Jeep Renegaden vahvuudet kaupunkimaasturikilpailussa ovat ehdottomasti ulkonäössä ja fiiliksessä. Se tuo muuten varsin tylsään luokkaan kaivattua terävyyttä ja rouheutta.
Jeep tunnetaan ennen kaikkea maasturivalmistajana ja sen ikonisin automalli on Wrangler. Vuonna 1986 markkinoille tuotu pikkumaasturi on tullut tunnetuksi monen TV-sarjan ja elokuvan myötä. Yksi suosituimmista lienee Ihmemies, jossa Richard Dean Andersonin esittämä McGyver ajeli järisyttävän viileällä maastoautolla.
Wrangerin sukupuu juontuu epäsuorasti toisessa maailmansodassa käytettyyn Jeep CJ:hin. Vaikka yhtäläisyyttä ei virallisesti ole olemassa, ei ole epäselvyyttä, etteikö tämä pitäisi paikkaansa, sillä Wrangler muistuttaa niin kovin CJ:tä.
Eräänlaiseksi sukulaiseksi voidaan laskea myös city-malli Renegade. Mutta lähinnä ulkonäöllisesti, sillä mikään maastoauto se ei ole. Mukana on kuitenkin aimo annos CJ:tä ja Wrangleria. Pyöreät etulyhdyt, kohti korkeuksia pystysuoraan kohoava maski ja pystysuuntaisen ilma-aukot.
Näyttää maastoautolta, mutta…
Renegadessa on paljon tuttua ja siksi se yhdistyy monen päässä maastokelpoiseksi peliksi. Koeajon aikana useampi renkaanpotkija kävi toteamassa kyseessä olevan ”varmasti aika hieno peli maastossa”. Jouduin toteamaan asian olevan toisin.
Vaikka Renegade ei ole millään tapaa maastoauto, on se sitäkin tunnelmallisempi kaupunkipeli. Etuvetoisena maastoon ei kyllä ole asiaa, mutta kyllä edestä vetävällä ”pikkumaasturilla” ajelee hyvin ainakin helpommat mökkitiet.
Renegadesta on toki tarjolla myös nelivetoinen versio 4xe. Tuolloin bensiinimoottorin rinnalle tulee ahkeroimaan sähkömoottori, joka luovuttaa voimansa takarenkaille. Bensiinimoottori operoi edelleen eturenkaita. Tällä kokoonpanolla maastokelpoisuus nousee kohisten, mutta maastoautosta ei edelleenkään kannata puhua.
Etuvetoversion moottoreita on kaksi: 1,0- ja 1,3-litrainen. Molemmat ovat bensiiniturboja, joista otetaan irti joko 120 tai 150 hevosvoimaa. Moottorit ovat tuttuja muiden Fiat-Chrysler-autojen nokalta ja ne toimivat hyvin myös Jeepin voimanlähteinä.
Koeajoversion automaattivaihteisto on kelvollinen, mutta ei yllä kaikkein parhaimpien automaattiaskien tasolle. Vaihteisto nykii välillä kummallisesti, eikä tunnu löytävän sopivaa pykälää. Onneksi vaihdot hoituvat pääasiassa varsin mallikkaasti.
Mukavasti tilaa
Sisätiloiltaan Renegade on hyvä ja ohjaamon korkeus luo lisää tilantuntua. Sen ohjaamossa tuntee olevansa suuremmankin auton ratissa. Vastaavaa fiilistä ei kovin usein katumaastureiden ohjaamossa synny.
Ohjaamo on yhdistelmä maastoautomaista karskiutta ja modernia tunnelmaa. Mittariston keskeltä löytyy digitaalinen näyttö, mutta tyyliltään ja toiminnaltaan se ei ole markkinoiden kirkkainta kärkeä.
Keskikonsolin näyttö ei sekään vakuuta, sillä käyttökokemus on sekava ja jättää kyllä paljon parantamisen varaa. Esimerkiksi mediasoittimen löytäminen on työn ja tuskan takana, eikä viikon koeajon aikana selvinnyt, onko autossa navigaattoria vai ei.
Teknisesti Jeep ei ole aivan samalla tasolla hulppeimpien eurooppalaisten ja korealaisten kanssa, mutta puutteensa se korjaa tunnelmalla ja rouhealla ulkonäöllä. Persoonaa Jeepistä ei uuvu ja automaailmassa se usein ratkaisee pelin. Ja hyvä niin.
Katso myös videoarvio jutun alusta.
Tuomas Rajala
Kehuja: tyyli ja tunnelma, ponnekas pikkumoottori, persoonallinen vaihtoehto
