Opel on tehnyt hartiavoimin töitä tuotteidensa laadun parantamiseksi. Merkin laatuvaikutelma on rypenyt 90-luvulta saakka pohjamudissa, mutta kehitys on ollut viime vuosina vähintäänkin positiivista.
Saksalaisvalmistaja on saanut tililleen useita onnistumisia pienemmissä luokissa, sillä mm. Adam ja Mokka ovat olleet positiivisia yllätyksiä. Nyt samaa tavoittelee farmarimalli Insignia Tourer.
Farkku-Insignia haastaa luokassaan ainakin VW Passatin, Ford Mondeon ja Skoda Superbin farmariversiot. Seura on kovaa, sillä kaikki kolme ovat uudistuneet tuoreesti ja jälki on ollut vakuuttavaa.
Lähellä Premium-henkeä
Samaa voi sanoa myös Insigniasta. Heti alkumetreiltä käy selväksi, että Opel on lähtenyt kisaan tosissaan. Insignian ohjaamo on GM-konsernin autoja ajaneelle tutun oloinen, mutta mukana on oma leimansa.
Nelosluokkaa on jo pidemmän aikaa liikkunut lähemmäs luksus-luokkaa ja sama kehitys on huomattavissa myös Insignian kohdalla. Se alkaa entistä enemmän muistuttamaan premium-luokan automalleja.
Sisätiloissa riittää kokoa ja näköä. Ohjaamo on verhoiltu koeajoauton tapauksessa mustalla kankaalla ja kokonaisuus on tyylikäs. Kojelautaa hallitsee kookas kosketusnäyttö, jonka kautta ohjaillaan audiojärjestelmää ja navigaattoria.
Näytön käyttö hankalaa
Paneelin hallinta tapahtuu joko suoraan kosketusnäytöstä tai oikealla kädellä käytettävästä kosketuslevystä, joka muistuttaa kannettavien tietokoneiden hiirilevyä. Opel on siis halunnut erottautua muista saksalaismerkeistä toteuttamalla omaleimaisen järjestelmän ohjauksen.
Sen onnistumisesta voi olla montaa mieltä, sillä navigoiminen ohjaimen kautta on melkoisen hankalaa. Toiminta ei ole samankaltaista kuin vaikkapa kannettavissa tietokoneissa, vaan osoitin liikkuu näytöllä pykälittäin ja on suoraan sanoen kehno.
Paremmin toteutettuna ratkaisu voisi olla toimiva, mutta tällaisenaan se on vähän niin kuin Nokian puhelin. Periaatteessa se toimii, mutta maailmassa on niin paljon parempiakin ratkaisuja.
Alusta vakuuttaa
Tyylikkäiden sisätilojen lisäksi näyttävyyttä löytyy myös ulkokuoresta. Uuden Insignian hymy on leveä ja keulan ilme henkii luksusta. Muotoilu on pääasiassa hyvin onnistunutta, mutta takarenkaiden ylitys on farmarimallissa turhan pitkä. Se tekee kokonaisuudesta hieman epätasapainoisen.
Ajettavuutensa puolesta Insignia vetää vertoja kilpailijoilleen. Tuntuma tiehen välittyy ohjauspyörälle hyvin ja alusta on sopivan jämäkkä olematta kuitenkaan liian kova. Se on itse asiassa yksi parhaiten toimivista pitkään aikaan.
Tuntuma on yllättävän lähellä vaikkapa BMW:n 5-sarjaa, vaikka Insignia onkin hintansa puolesta parikymmentätuhatta halvempi. Myös Opelin hiljainen kulku yllättää. Ainakin kitkarenkailla rengasmelu jää mukavan vaimeaksi, eikä koneen äänetkään pääse häiritsemään.
Paljon puhtia vähistä kuutioista
Myös moottori on onnistunut. 1.6-litraisesta bensiiniturbosta kiusataan esiin 170 hevosvoimaa, mikä on tämän luokan autolle melkeinpä vähimmäisvaatimus.
Mallistossa on myös 1,4-litrainen turbokone, jonka tehot jäävät 140 hevosvoimaan. Se on tämän kokoluokan autolle vaatimaton lukema. Vääntökin jää pienimmän koneen kohdalla 200 Nm:iin.
1,6-litraisessa motissa vääntöä on puolestaan 260 Nm, mikä on hyvin viritetylle bensiinikoneelle riittävästi. Arjessa tehoa on hyvin, eikä Insignialla tarvitse pelätä jäävänsä muiden jalkoihin. Tehonnälkäisemmille mallistosta toki löytyy myös 250 hevosvoimainen V6.
Vaikka tehoa ja kyytiä riittää, on kulutus silti kohtuullisen maltillinen auton koko huomioon ottaen. Sekalaisessa ajossa kulutuksen saa pidettyä kahdeksan litran tuntumassa. Opelin moottoriteknologia on siis tässä suhteessa onnistunut hyvin.
Automaattivaihteisto on onnistunut, vaikka kyseessä ei olekaan kaksoiskytkimellinen laatikko, vaan perinteinen automaatti. Kuminauhamaisuutta ei juuri ole huomattavissa, vaan aski yltää markkinoiden parhaimpien automaattien joukkoon.
Kontilla on kokoa
Insignian sisätilat ovat riittävät, vaikka ne eivät ylläkään luokan kookkaimman Skoda Superbin tasolle. Muihin kilpailijoihin verrattuna lääniä riittää ja muotoilunsa ansiosta 540 litran takakontti on syvä ja tilava.
Pitkälle ulos tuleva takapuskuri tosin hankaloittaa lastaamista ja vaatteet tahriintuvat kurakelillä väkisin. Vaiva on pieni, mutta yllättävän kiusallinen.
Pieniä nuhteita Insignialle on pakko antaa myös penkeistä, jotka ainakin perusvarustelutasolla antavat turhan vähän sivuttaistukea. Säätömahdollisuuksia kyllä löytyy, mutta mutkissa penkillä ei meinaa pysyä kunnolla.
Opel Insignia Tourerin laittaa kovasti kampoihin luokan muille perhefarkuille. Sen hyvä viimeistelytaso, ajettavuus ja näyttävä ulkonäkö tekevät siitä varteenotettavan vaihtoehdon.
Tuomas Rajala
Kehuja: taloudellisuus, laatuvaikutelma, alusta, moottori, hinta-laatusuhde
Parantamisen varaa: keskikonsolin näytön käytettävyys
