Italialaisilla on sanonta la Ferrari e’la Ferrari. Se tarkoittaa suoraan käännettynä Ferrari tulee aina olemaan Ferrari. Oikeastaan voisi sanoa, että italialaisille Ferrari on uskonto, sillä pelkkä auto se ei ole koskaan ollut.
Ferrarin tarunhohtoinen maine on perua kilparadoilta ja etenkin Formula 1-sarjasta, jossa hevoslogolla varustettu automalli on kiistatta ikonisin mahdollinen. Merkin historia ulottuu aina vuoteen 1939 saakka. Tuolloin Enzo Ferrari perusti merkin, mutta ensimmäistä 125S-mallia saatiin odotella vuoteen 1947 saakka.
Italialaismerkki on valmistanut vuosien varrella valtavan määrän klassikkoautoja, joista monelle merkittävimpiä ovat Testarossa ja ja F40. Näistä ensimmäinen sai valtavan määrän mainetta isolla roolillaan Miami Vice TV-sarjassa. Erikoista, että poliisin palkoilla oli aikanaan varaa italialaiseen superautoon.
F40 on puolestaan viimeinen automalli, jolle itse Enzo Ferrari pääsi antamaan hyväksyntänsä. Itse autoa hän ei koskaan päässyt näkemään valmiina, sillä mies menehtyi ennen auton julkaisua vuonna 1987.
Tuohon maailman aikaan F40 oli todellinen järkäle, sillä aikanaan maailman nopein urheiluauto saavutti 325 km/h nopeuden ja kiihtyi nollasta sataan 3,9 sekunnissa. Nämä ovat lukemia, jotka herättävät vuosikymmenten jälkeenkin kunnioitusta. Eivät ne juuri poikkea uutuusmalli Roman suoritusarvoista.
Klassisen kauniit muodot
Ferrarin historia pitää sisällään kymmeniä urheiluautoja, jotka ovat kaikki elämää suurempia urheiluautoja. Sellaiseksi tulee nousemaan myös uutuusmalli Roma. Se on Ferrari-mallistossa poikkeuksellinen malli, sillä kyseessä on nelipaikkainen gran turismo.
Vahvasti menneeseen automuotoiluun nojaava Roma on klassisen kaunis auto, joka poikkeaa lähes jokaiselta yksityiskohdaltaan Ferrarin viime vuosikymmeninä julkaisevista autoista. Sen innoittajana onkin toiminut 60-luvun 250 GT Berlinetta Lusso.
Muotoilultaan Roma tuo mieleen enemmän brittiläisen autoperinteen kuin italialaisen. Roma on auto, jonka voisi helposti nähdä James Bondin kulkupelinä uudessa No time to die -elokuvassa, mutta näin tuskin tulee tapahtumaan, sillä brittiagentin auto kun on varmuudella kotoisin hahmon kotimaasta.
Jos joku sanoisi Roman olevan Aston Martinin malli, harva yllättyisi. Tosin yksi yksityiskohta paljastaa kyseessä olevan italialainen, eikä brittiläinen automalli. Se on spagettikauhasta inspiraationsa saanut säleikkö.
Muotokieli on perinteistä ja klassisen kaunista, mutta tekniikka edustaa samaa raakalaismaista linjaa kuin muukin mallisto. Roman pehmeiden muotojen taakse kätkeytyy raju voimanlähde, joka on tässä tapauksessa sijoitettu keulaan.
Vaikka moottori on näennäisesti keulassa, on se sijoitettu niin taakse kuin etumoottorisessa autossa on oikeastaan mahdollista. Keulan ja varsinaisen moottorin väliin jää noin metrin mittainen ”tyhjä” tila. Se on itse asiassa melkein lähempänä keskilinjaa kuin keulaa.
Pieni, mutta pirteä moottori
Roman moottori on 3855-kuutioinen tuplasti turboahdettu V8. Se tuottaa voimakkaasti puhuttelevat 620 hevosvoimaa ja 760 Nm. Näillä arvoilla 1420 kiloa painava nelipaikkainen Fefe saavuttaa 320 km/h:n nopeuden. Sataseen kiihdytetään 3,4 sekunnissa ja kahteen sataan 9,3 sekunnissa. Ei huonosti perheautolta.
