Omalla kohdalla viimeisimmästä kohtaamisesta Optiman kanssa ei isommin huonoja muistoja jäänyt. Viime talvena ajettu dieselillä ja kaksoiskytkinautomaatilla varustettu sedan herätti toiveita lähinnä hieman tulisemman moottorin sekä paremmin perhekäytössä palvelevan farmari-mallin suhteen. Jo sedan-malli on sisätiloiltaan melkoisen tilava, mutta ison takakontin suhteellisen pieni lastausaukko verottaa tilan käyttökelpoisuutta melkoisesti.
Optiman farmarimallin ilmestymistä on siis ehditty odotella jo tovi. Tänä vuonna esitelty Sportswagon vastaa hyvin pitkälle niitä odotuksia, mitä farmari-mallille tulin ajatuksissani asettaneeksi. Isomman ja käyttökelpoisemman takapaksin myötä, luonnollisesti myös auton ulkomuoto koki muutoksia ja pakko sanoa, että lopputulos on erittäin onnistunut.
Auton keula ja matkustamo ovat suurelta osin yhteneväisiä sedanin kanssa. Kattolinja jatkuu tasaisen kaartuvana muhkeaa takakonttia kohti ja kookkaasta peräsimestä huolimatta kokonaisuus on sopusuhtainen ja selvästi sporttisempi kuin porrasperä. Vaikka omakohtainen yli kymmenen vuoden perhekeskeinen farmariautoilu on saanut aikaan kaipuun perinteisemmän muotoisia sedaneita kohtaan, joutuu Kian kohdalla tekemään poikkeuksen. Optima Sportswagon on yksi tämän hetken komeimmista vaihtoehdoista, mitä isojen perheautojen markkinoilta löytyy.
Pääosassa avaruus
Sisätiloiltaan Optima on melkeinpä hulppea. Takapenkin jalkatilat riittävät helposti vaikka taksikäyttöön ja varsinkin farmarina auto on tolpalla seistessään taatusti kova luu. Itseni kokoinen Mikki Hiiri mahtuu heiluttelemaan jalkojaan kuin lentokoneen Business-luokassa konsanaan, eikä suurempikaan karju voi tosiaan valittaa olostaan. Tilaa riittää mukavasti joka suuntaan. Koeajoautoa palauttaessa oli varmasti ensimmäinen kerta, kun etupenkkien selkämyksiä ei tarvinnut kuurata lasten kuraisten kenkien jäljiltä.
Lasikaton kanssa tunnelma on täydelläkin kuormalla hyvin ilmava ja matkaa voisi kuvitella taittavansa hyvässä seurassa kauas ja miksei vielä pidemmällekin laadukkaan Harman/Kardon äänentoiston huolehtiessa viihtyvyydestä. Ulkoa käsin muhkean takaluukun avaaminen tuottaa tosin pienen antikliimaksin. Tavaratila ei nimittäin ole aivan niin avara kuin ulkoa katsellen luulisi. Litroissa mitattuna tilaa on vain noin nelisenkymmentä yksikköä enemmän kuin sedanissa ja se tuntuu hassulta.
Perusasennossa takakontti on 552 litran vetoinen, mikä sinänsä on hyvinkin riittävä määrä perheautolle, mutta odotukset olivat kuitenkin selvästi korkeammalla. Sinänsä tavaratilan käyttö on tasalattiaisuuden ansiosta helppoa, varsinkin jos varustelistalta löytyy automaattisesti avautuva Hands free-takaluukku. Systeemi toimii ilman jalan heilautuksia ynnä muita poppakonsteja.
Riittää kun auton avaimet ovat taskussa ja pysäköi itsensä auton taakse muutaman sekunnin ajaksi. Äänimerkin saattelemana luukku aukeaa ja kauppakassit ja muut kantamukset voi siirtää suoraan kyytiin. Seikka on kuitenkin hyvä muistaa silloinkin, kun kantamuksia ei ole. Luukku aukeaa helposti tahattomastikin, jos avaimen kanssa auton takana viettää aikaansa ja tämä taas syö kuskin katu-uskottavuutta rotan lailla.
Varusteita kahmalokaupalla
Kuten aiemminkin on todettu, ei Optiman ratissa varusteiden puutteesta tarvitse kärsiä. Jo perusmalli LX tarjoaa vakiona enemmän hilppeitä kuin moni muu merkki lisävarusteiden kanssa ja varustetasoja on tarjolla melkoinen määrä. Perus LX:n lisäksi löytyy EX, GT-Line, Business Premium ja Business Luxury. Myös Business-mallien päälle voi valita erillisen GT-Line-paketin, joka keskittyy lähinnä sporttisuuden korostamiseen niin ulko-, kuin sisätiloissakin.
