Katumaasturi – tuo tämän päivän muoti-ilmiö – tarjoaa parhaimmillaan ja vauraasti varusteltuna hyvinkin hulppeaa kyytiä, milteipä kokoluokasta ja merkistä riippumatta. Näin on myös Fordin SUV-mallien kohdalla. Kukapa ei olostaan nauttisi varusteilla täyteen ladatun Kuga Vignalen, tai vaikkapa sporttisemman ST-Linen puikoissa.
Näissä varustetasoissa ajonautinnon kruunaava diesel-neliveto-automaatti-yhdistelmä on useimmiten enemmän sääntö kuin poikkeus, mikä väistämättä näkyy tietysti myös tuotteen hinnassa. Tosiasia kuitenkin on, että iso osa katumaastureista myydään etuvetoisena ja jos mahdollista, mielellään automaatilla varustettuna.
Auton etenemiskyvystä ja jossain määrin myös varusteista ollaan siis valmiita tinkimään, mutta automaatin mukanaan tuomasta ajomukavuudesta taas ei. Etuvetoinen SUV hankitaankin yhä useammin ns. ”tavallisen” henkilöauton korvikkeeksi, jolloin mahdollisimman etevä maastokäyttäytyminen jää sivuseikaksi.
Uusin ilmein ja kohotetuin kasvoin
Noin vuosi takaperin faceliftin kokenut Ford Kuga on jo pohjimmiltaan monissa SUV-liemissä keitetty konkari ja hieman päivitetystä ulkomuodosta huolimatta auto on edelleen helposti tunnistettavissa omaksi itsekseen. Kooltaan ja muodoltaan Kugan sisätilat ovat päivityksen jälkeenkin pääosin ennallaan. Tilaa riittää takapenkilläkin mukavasti jopa kolmelle aikuiselle ja tavaratilaa on tarjolla perusasennossa 456 litraa. Penkit kaatamalla tila laajenee 1653 litraan.
Sisätiloissa muutoksia on tullut lähinnä kojetaulun ulkoasuun, nappuloihin sekä päivitettyyn 8” Sync-3-tietoviihdejärjestelmään. Käytöltään järjestelmä on kohtuullisen selkeä, kunhan systeemin ensin oppii, mutta lopulta käytettävyys ei yllä markkinoiden parhaiden tasolle. Myös turvavarusteissa on tapahtunut kehitystä. Active City Stop, eli automaattinen hätäjarrutus toimii nyt alle 50 km/h vauhdissa.
Risteävän liikenteen tutka havaitsee auton takana sivusuunnasta lähestyvät autot ja automaattiset kaukovalot avittavat pimeällä ajoa. Takaluukku avautuu tarvittaessa heilauttamalla jalkaa takapuskurin alla ja aktiivinen pysäköintiavustin jeesaa pysäköintiä arkailevaa. Trend- ja Titanium-varustetasojen lisäksi listalta löytyy sporttinen ST-Line, sekä kaikilla herkuilla ladattu Vignale.
Ponteva pikkudiesel
Varsinaiseksi uutuudeksi sen sijaan voi nimetä pienemmän 1,5-litraisen dieselin tulon mallistoon. Aivan ensi alkuun pikkumoottorin yhteyteen ei automaattia ollut saatavilla, mutta tilanne onneksi korjaantui melko pian. 1,5-litrainen diesel ja saman kokoinen 150-heppainen bensamoottori ovat aina etuvetoisia. Nelivetoa haikaileva saa pellin alle 2-litraisen dieselin 150- tai 180-heppaisena, bensa-nelivedon ollessa 182 hevosvoimainen. Automaatin voi valita dieselin tai tehokkaamman bensanelikon yhteyteen.
Piskuinen 1,5 litrainen pata tuottaa tehoa 120 hevosvoimaa ja vääntöä löytyy manuaalivaihteisena 270 Nm:n verran. Automaattivaihteinen saa yliahtotoiminnon ansiosta 30 Nm:n piritysruiskeen, joten parhaimmillaan vääntöä kertyy täydet 300 Newtonia. Automaattivaihteisto on tuttu 6-vaihteinen ja kaksoiskytkimellinen Powershift.
Paperilla 120 hevosvoimaa ei kyllä kovin kaksiselta näytä, kun kyse on Kugan kokoisesta autosta. Totta onkin, että moottorilla on täysi työ yli 1700-kiloisen Kugan liikuttelussa, mutta kaikkinensa koneen puhti yllättää positiivisesti. Tyhjäkäynnin jälkeen moottorin vääntö on ohuen tuntuista, mutta kierrosten noustessa kone tuntuu pienemmissä vauhdeissa jopa numeroitaan vahvemmalta. Pääsääntöisesti hyvin toimiva vaihteisto paikkaa moottorin voiman puutetta mukavasti.
Asenne ratkaisee maantieajossa
Vaihteiston toiminnasta löytyi satunnaisia epämääräisyyksiä lähinnä liikkeellelähdöissä, mutta kokonaisuutena Powershift-vaihteisto edustaa markkinoiden parhaimmistoa. Maantiellä moottorin vähäväkisyys ilmenee melko nopeasti, eikä vaihteistokaan sitä enää pysty paikkaamaan. Asennetta korjaamalla pikkumoottorillakin pärjää maantiellä, kun ylimääräisen huimistelun jättää suosiolla muille.
Kulutuksen puolesta pikkumoottorinen Kuga ei isompaa aihetta lauluun anna. Rajallisesta tehosta johtuen kaasua tulee poljetuksi tavallista enemmän, joten kulutuskin pomppaa samassa suhteessa. Koeajossa kulutus huiteli keskimäärin 6,5 – 7 litran tuntumassa.
Muuten matka-ajo maistuu Kugalla verrattoman hyvin. Ajettavuus on rauhallista ja iso auto etenee suuntavakaasti. Kuga on ennenkin saanut kiitosta hyvästä ajettavuudestaan, eikä mallipäivityksen myötä ole syytä antaa aiheen tiimoilta pyyhkeitä. Ajomelu pysyy Kugassa myös melko hyvin aisoissa. Kovemmassa vauhdissa renkaiden jyrinä alkaa olla se vallitsevin äänenlähde, mutta ei nyt liian häiritsevässä määrin. Moottori pitää kierroksillakin mölyt mahassaan esimerkillisesti.
Ajoasento mairittelee ainakin keskivertoa lyhyempää metriheikkiä ja laajapintaiset ikkunat suovat kohtuu hyvän näkyvyyden auton ympärille. Monen muun auton tavoin paksuhkot A-pilarit luovat jonkin verran näkemäestettä. Ergonomia on ohjaamossa kohdallaan, ainoastaan kosketusnäyttöön joutuu tarpeettomasti kurkottelemaan.
Ford Kuga on ilman nelivetoakin varsin puhutteleva pakkaus. Väljät tilat, freesi ulkomuoto, luokkansa parhaimpiin kuuluva ajettavuus sekä kokoisekseen ponteva moottori tekevät siitä mainion vaihtoehdon luokassaan.
Sami Puskala
Kehuja: ajettavuus, moottorin ja vaihteiston toiminta, tilat
Parantamisen varaa: kulutus
