Stellantis-konserni on julkaissut uuden hybridivoimalinjan, jota se tulee jakelemaan tytäryhtiöiden kompaktiautoihin. Ensimmäisenä Suomessa tuo paketti saatiin Opel Corsaan.
Opel Corsa on ikoninen mallinimi: jo 42 vuotta sitten eli vuonna 1982 julkaistu ensimmäisen sukupolven Corsa oli tuotannossa peräti 11 vuoden ajan. Se sai seuraajan vuonna 1993, ja vaikka Euroopassa kakkoskorisen Corsan valmistus päättyi vuonna 2000, puski tuotantolinja Meksikossa B-hyttistä pikkuautoa ulos vielä vuonna 2011.
Corsa ei ole sitä paitsi pelkkä Opel. Sitä on myyty vuosien ja sukupolvien aikana myös esimerkiksi Vauxhallina, Holdenina, Chevroletina, Jilininä ja Buickina.
Ja jos luulit, että Corsa on aina pystyperäinen kauppakassi, meni se pieleen: sitä on vuosien varrella ollut tarjolla niin umpipakuna, porrasperänä kuin peräti avolavana, Chevrolet Montana -nimellä.
Kevyttä kasvojenkohotusta
Corsa on saanut tuoreimpaan sukupolveensa nyt faceliftin, mikä opelinkielellä tarkoittaa tietysti uutta Vizor -keulaa, sitä joka on tuttu jo esimerkiksi nykyisestä Astrasta ja Mokkasta. Muuten muutokset ovat kohtalaisen maltillisia, totuttuun tyyliin.
Sen sijaan pellin alta löytyy uutta. Konsernin jo ennalta tuttu 1,2-litrainen, kolmesylinterinen PureTech-bensamoottori saa kylkeensä 48-volttisen hybridivoimalinjan.
Näin matalan jännitteen järjestelmiä tupataan yleensä käyttämään niin kutsutuissa kevythybrideissä, eli niissä mitkä eivät liiku pelkällä sähköllä lainkaan, vaan sähkömoottori toimittaa pelkästään avustavaa virkaa polttomoottorin seurana.
Stellantiksen uusi järjestelmä kuitenkin on poikkeus, sillä jaksaa liikutella autoa myös pelkällä akulla, joskaan ei huimia matkoja.
Kuljettajan istuimen alle sijoitetun akun bruttokapasiteetti on 0,89 kWh, ja nettona siitä saadaan ulos 0,432 kWh. Opelin mukaan tuo riittäisi jopa kilometrin mittaiseen sähköajoon, mikä tietysti ei poikkea mainittavasti muista vastaavan tyyppisistä pienistä hybridisysteemeistä.
Sähkömoottorin teho on 28 hevosvoimaa, suurin vääntömomentti on 55 Nm. Hybridi-Corsaa on tarjolla joko 100- tai 136-hevosvoimaisena versiona. Näistä pienitehoisempi tarjoilee 205 newtonmetrin väännön, suurempi 230 newtonmetriä.
Corsa Hybrid on aina automaattivaihteinen, mutta normaalin mallin kahdeksan pykälän sijaan hybridissä vaihteita on vain kuusi.
Hybridivoimalinja on mukana siis avustamassa liikkumista ja leikkaamassa kulutusta. Opelin mukaan kulutussäästöä vastaavan tehoiseen ei-hybridisoituun Corsaan tulee 15-18 prosenttia, versiosta riippuen.
On melko helppo katsoa myyntitilastoista minkä automallin asiakkaiden perässä Stellantiksen insinöörit ovat olleet. Toyota Yaris on Suomessa kiistatta tämän luokan kuningas, mutta millaiset rahkeet Opelilla on haukata sen markkinasta osuuksia?
Perimmäisten varusteiden äärellä
Lehdistön koeajoautot tupataan yleensä varustelemaan melko läpikotaisin maahantuojan toimesta, tai ainakin niillä varusteilla jotka auton tilaushetkellä ovat saatavilla.
Tässä on usein tietysti tarkoitus demota uusia ominaisuuksia. Joskus tulee myös vastaan ilahduttavasti lähes tai täysin perusvarusteltuja laitteita. Meille koeajoon tarjottu hybridi-Corsa edusti tällaista linjaa.
Autoa lähestyttäessä nimittäin huomio ei kiinnity isokokoisiin alumiinivanteisiin tai matalaprofiilirenkaisiin, vaan ihan rehellisiin, mustiin peltivanteisiin ja muovisiin pölykapseleihin.
Seuraavaksi huomio ei kiinnity avaimettomaan käynnistykseen tai autoa lähestyttäessä esiin ponnahtaviin ovenkahvoihin, vaan vanhan koulukunnan mekaaniseen avaimeen, josta tosin löytyy kaukosäätötoiminnot.
Tavaroita takakonttiin laitettaessa huomio ei kiinnity hands-free -avaukseen tai sähköiseen takaluukun kanteen, vaan kaikki on perinteisen käsikäyttöistä.