Tällöin ulkomuoto muuttuu 18” vanteiden, erilaisten puskureiden, tuplapakoputkien ja takahelman diffuusorin myötä selvästi terävämmän näköiseksi. Sisätiloista löytyy alumiiniset polkimet, sporttisempi ratti sekä GT-Line-merkeillä tikatut nahkajakkarat. Optiman turvavarustelistalla on käytännössä miltei kaikki mitä markkinoilla on tällä hetkellä tarjota, joista tärkeimpinä aktiivinen kaistavahti ja vakionopeussäädin, risteävän liikenteen tutka sekä ennakoiva katvealueen valvonta.
Pysäköinnissä helpottaa 360-asteinen kamerajärjestelmä sekä automaattinen pysäköintiavustin. Moottorivaihtoehtoina Sportswagonissa on 1,7 litrainen ja 141-heppainen diesel, joko 6-vaihteisella manuaalilla tai 7-pykäläisellää kaksoiskytkinautomaatilla varustettuna. Toinen perusmoottori on vapaasti hengittävä 2-litrainen bensakone 163 hevosvoiman tehoisena, jonka yhteyteen voi valita manuaalin lisäksi 6-vaihteisen perinteisen automaatin. Plug-in-hybridi tulee farmariin tarjolle ensi vuoden aikana, kun sedanista voimalinja löytyy jo nyt.
Ehta ja aito GT
Täysin oma lukunsa on kuitenkin nyt ajettu GT-malli, joka ulkomuodoltaan täsmää melko tarkkaan GT-Linen kanssa, mutta jonka varsinainen yllätys lymyää konepellin alla. Motorsportiin mieltynyt isukki ja miksei äitikin innostunee 2-litraisen bensaturbon tuottamasta 245 hevosvoiman tehosta. Kian Optima-mallistoa on tähän asti rokottanut varsinaisen vauhtimallin puute, mutta nyt asia on saatu vihdoin korjattua.
Kyseinen pannu on Kian tähänastisten tuotantomallien tehokkain ja koeajon perusteella on mukava huomata, ettei sen pätevyys rajoitu pelkästään suureen huipputehoon. Moottori on normaalissa käytössä erittäin joustava ja kevyemmällä jalalla käskettynä myös kohtuullisen pihi. Kireämmän koneen seurana GT:ssä on aina perinteisen mallinen 6-vaihteinen automaattivaihteisto.
Moottori ei sellaisenaan pahemmin melua pidä, joten asia on korjattu nykytyyliin digitaalisesti. Sporttista pörinää tuotetaan ohjaamoon auton omista kaiuttimista urheilullisemman tunnelman kohottamiseksi. Äänen voimakkuus riippuu käytettävästä ajomoodista ja Sport-asetuksella möly on luonnollisesti kovimmillaan. Normal-moodissa ääni hiljenee selvästi, mutta yllättävää on, että myös pehmeimmässä ja taloudellisimmassa Eco-moodissa keinotekoinen ääni on kuuluvissa. Ei nyt häiritsevästi mutta kuitenkin.
Moottoriäänen lisäksi moodit vaikuttavat kaasun vastaavuuteen, ohjauksen sekä vaihteiston toimintaan ja mikä mukavinta, myös alustan toimivuuteen. Ajomoodien vaikutukset ovat siis hyvin kattavia ja niiden erot huomaa selvästi. Kun Eco-moodissa alusta on mukavan pehmeä ja kaasunvaste hyvin leppoisa, kuoriutuu Sport-asetuksella Optimasta oikeasti urheilullisen ja jämäkän ajettavuuden omaava sportti.
Ratakiree. On nopee.
Mutkaan voi painaa melkoista vauhtia, eikä kori juurikaan kallistele. Ohjaus on erittäin jämäkkä ja periaatteessa tunnokas. Terävimmän kärjen ohjauksen feedbackistä vie kuitenkin auton alla pyörineet kitkarenkaat, joiden parhaat ominaisuudet esiintyvät ymmärrettävästi aivan muualla kuin vauhdikkaassa mutkatiekurvailussa.
Koeajon aikaan vallitsi melko talvinen ajokeli, joten aivan äärimmäiset kaarrenopeudet jäivät tällä kertaa kokeilematta. Melko hyvän käsityksen alustan toimivuudesta kovemmassakin ajossa kuitenkin sai, eikä liene liioiteltua sanoa, että Optimalla voisi olla pari terävää temppua näytettävänä myös kesäisellä moottoriradalla.
