Picanto edustaa autoteollisuuden pienintä autoluokkaa eli A-segmenttiä. Automallit ovat usein hinnat alkaen -autoja, joten mitään kovin huikaisevaa ajokokemusta ei passaa odottaa. Samaa luokkaa edustavat mm. Toyota Aygo, Renault Twingo, Hyundai i10, VW Up! ja Skoda Citigo.
Kian miniauto Picanto tarjoaa tuohon luokkaan myös crossover-henkistä X-Linea, joka on perusmallia hulppeammin varusteltu ja hieman katumaasturimaista ajotunnelmaa tarjoava piskuinen auto.
Picanto tarjoaa hieman yllättäen melko tukevan ajotuntuman, joka ei tässä kokoluokassa ole itsestään selvää. Vaikka ulkokuori on todella kompakti, on sisätiloihin saatu ihan oikean auton mittasuhteet.
Erikoinen robottivaihteisto
Moottorivalikoimasta löytyy kolme voimanlähdettä, joista kaksi on vapaasti hengittäviä ja yksi turboahdettu. Vaparimoottorit ovat saatavilla joko manuaalina tai robottiohjattuna automaattina. Tehokkain turboversio on aina manuaali. Automaattiaski ei siis ole perinteinen automaatti, vaan automatisoitu manuaaliaski.
Robovaihteistoa on ollut aikojen saatossa tarjolla pikkuautoluokassa aiemminkin ja täytyy myöntää, että mikään aiemmista tai nykyisistä toteutuksista ei ole herättänyt positiivisia tuntemuksia. Tässä Picanto ei tee poikkeusta.
Automatisoitu manuaaliaski tarkoittaa nimensä veroisesti laatikkoa, joka vaihtaa pykälät hämmentävän hitaasti. Robovaihteisto kiihtyy sataseen kolme sekuntia manuaalia hitaammin ja syyn ymmärtää istuuduttuaan ratin taakse.
Tuntuma on moderneihin automaatteihin tottuneelle kehno. Vaihtojen välillä kierrokset laskevat tuhannella ja meno tuntuu kuin pysähtyvän. Robo on liikkeissään laiska ja itse vaihtamalla kuski peittoaa tietokoneen missä tilanteessa tahansa. Kulutusta robovaihteisto sen sijaan pienentää.
Automatisoitu manuaaliaski vaatii totuttelua, eikä moista kannata ruksia varusteisiin kokeilematta.
Maltilla voimaa
Tehokkaampi robottiohjatulla vaihteistolla varustettu Picanto kiihtyy satasen vauhtiin 15,7 sekunnissa. Se on 84 hevosvoimaa tuottavalle moottorille vaisu lukema, etenkin kun Picanto painaa versiosta riippuen joko reilut 900 tai 1000 kiloa.
67-heppainen roboversio puolestaan kiihtyy sadan kilometrin tuntunopeuteen 17,2 sekunnissa. Huippujakin luvataan massiiviset 159 km/h, mutta tuohon vauhtiin vaadittaneen jo useamman kilometrien matka ja vahva myötätuuli.
Picanto ei siis vaparimoottorilla varustettuna ole mikään hurja voimanpesä, mutta arkisessa kauppakassikäytössä ei enempää voimaa välttämättä edes tarvita. Se pysyy kuitenkin normaalissa liikennevirrassa, vaikkakin tämä vaatii pääkaupunkiseudun kiivaassa rytmissä hieman reippaampaa otetta kaasupolkimeen.
Mikäli kuski haluaa autoltaan hieman enemmän suorituskykyä ja ohituskiihtyvyyttä, kannattaa pelimerkit sijoittaa 100-hevosvoimaiseen turboversioon, joka on jo aivan toista luokkaa vapareihin verrattuna.
Hyvät varusteet ja mukava kyyti
Jos unohdetaan yhtälöstä hieman ponneton moottori ja erikoisen tuntuinen robottivaihteisto, tarjoaa Picanton X-Line -versio todella toimivan kaupunkiauton, jonka varustelu ja ajomukavuus yllättävät positiivisesti.
Varustelu on katumaasturimallissa varsin kattava ja siitä löytyy sähköikkunoiden lisäksi keskikonsolin kosketusnäyttö, vakionopeudensäädin, automaatti-ilmastointi ja LED-päivävalot. Näin hulppeaa varustelua ei jokaisesta pikkuautosta markkinoilla löydy.
Manuaalivaihteisena 84-hevosvoimainen X-Line irtoaa kaupasta hintaan 15 990 euroa, mitä voidaan pitää varsin edullisena hintana näin hulppeasti varustellusta pikkuautosta. 100-heppaisella turbomoottorilla varustettuna hinta pomppaa lähes 19 000 euroon.
Kia Picanto onnistuu olemaan pikkuautoluokan parhaimmistoa hyvillä sisätiloilla ja tukevalla ajotuntumalla. Vaihteistoksi kannattaa robotisoidun laatikon sijaan ottaa rehti manuaali. Säästyvän 1200 euroa voi sijoittaa joko muihin varusteisiin tai vaikka menoveteen.
Tuomas Rajala
Kehuja: hyvä ajotuntuma, moottorivalikoima, varustelu, sisätilat
Parantamisen varaa: robottivaihteiston tuntuma
