Citroën DS:t ovat aiemmin olleet osa emomerkin mallistoa, mutta nyt DS 5:n kohdalla ranskalaisvalmistaja irtaannuttaa DS-mallit Citroën tuoteperheestä. Muualla maailmassa DS on ollut oma merkkinsä jo pidempään, joten luonnollisesti meillä seurataan samaa kehitystä.
Citroën tekee DS:llä sen minkä vaikkapa Toyota on tehnyt aiemmin Lexuksen kanssa. DS on konsernin Premium-brändi, jolla on tarkoitus toteuttaa visioita, jotka eivät istu Citroënin pirtaan. Nämä visiot liittyvät muotokieleen ja laatuvaikutelmaan, jotka poikkeavat DS:ien kohdalla emomerkistä.
Periaatteessa DS on tuotteena hyvin pitkälti vastaava kuin Citroënin oma mallisto. Piirteissä on paljon sukunäköä muuhun mallistoon, mutta toki DS:t omaavat hieman nuorekkaamman ja modernimman ilmeen. Sillä tavoitellaan myös korkeampaa laatuvaikutelmaa.
5 on DS-malliston kookkain auto. Se perustuu Sitikan PF2-alustalle, jonka päälle on vuosien varrella leivottu mm. Peugeot 308, Citroën C4 Picasso, Peugeot RCZ ja Citroën Berlingo. Yhtäläisyyksiä kyseisiin malleihin on enemmän ja vähemmän, mutta kyllä DS 5:ssä on jotain kovin tuttua.
Tyypillinen ranskatar
DS5 muistuttaa eniten Citroën C4 Picassoa, sillä muotoilu on sisältä ja ulkoa tyypillistä PSA-konsernia. Sen kohdalla viitataan kintaalla saksalaisille laatumerkeille tai muille Eurooppalaisvalmistajille muotokielen suhteen, mikä on sekä hyvä että huono asia.
Sisätilat ovat monen Citroën-mallin tavoin helposti muunneltavissa ja DS 5 venyy hyvin esimerkiksi perheautoksi. Tavaratila on kohtuullinen ja tilaa ohjaamossa riittävästi. Säilytysratkaisut ovat persoonallisia, mutta vaativat paikoin totuttelua. Esimerkiksi mukinpidikkeet on sijoitettu etuoviin ja niiden paikkaa etsiessä menee useaan otteeseen pitkä tovi.
Yksi suurimmista puutteista DS 5:n kohdalla on huono näkyvyys sivuille. A-pilari muodostuu kahdesta osasta, joiden välissä on pieni ikkuna. Pilarin koko leveys on parikymmentä senttiä, mikä tekee havainnoinnista haastavaa. Erityisesti jalankulkijat jäävät helposti pimentoon mikäli havainnoidessa ei ole tarkkana.
Myös kojelaudan syvyys vaatii totuttelua, sillä ohjauspyörästä auton keulaan tuntuu olevan matkaa pari metriä. Tämä tekee kojelaudasta entistäkin massiivisemman oloisen, mikä vaatii totuttelua.
Ei serenadeja diesel-padalle
DS 5:n vahvuuksiin lukeutuvat moottorit, jotka loistavat erityisesti bensiinipuolella. PSA-konsernin THP 165 on yksi parhaimmista bensiinimoottoreista joita tällä hetkellä on tarjolla. Se on onnistunut yhdistelmä taloudellisuutta ja suorituskykyä. Yhtä kauniita serenadeja ei valitettavasti voi laulaa koeajoversion diesel-padasta.
Koeajettu DS 5 on varustettu BlueHDi 180 –moottorilla, joka on paritettu yhteen 6-vaihteisen automaattivaihteiston kanssa. Tehoa on nimensä mukaisesti 180 hevosvoimaa, mitä on hankala uskoa. Kokonaisuus nimittäin tuntuu huomattavasti nuhaisemmalta.
Tehoalue on diesel-tyyliin suppea, mutta jostain kumman syystä potkua ei tunnu riittävän edes keskikierroksilla. Yleisilme on hieman nuhainen, mikä on sääli, sillä usein juuri diesel-koneet tuottavat arkivoimaa, jonka avustuksella on ilo tehdä taivalta. Ehkä ongelma on automaattivaihteistossa, joka tuntuu syövän tehontuntua pahasti.
