedä, että niitä on kahta lajia.
Metanolia sisältävät ovat yleensä hitusen halvempia. Metanoli kuitenkin on huippumyrkyllistä ja hengenvaarallista ainetta. Pullon kylkeen on siinä tapauksessa merkitty vaarallisen aineen symboli risti. ”Metanolipohjaisen pesunesteen höyryt voivat tulla pikkuhiljaa sisätiloihin ja vaikuttaa terveyteen”, Virtanen varoittaa. Erityisen varovainen on oltava tällaista pesunestettä käsiteltäessä, ettei sitä vain läiky iholle.
Etanolia sisältävät tuulilasinpesunesteet ovat paljon turvallisempia. Niissä on pullon kyljessä vain herkästi syttyvän aineen varoitusmerkintä.
”Kannattaa tosissaan miettiä, kumpaa näistä haluaa hengitellä”, Virtanen kehottaa.
Yleisemmin kysytty kysymys taas koskee seoksen pakkaskestävyyttä. Sen ei ymmärrettävästi tarvitse kovin kummoinen olla muuta kuin talvikuukausina. Eikä talvellakaan tuulilasi yleensä likaannu enää kovemmilla pakkasilla, kun tiesuola ei pure. Silloin kuitenkin on hyvä, ettei neste mene jäähän ja riko pesunestesäiliötä.
Lauhemmilla talvisäillä taas tunnetusti pesunestettä menee joskus rutkastikin. Virtanen heittääkin siksi loppuun pikku vinkin. ”Kannattaa hankkia puteli mukaan autoon, koska lisää voi olla vaikea ostaa pitkällä taipaleella illalla, yöllä tai viikonloppuna.”
Polttimoiden vaihtoon tai pyyhkijän sulkien vaihtoon voit aina hakea paikalliselta korjaamolta, joille toimenpiteet ovat auton kuin auton kohdalla arkipäivää. voit kilpailuttaa toivomasi huollon kätevästi AutoJerry.fi-osoitteeseen menemällä ja tekemällä tarjouspyynnön.
Raimo Tengvall, kuvat Arto Rusanen
