Alkuun lienee hyvä perustella miksi Audi TT-RS voidaan laskea suoraan superautoluokkaan: 400 hevosvoimaa ja nollasta sataan 3,7 sekuntia. Aina se ei ole hinnasta kiinni, sillä vahvistamaton hinta jäänee 100 000€:n tuntumaan. Superautomaailmassa se on sikahalpa.
Vielä viisi vuotta sitten 400-heppaiseen ja alle neljässä sekunnissa sataseen kiihtyvään autoon olisi varmasti pelottanut astua kyytiin, mutta Audi TT-RS tekee superautoilusta jopa liian helppoa. Se ei ole millään tavoin uhkaava ja pelottava, vaan lähinnä hellä ja lempeä.
Audi TT aiheutti ilmestyessään vuonna 1998 liikehdintää automaailmassa. Lapsenpyöreä coupé herätti voimakasta omistamisen halua ja puolen miljoonan myydyn auton raja rikottiin vuonna 2013.
Uuden sukupolven TT poikkeaa edellisestä merkittävästi ja hassun söpöstä pikku-coupésta on kasvanut urheiluauto ja ennen kaikkea jos puhutaan tehoversio TT-RS:stä.
Vauhko viisikko pellin alla
TT-RS:n voimanlähde herättää välittömästi voimakkaita tunteita. Audi palaa tietyllä tapaa takaisin vuoteen 1976, jolloin olympiavolkkari tuuppasi tuotantolinjalta ulos viisisylinterisiä moottoreita. Erityisesti tuosta ajasta mieleen on jäänyt rallipoluiltakin varsin tuttu moottori, joka löytyi mm. Audi RS2:n keulalta.
Toki vitoskonetta on ollut saatavilla edellisen sukupolven tehomalleissakin, mutta tällä kertaa tehoreservi on ottanut huomattavan harppauksen. TT-RS Plus –malli tuotti parhaillaan 360 hevosvoimaa.
Upouuden TT-RS:n moottori tuottaa mukavan tasalukeman hevosia. 400 hv:n ja 480 Nm:n turvin sataseen ehditään parhaimmillaan 3,7 sekunnissa. Ja voi pojat, se on nopeasti. Taakse jää mm. Porsche 911 Carrera S ja tasoihin mennään Mercedes-Benz AMG GT-S:n kanssa.
Ilman launch controlin käyttöä TT-RS jää tuosta lukemasta helposti parikin sekuntia, sillä vaikka automaattilaatikko toki reagoi kaasun painallukseen, lähtee vauhti nousemaan varsin pieniltä kierroksilta.
Ei jää kauas R8:sta
Launch controlin avulla kierrokset nostetaan suoraan vajaaseen 4000 kierrokseen painamalla jarrua ja kaasua samaan aikaan. Kun elektroniikka alkaa hakkaamaan ”rajoittajalle”, nostetaan jalka jarrulta ja nautitaan. 3,7 sekuntia on järjettömän ripeä repäisy. Se on itse asiassa niin nopea, että vastaavassa on tekemistä suurella osalla superautoistakin.
Esimerkiksi Audin oma kruununjalokivi R8 V10 TFSI jättää TT-RS:n taakseen vain 0,4 sekunnin turvin. Ja R8 onkin jo huomattavasti arvokkaampi kulkupeli. Lisäksi moottorina toimii kuljettajan taakse sijoitettu 5,2-litrainen V10, jota tavataan myös mm. Lamborghinin voimanlähteenä.
TT-RS:n motti on siis käytännössä puolikas R8:n vastaavasta ja suorituskyky lähes sama. Melkoinen suoritus Audin insinööreiltä.
Yksi hienoimmista asioista TT:n huippumallissa on äänimaailma. Tulille laitettaessa pakoputkesta pelmahtaa ilmoille raaka rääkäisy, joka ilmoittaa lähellä oleville pedon olevan lähettyvillä. Mikäli olisimme viidakossa, puolustuskyvyttömät eläimet ryömisivät piiloon koloihinsa.
Vaikka Audi TT-RS:n teho ja suoritusarvot herättävät kunnioitusta, on sillä ajaminen suorastaan naurettavan helppoa. Nelivetoisena se ei juuri lähde sutimaan tai venkoilemaan kovissakaan kiihdytyksissä, eikä hyvin toimiva automaattiaski jätä vaihto-operaatioita kuskille, ellei tämä itse niin halua.