Ei DS 5:n diesel-versio toki sieltä nuhaisimmasta päästä ole, mutta äärimmäisen hienon bensiinimoottorin rinnalla se tuntuu lähinnä keskinkertaiselta. Tarjolla on 180-hevosvoimaisen diesel-padan lisäksi myös 120-hevsvoimainen diesel, jonka avulla päästölukemaa saadaan kaunisteltua alaspäin entisestään. Arkiteholla tuskin juuri juhlitaan siinäkään tapauksessa.
Tasapainoinen kokonaisuus
Ulkoiselta olemukseltaan DS 5 edustaa ranskalaista nykysuuntausta, mikä kyllä miellyttää silmää. Vitonen on tasapainoinen kokonaisuus ja se vaikuttaa mittojaan kompaktimmalta. Oikeasti DS 5 on kookas auto, vaikka se ei siltä näytäkään.
Ohjaamo on verhoiltu nahalla, mikä on ehdoton edellytys kohderyhmä ja kilpailijat huomioiden. Ja löytyyhän kojelaudasta luonnollisesti Premium-klassikko eli analoginen kello.
Sisusta on näyttävä ja hallintalaitteisto toimiva. Ohjauspyörän alalaita on tasainen, mikä tukee modernia ilmettä mukavasti. Ulkonäön lisäksi se istuu käteen täysin pyörää ohjauspyörää paremmin.
DS 5:n konseptiin kuuluu myös lasikatto, jonka voi halutessaan peittää kankaalla. Pimeämpinä vuodenaikoina se tuo hyttiin lisää valoisuutta, mikä on ainakin kotimaan syksyssä tervetullut lisä.
Varustelun puolesta ei tarvitse olla huolissaan, sillä jo So chic –varusteltutasolla vakiona löytyvät LED-huomiovalot, automaatti-ilmastointi, pysäköintitutkat edessä ja takana, avaimeton käynnistys, vakionopeudensäädin ja cockpit-monitoimikatto.
Sport chic –varustetasolla lista täydentyy mm. kosketusnäytöllä, peruutuskameralla, katveavustimella ja ohjauksen mukaan kääntyvillä Bi-Xenon ajovaloilla. Näillä varusteilla 180-hevosvoimainen automaattiversio kustantaa reilut 42 000€.
Hinnoittelussa sen ongelma
Hinnoittelu on DS 5:n haastavin seikka. Halvimmillaan 120-hevosvoimainen diesel-manuaali maksaa rapiat 33 000€. Summa on suuri, sillä DS 5 ei tarjoa vastaavaa Premium-fiilistä kuin moni muu automalli. Ja rehellisesti sanottuna nuhaisimmalla koneella DS 5 tuskin on kovin mairea kulkija.
156-heppaisella bensakoneella hinta nousee lähes 37 000€:oon, jolloin se kilpailee vaikkapa Audi A4:n ja BMW:n 3-sarjan kanssa. Toki DS 5 haastaa saksalaiskaverit hinnat alkaen –mallien köyhemmällä varustelutasolla, mutta seura on auttamatta todella kova.
DS:n vahvuuksiin kuuluu ehdottomasti persoonallinen muotoilu. Vitonen on poikkeuksellinen ilmestys katukuvassa ja vaikkapa BMW 3-sarjaan ja Audi A4:n verrattuna kättä tuskin tarvitsee nostella yhtä usein samanlaisen kärryn lipuessa vastaan.
Automaailmassa mielikuvat näyttelevät kuitenkin niin suurta roolia, että DS:n kapuaminen samalle viivalle Audin ja BMW:n kanssa tulee olemaan haasteellinen tehtävä. Periaatteessa DS 5:ssä ei ole sen suurempia puutteita, mutta sitä jotain siitä kuitenkin jää puuttumaan.
Tuomas Rajala
Kehuja: persoonallisuus, ulkonäkö, vakiovarustelu, ohjaustuntuma
Parantamisen varaa: hinnoittelu, keskinkertainen diesel-moottori