Sport-moodilla jousitus kiristyy siinä määrin, että normaalissa ajossa sitä ei mielellään käytä, vaikka tällöin moottori ja vaihteisto ovatkin maukkaimmillaan. Eco- ja Normal-asetuksella nätisti ajaessa vaihteisto vaihtaa pehmeästi ja huomaamatta. Kun kaasun runttaa pohjaan, laatikko miettii silmän räpäyksen, ennen kuin heittää vaihteen pienempään. Viive ei tosiaan ole pitkä, mutta kuitenkin havaittava.
Sport-asetuksella viivettä ei juuri ilmene ja pienet vaihteet hakeutuvat päälle nopeasti. Sportilla ajaessa vaihdot tapahtuvat napakasti ja tunnelmaan sopivan pienen nykäyksen saattelemana. Ajatuksen tasolla manuaali-, tai kaksoiskytkinvaihteiston puute nakertaa Optiman sporttisuutta hivenen, mutta moitteita perinteisen mallisen automaatin toiminnasta ei lopulta pahemmin keksi.
Uraherkkyys vaivana
245 hevosvoimaa kuljettavat Optimaa erittäin virkeästi. Vääntöä piisaa 353 Nm verran laajalla 1350-4000 kierroksen välillä, joten kone on ominaisuuksiltaan hyvin joustava. Reilumpi kaasun painallus palkitaan hampaita naurattavalla kiihtyvyydellä ja tehtaan lupaama 7,6 sekunnin satasen rypistys tuntuu jopa pessimistiseltä. Kitkarenkailla kylmällä asfaltilla kiihdyttäessä luistoneston valo vilkuttaa melkein sataseen asti.
Rauhallisessakin ajossa Optima on mukava kumppani. Etupenkit tarjoavat hyvän tuen lisäksi myös mukavuutta ja niistä löytyy lämmityksen lisäksi ilmastointi, mikä on varsinkin kesäkuumalla verraton varuste. Kia on perustaltaan muuten vakaa kulkija, mutta moottoritien syvissä urissa ilmeni jonkin verran vaeltelua ja epämääräisyyttä.
Hieman karkeasti toimiva kaistavahti vielä korostaa ominaisuutta, kun se pyrkii pitämään auton kaistaviivojen välissä. Ratissa vetely ei kuitenkaan juuri tunnu ja vaeltelu johtuukin isolla todennäköisyydellä pehmeäpintaisista ja poskettoman leveistä kitkarenkaista. Leveyttä 18” kumeilla on 235 milliä mikä on ainakin täkäläisiin talvikeleihin turhan paljon.
Bensaa GT haukkasi tehoihin nähden kohtuullisesti 8,5 litran verran. Tehdas lupaa farmarimallin keskikulutukseksi 8,2 litraa, joten hämmästyttävän lähelle ilmoitettua Optima normiajossa pääsee suuremmin yrittämättä. Tosin raskaammalla jalalla käskettynä kakkua saa helposti palamaan rutkasti enemmänkin. Teho ei synny tyhjästä.
7 vuoden takuu
Kian maine hyvän hinta/laatusuhteen omaavana merkkinä saa lisää pontta uuden Optima Sportswagonin myötä. Tosin juuri GT:n kohdalla ei kovin edullisesta hinnasta voi puhua, kun farmarimallin hinnat alkavat hitusen alle 52 000 eurosta. Edullisimmillaan Sportwagonin saa manuaali-dieselinä 30 990 € hinnalla, joka kuulostaa jo houkuttelevammalta. Optima Sportwagon on erittäin tervetullut vaihtoehto isojen perheautojen luokkaan ja varsinkin GT-mallin ominaisuudet kestävät vertailun huomattavasti kalliimpiinkin kilpailijoihin.
Ja vaikka Kian laatuvaikutelma ei vielä aivan parhaiden eurooppalaisten kilpailijoiden tasolle ylläkään, tuntuu korealainen kirivän välimatkaa pienemmäksi vuosi vuodelta. Se, että onko 50 000 euroa liian paljon Kiasta, jää ostajan itsensä päätettäväksi. Hauska, viihdyttävä ja vahvaa omistushalua synnyttävä auto Optima GT on kaikesta huolimatta.
Sami Puskala
Kehuja: teho, ajettavuus, varustelu, tilat, ulkonäkö
Parantamisen varaa: uraherkkyys talvirenkailla