Autoon sisään astuttaessa huomio ei kiinnity ensimmäisenä kosketusnäytöltä kopeloitavaan monialueilmastointiin. Ei lainkaan, sillä tässä Corsassa on manuaali-ilmastointi! Yksialueinen, lämpötilalle on tarjolla vain ”kylmemmälle” ja ”lämpimämmälle”-säädöt, samoin puhallusta saa enemmän tai vähemmän.
Ilman suuntaus sentään hoituu napeilla, eikä vanhoista vaijeripohjaisista säätimistä ole tietoa.
Lopulta auto käynnistetään sillä samalla mekaanisella stiletti-mallin avaimella, kääntämällä sitä virtalukossa. Huisaa!
Selkärankatuntumalla
Corsa käynnistyy hieman erikoisesti. Vanhakantaista virta-avainta kääntämällä auto miettii hetken, ehkä sekunnin-puolitoista ennen kuin starttaa polttomoottorinsa. Napista käynnistettävien autojen tapauksessa tuo viive tuntuu paljon luonnollisemmalta kuin avainta kääntämällä.
Stellantiksen keskikonsolilirputtimesta vaihde päälle ja matkaan. Auto päättääkin sammuttaa yhtäkkiä polttomoottorinsa ja hiipii automaahantuojan hallista ulos täysin äänettä ja toki myös päästöittä.
Moottori käynnistyy uudelleen hallin ulkopuolella, mutta sen jälkeen kaikki toimii melko lailla huomaamattomasti. Tavallisessa liikenteessä siihen starttaileeko auto polttomoottoriaan vai ei, ei tule kiinnitettyä edes huomiota lainkaan.
Eikä Corsa sitä tietysti mittaristossa kerrokaan, autosta kun uupuu käyntinopeusmittari. Ja mitä sillä tietysti tekisikään, tällaisessa laitteessa.
Kuusilovisen kaksoiskytkinaskin vaihdot ovat huomaamattomia. Maantiellä ja reippaammissa kiihdytyksissä niiden aiheuttamat muutokset äänitapetissa hukkuvat B-segmentin autolle tyypillisen ajomelun alle.
Ei Corsa hillittömän kovaääninen auto ole tämän kokoluokan kulkineeksi, ei ollenkaan. Voimalinjan äänimaailma on vain häivytetty sen verran tehokkaasti, että muu ääni nousee suurempaan rooliin.
Reipasta menoa ja naftia kulutusta
Corsa on tarjolla myös ei-hybridisoituna, 100-hevosvoimaisena ja automaattivaihteisena mallina. Tuo auto painaa lisäksi reilut 60 kiloa vähemmän kuin hybridiversio, mutta silti se jää tehtaan ilmoituksen mukaan liki sekunnin verran kiihdytyksessä sataseen hybridimallille.
Käytännön suorituskyky hybridi-Corsassa on mainio. Autolla ei jää lainkaan jalkoihin, ja se tuntuu annettuja suoritusarvoja vikkelämmältä kulkijalta. Ohituksissa ja rytminvaihdoissa voimaa riittää mukavasti, siihen nähden ettei kyseessä ole sporttihenkiseksi rakennettu pikkuauto.
Hybriditekniikka puolestaan muistuttaa jälleen kerran siitä, missä se on parhaimmillaan: kaupunkiajosa ja taajaman sisällä.
Kesäisillä moottoriteillä Corsa vie sellaisen 6-6,5 litraa sadalla, mutta kun vauhti pudotetaan satasen tuntumaan putoaa kulutus viiden litran tietämiin, jopa sen alle.
Kaupunkiajossa Corsan kulutus painuu erityisemmin yrittämättä 4-4,5 litran väliin, mikä on ihan mukiinmenevä suoritus, vaikka ei luokan alhaisin lukema.
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Faceliftattu Opel Corsa on ihan pätevä perusauto, tavalliseen peruskäyttöön. Se ei erotu kilpailijoidensa eikä konsernisisarten joukosta oikeastaan suuntaan tai toiseen, ei hyvässä eikä pahassa.
Moottoritiellä se kysyy vähän paimentamista varsinkin tuulisemmalla kelillä, mutta niin tekee moni muukin B-segmentin kaupunkiauto, jota ei ole edes suunniteltu niihin olosuhteisiin.
Perusvarustelu on konstailematon. Opelissa on kaikki mitä tarvitsee: ei liian vaikeasti eikä turhan futuristisesti toteutettuna, vaan yksinkertaisina perustoimintoina. Ja kun pieni hybridiakkupaketti on piilotettu kuljettajan istuimen kohdalle ja sen alle, se tarkoittaa että tavaratilaa on riittämiin.
Tosin se tarkoittaa myös sitä, että kuskin penkkia ei saa pudotettua aivan niin alas kuin lattiarakenne muuten antaisi myöden. Mutta tämäkin ongelma koskee vain pisimpiä kuljettajia.
