DeLorean on auto, jonka kaikki muistavat Paluu Tulevaisuuteen -saagasta. DMC-12 näytteli leffasarjassa yhtä tärkeää roolia kuin aikansa suurin elokuvatähti Michael J Fox.
Ison budjetin seikkailuelokuvaan pääseminen teki tuntemattomasta autovalmistajasta kertaheitolla legendan. Loppu on historiaa, joka pitää sisällään konkursseja, kokaiinisotkuja ja ongelmia FBI:n kanssa.
DeLorean Motor Companyn perustaja John DeLorean oli ennen oman firmansa perustamista tunnettu nimi autopiireissä. Miehellä on sormensa pelissä usean klassikkoautomallin syntyhistoriassa, joista tunnetuimpia lienevät Pontiac-mallit Firebird ja Grand Prix.
Urheiluautomaailman mullistus?
70-luvulla John DeLorean alkoi innostua oman automerkin luomisesta ja tuolloin herra alkoi kehittelemään autoa, joka mullistaisi urheiluautomaailman. Tuo unelma alkoi konkretisoitumaan vuonna 1976, jolloin ensimmäinen prototyyppi DMC-12:sta oli valmis.
Proton valmistumisesta kesti kuitenkin useampi vuosi varsinaisen kuluttajatuotteen syntymiseen, sillä ensimmäinen DeLorean rullasi markkinoille vasta vuonna 1981. Tuotantolaitos sijaitsi Pohjois-Irlannissa, josta dynaamisia autoja laivattiin asiakkaille ympäri maailman.
DMC-12-mallin nousukiito oli kuitenkin lyhyt, sillä valmistus lopetettiin vuoden 1982 lopulla ainoastaan 9000:en valmistetun auton jälkeen.
Kokaiinikaupoilla rahoitus kuntoon
Lopettamisen syyksi on arvailtu bisneksen kannattamattomuuden lisäksi lukuisia salaliittoteorioita, mutta yleisesti on tiedossa, että John DeLorean sotkeutui rahoitusongelmien kourissa huumebisnekseen.
Kokaiinikauppa alkoi kiinnostamaan myös virkavaltaa ja pian mies olikin nokikkain Yhdysvaltain tiedustelupalvelu FBI:n kanssa, mutta välttyi kuin ihmeen kaupalla vankilatuomiolta.
DMC:n tarinassa on hyvän elokuvan aineksia, sillä John DeLoreanin bisneksistä liikkuu maailmalla useampia salaliittoteorioista. Joidenkin arvioiden mukaan herra DeLorean haki firmansa konkurssiin tahallaan, jotta saisi toiminnan kannattavammaksi.
Maailman paras mainoskampanja
Paluu Tulevaisuuteen –saagan ansiosta tehtaalla oli käsissään tuote, jonka kaupallista potentiaalia on hankala mitata rahassa. 80-luvun alussa DMC-12 oli varmasti juppien keskuudessa halutuin mahdollinen kulkupeli.
Maailman tehokkaimmasta mainoskampanjasta huolimatta DMC-12-mallin valmistaminen loppui ennen aikojaan. Halukkaiden ostajien näkökulmasta se on sääli, mutta autoharrastajien ja kärryn maineen kannalta asiassa on monta hyvää puolta. DeLorean tuskin olisi kohonnut nykyiseen klassikkoasemaan satojen tuhansien myyntiluvuilla.
DMC-12 on periaatteessa urheilullinen auto, mutta sen sporttinen luonne on varsinkin nykyautomaailmaan verrattuna varsin olematonta. Toki aikalaisiin perusautoihin verrattuna DeLoreanin kyyti oli sporttista.
Suorituskyvyltään DeLoreania sitä ei kannata lähteä vertailemaan Amerikkalaisiin muskeleihin tai Italialaisiin superautoihin, sillä kuskin takana pörisevä V6 ei hyvällä tahdollakaan vedä vertoja kahdeksansylinterisille kilpailijoilleen.
Ajan hammas on armoton
Autot ovat laitteita, joita ajan hammas usein jäytää armottomasti. DeLorean on ajokokemuksena varsin vaisu, mutta tunnelmaa hieman reippaan metrin korkuisessa autossa on ylitsevuotavasti.
Lokinsiipiovilla varustettu auto on ulkonäöltään ja sisätiloiltaan silkkaa sporttia, mutta urheiluautomaisuus sammuu viimeistään käynnistykseen. Vakiovaimentajalla se kuulostaa erehdyttävästi 80-luvun Volvolta.
Syy äänimaailmaan on ilmeinen, sillä moottori on ranskalais-ruotsalaisvalmisteinen V6, jollaista tavattiin samalla aikakaudella myös Volvon ja Renaultin peltien alta. DeLoreanin tapauksessa motti on tosin sijoitettu auton keskelle.