Moottorin tuottama voima on huima ja repäisy kuivalla kelillä varmasti ankara. Märällä asfaltilla pitoa ei käytännöllisesti katsoen ollut, sillä takatuupparina Roman tehot ovat yksinkertaisesti liikaa kosteille keleille.
Mutta moottori on huikea. Sen tuottama voima majailee alhaalla, mutta vetoa riittää aina siihen saakka, kunnes rajoittaja puuttuu peliin. Millä tahansa kierroslukemalla moottori puskee autoa eteenpäin sellaisella voimalla, että vastaavaan ei moni kykene. Vielä viimeisten 500 kierroksen aikanakin ruttua läikkyy yli äyräiden.
Vaikka Roman sanotaan olevan nelipaikkainen automalli, on ilmaisu 2+2 ehkä soveliaampi. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että takapenkeillä pidempien siivujen matkustaminen on tuskin kovin suuri nautinto. Istuimet on tarkoitettu hyvin tilapäiseen käyttöön ja alle 175 senttisille matkustajille. Käytännössä lapsille.
Ilahduttavaa on kuitenkin se, että Roma on montaa muuta Ferrari-mallia käytännöllisempi. Enemmän sisätilaa, ihan oikeasti käyttökelpoinen tavaratila ja ajamisen mukavuus, joka hakee vertaistaan.
Mukava kuin mikä
Mukavuus on asia, mikä toki leimaa muitakin moderneja Ferrari-malleja, mutta Roma vie sen askeleen pidemmälle. Alusta on comfort ja wet -ajotiloissa mukavan pehmeä ja 8-vaihteinen kaksoiskytkimellinen automaattiloota hoitaa tonttinsa hyvin.
Vaikka voimaa on järkyttävästi, ei Roma lähde lapasesta, ellei sitä kiskaise suitsista kunnolla. Voimassa on se hyvä puoli, että sitä riittää, mutta kaikki on hallittavissa.Helppoutta korostaa elektroniikka, jonka ansiosta mm. seisontajarru toimii itsestään. Siihen ei tarvitse kuljettajan koskea itse, vaan auto hoitaa tällaiset tylsyydet automaattisesti.
Kuski on kaikessa keskiössä ja kuninkaan asemalla. Ferrari on modernisoinut ohjaamoaan isolla kädellä ja käytännössä kaikki on digitaalista. Mittaristo on yksi iso näyttö ja keskikonsolista löytyy paneeli, josta saa säädettyä audiota, penkkien asentoa ja niin edelleen. Myös apukuskilla on oma näyttönsä, josta voi myös säätää vaikkapa radiokanavan mieleisekseen.
Suurin taideteos on kuitenkin ratti, jonka pinnoista suurin osa on kosketuspintaa. Kuskin ei oikeasti tarvitse irrottaa otetta ratista missään vaiheessa, sillä vilkkuviiksetkin on sijoitettu ratin ylälaitaan. Ratin puolissa olevien kosketuspintojen kautta kuski voi ohjailla käytännössä mitä tahansa autoon liittyvää. Myös auton kosketuksella toimiva käynnistysnappi on ratin alalaidassa.
Uuden Ferrari Roman veroton hinta on varsin kohtuullinen. Modernin superauton saa nimittäin itselleen autoverottomassa maailmassa 166 000 eurolla. Se ei ole tällaisesta taideteoksesta hinta eikä mikään.
Mutta kun peliin tuodaan kotimaan autovero ja ALV, tehdään taikatemppu, jolla Ferrarin hinta kaksinkertaistetaan. Suomessa Roma maksaa siis 332 840 euroa. Ihanan kallista.
Ferrari liikkuu Romalla kauas kulmikkaan ja rajun näköisistä malleistaan. Roma on auto, joka on kuvista katseltuna hieman tylsän puoleinen. Oikeassa elämässä siitä löytyy uskomaton määrä yksityiskohtia, joita katsellessa voi viettää tuntikaupalla aikaa. Kyseessä on autoinsinööritaidon huippuunsa hiottu taidonnäyte.
Tuomas Rajala
Kehuja: kaikki
Parantamisen varaa: ei mitään
