M50d-merkintä ei viittaa perinteiseen BMW-tyyliin moottorin kokoon, vaan teholuokitukseen. Pellin alla ei piileskele 5-litrainen pata, vaan ns. ”puoli-M:n” pärjää mainiosti 3-litraisella diesel-koneella.
M50d-version 6-sylinteristä konetta on piristetty kolmen ahtimen toimesta ja huippuhevosvoimat nousevat kahden suuremman ja yhden pienemmän turbon voimin 381 hevosvoimaan. Vääntöä diesel tuottaa 750 Nm, joten mitenkään tehottomaksi BMW:n kuutoskonetta ei voi väittää.
Saman diesel-koneen leudoin versio tarjoilee sekin kohtuulliset teholukemat, xDrive 30d –mallinimeä kantava budjettiversio kun paukkuu sekin 245 hevosvoiman turvin. Mutta vastaavaa voimantunnetta ”karvalakkimallilta” on turha odottaa.
Idea lepää karmaisevan tehokkaan koneen varassa
Korkeaviritteinen moottori onkin X6:n sydän, jonka varaan auton koko idea tietyllä tavalla rakentuu. X6 on mallina erikoinen ja suorastaan outo, mutta ylitehokas moottori tuo mukaan lisää järkeä ja pointtia.
Lähes viisi metriä pitkä ja reippaat kaksi tonnia painava auto ei tarjoa kovin kummoisia sisätiloja, eikä istumapaikkojakaan ole lähtökohtaisesti kuin neljä. Takapenkin keskelle on nimittäin sijoitettu takapenkillä matkustavien iloksi ja viihtyvyydeksi mm. mukitelineet.
Sisätilojen ratkaisu on erikoinen, sillä mittojensa puolesta takapenkille mahtuisi helposti myös kolmas kyytiläinen. Asia on tiedostettu myös BMW:n tehtaalla ja X6:n saakin varustettua halutessaan kolmannelle takaistuimella ja ilman lisähintaa.
Takakontti on pituussuunnassa tilava, mutta korkea lattiataso tekee siitä tilavuudeltaan kohtuullisen pienen. Tavaroiden kyytiin laittamista hankaloittaa laidan korkeus, mikä tekee kontin käyttämisestä tavanomaista haastavaa.
Kateellisia riittää
Ehkä jeesustelu on parempi lopettaa tähän ja keskittyä olennaiseen. X6 M50d on nimittäin auto, joka herättää tunteita sekä ratin takana että auton ulkopuolella. Sillä ajellessa normaalit tiekäyttäjät kiehuvat raivosta kun ”kusipää Bemarikuski” purjehtii paikalle järkälemäisellä coupélla. Närä johtuu tietenkin kansamme perusominaisuudesta eli kateudesta.
Ja tällä kertaa kateudelle on myös aihetta. X6 on nimittäin niin uskomattoman hieno auto ajaa, että useimmat muut autot tuntuvat sen rinnalla hyvin ankeilta. 6-sylinterinen ja 3-litrainen diesel-kone kuljettaa kaksitonnista möhkälettä vaivattomasti ja 0-100 km/h taittuu 5,3-sekunnissa, mikä on X6:n painoiselle autolle hyvin.
Kolmen ahtimen käyttäminen nostaa viritysasteestaan huolimatta myös hyötysuhteen yllättävän korkealle. 381 hevosvoimaisen moottorin yhdistetty kulutus on valmistajan ilmoituksen mukaan vain 7,7 litraa, mikä on tämän kokoluokan autolle todella pihi lukema.
Koeajolenkillä kulutus pyöri raskaalla kaasujalalla ajettuna hieman reilussa yhdeksässä litrassa, mikä vastaa muutaman vuoden ikäisen pikkufarkun kulutuslukemia. Teho ei siis aina tarkoita isoa kulutusta.
Kaasupolkimen lattiaan tuuppaaminen saa putkiston täräyttämään ilmoille komeat murinat ja äänimaailma nostaa ihokarvat pystyyn. Triplasti ahdettu moottori saa pahimmatkin diesel-vihaajat myöntämään virheensä.
Maasturi vai GT?
Nelivetoinen auto kulkee paksussakin sohjossa ripeästi ja 275mm leveät talvipyörät pitävät otteen tiessä, eikä niiden leveys häiritse edes moottoritien urissa. Neliveto saa auton ampaisemaan risteyksestä rivakasti, mutta harmi kyllä se ottaa pysähtymisessä saman matkan kuin etuvetoinenkin.
X6:ssa on hyvin paljon isokokoisen maasturin piirteitä ja siksi sitä ei oikein voi sanoa katumaasturiksi. Kookkaat renkaat ja jämerä olemus nojaavat enemmän oikeiden maastureiden kuin kadulle tehtyihin crossovereihin. Tankkimainen fiilis tekee siitä vieläkin hauskemman ajettavan.
Muhevan koneen aisapari on 8-portainen automaattiaski, joka perinteiseen BMW-tyyliin toimii moitteettomasti. Tuntuma vastaa hyvin pitkälle DSG-vaihteistoja, mutta kyseessä ei ole kaksikytkimellinen malli, vaan perinteinen automaatti.
Konservatiivinen sisusta
X6:n sisusta on hienoinen pettymys. 2000-luvun alkupuoli on edelleen näkyvissä mittaristoissa. Kulutus- ja polttoainemittarit ovat analogisia ja auttamatta vanhan oloinen mittaristo on valaistu puna-oransseilla sävyillä.
Mittaristojen valaistus tuo mieleen kymmenen vuoden takaiset tyylisuuntaukset, mikä ei välttämättä ole hyvä asia. BMW on tuonut 300- ja 500-sarjojensa sisustat uudelle vuosikymmenelle, mutta X6 on jäänyt päivittämättä.
Sama on hytin muun valaistuksen kanssa. Siinä missä vaikkapa Audi käyttää sisustassaan valaistusta, puuttuu se BMW:stä kokonaan. Valaistus ei ole ainoastaan luomassa tunnelmaa, vaan helpottamassa autossa tapahtuvia askareita. Miinus on pieni, mutta tämän hintaluokan autolta tekee mieli vaatia täydellisyyttä. M50d-mallin lähtöhinta kun on kuitenkin yli 130 000€.
Kaikki oikeilla paikoilla
Muuten sisusta on hintansa veroinen ja mustalla nahalla ja plyysillä verhoiltu ohjaamo on varustettu suorituskyvystä kertovilla M-merkinnöillä. Pienillä yksityiskohdilla on tässäkin suhteessa suuri merkitys.
Ohjaamossa kaikki on oikealla paikallaan ja muista malleista tuttu ajotietokoneen rulla toimii jälleen kerran moitteetta. Head Up Display tekee ajosta myös X6:n kohdalla turvallisempaa ja mukavampaa, eikä katsetta tarvitse irrotella tiestä.
Ajaminen voimakkaalla ja todella vakaalla autolla on silkkaa hupia jopa huonolla ajokelillä. X6 etenee kaistojen välisien vallien yli mukisematta ja ajonvakautus hoitaa mahdolliset ongelmapaikat. Suurikokoinen auto luo myös turvallisen fiiliksen.
BMW X6 on muiden mallien tavoin ajajan auto ja mukavuudeltaan omaa luokkaansa. Sen ratissa voi helposti kuvitella matkustavansa kaveriporukassa Helsingistä Inariin yhdeltä istumalta, eikä ratissa oleminen juurikaan haittaisi. Todennäköisesti kuskin paikasta tulisi jopa riitaa.
Tuomas Rajala