Kuusisylinterinen kone oli aikanaan edelläkävijä, sillä se on varustettu polttoaineen suihkutuksella kaasareiden sijaan. Teholtaan kone ei ole urheiluautoluokkaa, sillä Euroopan tuontiversiosta irtoaa 150 hv ja Amerikkalaisten oli tyytyminen ainoastaan 130 hevosvoimaan.
Sataseen 8,8 sekunnissa
Kulkua autosta löytyy kuitenkin kohtuullisesti, sillä Euroopan tuontiversion luvattiin kellottavan 0-100km/h aikaan 8,8 sekuntia. Jenkkien oli tyydyttävä vaisumpaan lukemaan, sillä laimeammalla versiolla DMC-12 kiihtyi sataseen 10,5 sekunnissa.
Suorituskyky ei nykymittapuulla tunnu kovin kummoiselta, mutta 80-luvun alkulehdillä DMC-12:sta arvot vertautuivat vaikkapa Lotus Espritin perusmallin kanssa. Brittiläisvalmistajan turboahdetut versiot tosin veivät tehot ja kiihtyvyyden uusille luvuille.
Suorituskyvyn lisäksi DeLoreanissa on muitakin yhtäläisyyksiä Lotuksen urheiluauton kanssa, sillä muotoilullisesti kaksikko muistuttaa erehdyttävästi toisiaan. Sama pätee myös alustaan, joka on teknisesti hyvin samankaltainen ja samalta valmistajalta peräisin.
Alusta onkin asia, joka muistuttaa urheiluautomaailmasta konetehoja enemmän. Se tuntuu jopa 30 vuoden jälkeen jämäkältä. Samaa voi sanoa kytkimestä, joka on urheiluautotyyliin mallia on-off. Ajaminen vaatii modernien nykyautojen jälkeen totuttelua ja uuden ajotavan omaksumista.
12 000 dollaria uutena
Uudellamaalla kotiaan pitävä DeLorean DMC-12 on peräisin rapakon takaa yhdysvalloista ja mittarissa on reippaat 40 000 mailia. Auto teknisesti ja ulkoisesti kunnossa ja harjattua terästä oleva pinta kiiltelee komeasti porottavan auringon alla.
DeLoreanin nimi juontuu sen 80-luvun myyntihinnasta. Vuonna 1981 auton sai itselleen 12 000 dollarilla. Nykyisellään hinnat vaihtelevat 10 000-25 000 dollarin välimaastossa riippuen kunnosta.
Suomen markkinoilla autoja liikkuu luonnollisesti rajallisesti ja siksi käytetyn auton hinnan määrittely on haastavampaa. DeLoreaneja löytyy Suomesta tiettävästi neljä kappaletta, joten hinnan määrittelee kysynnän ja tarjonnan laki. Hintojen luulisi kuitenkin painuvan 30 000€:n paremmalle puolelle.
DeLorean on auto, jolla ajaminen todella kerää katseita. Siihen luovat kiinnostuneita katseita niin automiehet, pikkupojat kuin perheenäiditkin. Se lienee pääosin Paluu Tulevaisuuteen –leffasarjan ansiota.
Auton ajaminen herättää hyvin kaksijakoisia tunteita. Toisaalta se edustaa kaikkea, mistä 80-luvulla lapsuuttaan elänyt pojankloppi on koko elämänsä haaveillut, mutta toisaalta kokemus on vahva pettymys. Odotukset ovat olleet niin korkealla, että niiden täyttyminen on käytännössä mahdotonta.
Esihistoriallista tekniikkaa
Paluu Tulevaisuuteen –leffoissa auto vaikutti monin verroin viileämmältä ja modernimmalta. Sitä se aikoinaan toki olikin, mutta autoteollisuuden kehittyessä 80-luku tuntuu esihistorialliselta aikakaudelta teknisessä mielessä.
Tehostettunakin ohjaus on äärimmäisen jäykkä, polttoaineensuihkutusjärjestelmä on karkea ja sähköllä toimivat sivuikkunat ovat tuuletusmielessä lähinnä vitsi. Ne ovat asioita, jotka tuntuvat nykyautoihin tottuneelle pulliaiselle vakavilta puutteilta..
Mutta siitäkin huolimatta DeLoreaniin on sisäänkirjoitettu sellainen tunnelataus, että se saa puutteet vaikuttamaan vähäpätöisiltä. Lokinsiipiovet ovat edelleen cooleinta mitä maa päällään kantaa eikä kärryn tinkimätön ulkonäkö ei jätä kylmäksi.
DeLoreanista pitämistä on hankala perustella järkisyillä, sillä niillä mitattuna DMC-12 on suorastaan kehno urheiluauto. Mutta vanhan urheiluauton omistaminen on vähän kuin rintamamiestalon ostaminen. Molemmissa on kyse elämäntavasta.
Tuomas Rajala