TT-RS:ää leimaa sama ”ongelma” kuin suurta osa muutakin RS-perhettä. Tuplasti ahdettu turbomoottori luovuttaa tehonsa hieman liiankin sivistyneesti ja helposti. Tämä kuulostaa paskapuheelta 400 hevosvoimaisen auton kohdalla, mutta samat ajatukset syntyvät myös esimerkiksi RS6:n kohdalla. Voimaa on karmeasti, mutta se ei saa sydäntä pauhaamaan.
Tehoperhe RS:n positiivinen poikkeus sääntöön on RS4, jota ei tällä haavaa ole saatavilla Audi-mallistossa lainkaan. RS4:n valmistus lopetettiin 2015 ja täten viimeinen vapaasti hengittävä moottori jäi Audin mallistossa historiaan.
Täydellisyys on hieman tylsää
Ei TT-RS toki millään mittarilla ole huono, mutta kaikessa sitä leimaa pienen pieni tylsyys. Se on jokaisella osa-alueella jopa liian täydellinen. Vaihteisto on sulava ja ajotilaa vaihtamalla sen saa joko mukavaksi tai todella kiihkeäksi. Sama pätee ohjaustuntumaan ja alustaan. Ne ovat erittäin jämäköitä ja johdonmukaisia, mutta samaan aikaan mukavia.
Moottorin äänimaailman saa halutessaan sporttiseksi tai hieman huomaamattomammaksi, sillä eihän reilun sadan tonnin urheiluauto saa herättää kateellisissa naapureissa liikaa närää. Tosin TT-RS tulee varmasti tekemään niin.
Ulkoa Audia katsellessa ei jää epäselväksi onko pienessä coupéssa suorituskykyä. 20-tuumaiset ja erittäin näyttävät vanteet, aggressiivisesti muotoillut puskurit ja kaksi pakoputken ulostuloa, sekä RS-merkit kertovat omaa kieltään. TT-RS on todella räyheän näköinen ilmestys ja se kääntää katseita missä tahansa sillä ajeleekin.
Kuski on kuningas, luonnollisesti
Myös ohjaamo on laitettu kuosiin saksalaisella pieteetillä. Salmiakkikuviolla tikatut penkit ja näyttävä ohjauspyörä ovat välineet, joiden avulla kuljettaja hallitsee ripeää superautoaan. Mukaan mahtuu kuskin lisäksi periaatteen tasolla kolme kyytiläistä, mutta takapenkki on oikeastaan nimellinen. Aikuisia sinne on turha olettaa mahdutettavan.
Ratin kautta käynnistetään auto, vaihdetaan ajotiloja ja hoidellaan lisäksi myös kaikki muu autoon liittyvät toimenpiteet, kuten erinomaisen hyvin musiikkia toistava soitin. Tosin musiikin kuunteleminen yli 80 km/h:n vauhdissa on tuskallista, sillä hytin äänivalli nousee korvia huumaavaksi.
Liian täydellisyyden ohella valtavan äänekäs ohjaamo onkin ainoa narinan aihe muuten melko lailla virheettömässä paketissa. Yli satasen vauhdissa normaalin keskustelun ylläpitäminen alkaa käydä työlääksi. Suuri osa nuhteista menee toki matalaprofiilisille renkaille, joiden rallatus alkaa pian tympiä. Ongelmaa tuskin on muualla kuin nastarenkaiden raiskaamilla teillä.
Mutta toisaalta urheiluauton ohjaamossa pitääkin perinteisesti nauttia auton tuottamasta äänimaailmasta ikkunat auki ja jättää nykymaailman pop-musiikin kuunteleminen toiseen kertaan.
Vaikka TT:tä leimaakin liiallisen täydellisyyden tuottama pieni tylsyys, ovat sen suorituskyky ja ajomukavuus jotain sellaista mitä ei superautolta osaa odottaa. Elektroniset avustimet auttavat kuskia kellottamaan moottoriradalla aikoja, jollaisista ei vuosikymmen takaperin voinut edes uneksia.
Ajamisen helppous tekee Audista montaa muuta monikäyttöisemmän urheiluauton, sillä se on niin helppo ajaa, että sen voi hyvillä mielin antaa vaikka anopille kauppareissulle. Tosin reippaampi kaasun polkaisu saattaa aiheuttaa kiljahduksen. Joko ilosta tai kauhusta.
Tuomas Rajala
Kehuja: järeä suorituskyky, upea ulkokuori, mukavuus, hinnoittelu,
Parantamisen varaa: liian kiltti superauto, karmea rengasmelu
