Sinulla on keskeneräinen ilmoitus. Mitä haluat tehdä?

  

Lotus Evora – Elämää ja eksotiikkaa

Lotus Evora – Elämää ja eksotiikkaa

Keskikastin urheiluautoksi Lotus Evorassa on suorastaan superauton särmää. Yllättäen sellaisen saa klikkailtua itselleen nettikaupasta.

Rrrrooooouuuurrrr! Käynnistys kertoo, että nyt on tosi kyseessä. Punainen paholainen ei ollut mikään seinäruusu hiljaa parkissa seisoessaankaan. Viimeistään nyt kuitenkin päät kääntyvät ja kuskin jännityksen sekainen innostus nousee. Tervetuloa eksoottisen urheiluauton maailmaan.

Erilaisia sporttisia autojahan markkinoilla riittää. Useimmissa niissä on moottori edessä ja mittasuhteet muutenkin melko samanlaisia kuin perusautoissa. Ajan mittaan voi unohtaa ajavansa jotenkin erityisellä autolla.

Melko hiljattain myös Suomessa myyntiin tulleella Lotus Evoralla sitä on vaikeampi unohtaa. Matalan ja leveän auton mittasuhteet ovat suoraan superautomaailmasta. Keskimoottorisuuden ansiosta matkustamon takana perä jatkuu melko pitkälle, mutta takaylitys on lyhyt. Keulassa taas etuakseli on todella lähellä matkustamoa, etuylitys harvinaisen pitkä, ja keula on pitkä ja matala. Kaikesta tulee eteenpäin menevä, hyökkäävä vaikutelma.

Tähän verrattuna monet saman hintaluokan kilpailijat ovat jotenkin tavanomaisempia. Nissan GT-R ja muut etumoottoriset ovat perusmuodoltaan coupé-autoja, vähän vaan hienompia sellaisia. Porsche 911 taas näyttää yhä hieman Kupla-Volkkarilta.

Edellä mainittujen autojen säväyttävyys perustuu huippuluokan ominaisuuksiin ja tietoon siitä, että ne ovat hyviä.

Lotus Evora taas säväyttää heti ensisilmäyksellä, vaikkei tietäisi, mikä auto se on. Samoin se säväyttää matkustajat ja ihmiset auton ulkopuolella, mikäli nyt tällaista huomiota kaipaa.

2+2=4-paikkainen?

Lotus Evora – Elämää ja eksotiikkaa

Evoraan laskeudutaan alas kuten kunnon urheiluautoon kuuluu. Jykevät kuppimaiset, mutta ihan mukavat penkit ottavat syleilyynsä. Niissä on vain perussäädöt, pituussäätö ja selkänojan kaltevuus. Korkeutta ei voi säätää, koska urheiluautossa tietysti istutaan niin alhaalla kuin pystyy.

Sisällä tunnelma on ahdas ja jännittävä. Kuski ja matkustaja istuvat lähellä toisiaan, takana on pieni penkki ja taustapeilistä näkyy moottori, 3,5-litrainen remmiahdettu V6. Kutkuttavaa.

Varustelu on tässä Lotuksen malliston ”luksusversiossa” kohtalainen. Navigaattori, peruutustutka ja -kamera ovat Alpinen valmistamassa keskinäytössä. Vakionopeussäädin sekä nahat penkissä, kojelaudassa ja ovissa taas olivat koeajoauton lisävarusteina.

Takapenkki on niin pieni kuin vain voi olla. Notkea aikuinen onnistuu ahtautumaan sinne joten kuten, mutta perillä on tukalaa. Jalat mahtuvat, jos etupenkki on etummaisessa asennossa. Yläkroppa ja pää mahtuvat menemällä etukenoon asentoon ja työntämällä pää etupenkkien väliin. Ai niin, sitten pitäisi vielä keplotella turvavyö päälle…

Käytännössä etumatkustajan taakse voi tällä lailla ottaa lyhyelle matkalle kolmannen matkustajan. Kuskin taakse homma onnistuu vain lyhytkasvuisen kuskin kanssa. Lastenistuimia varten takapenkillä on Isofix-kiinnikkeet, eli jos vain onnistuu istuimen mahduttamaan, sen saa kiinni. Perheautona Evora toimii auttavasti lastenistuimen jälkeenkin, kunnes lasten pituus ylittää 140 senttiä.

Tavaratila takaluukussa moottorin takana riittää vain pienemmille nyssyköille. Edessä taas ei ole muuta kuin alusta- ja korirakenteita sekä pikkuluukun alla nesteiden täyttöaukot.

Vaikka keulassa ei ole mitään ”hyödyllistä”, keula on silti matala ja maavara muutenkin pienehkö. Kuoppaisia hiekkateitä ja jyrkkiä kadunreunoja pitää välttää, hidastustöyssyjä varoa. Alkaako kuulostaa epäkäytännölliseltä?

Hyvä uutinen: tähän epäkäytännöllisyydet loppuvatkin. (Yhtä asiaa lukuunottamatta, johon palataan myöhemmin.)

Jos yhtään tykkää autoista ja pärjää edellä mainittujen kanssa, Evoralla voi lähteä hyvillä mielin ajamaan vaikka mihin. Penkit ovat mukavat ja melutaso asfaltista riippuen joskus jopa aika hiljainen.

GT-auton henkistä matkantekoakin voi harrastaa kahden hengen voimin. Silloin takapenkki on iso tavaratila, johon mahtuu jopa kunnon matkalaukku. Evoralla voi siis tehdä pidempiäkin reissuja: Saksaan, Alpeille, Espanjaan…?

Nimittäin kun tällä lähtee ajamaan, niin ei halua lopettaa.

Jännitys tiivistyy

Käynnistys on astetta pidempi proseduuri, mikä vain lisää erityisyyden tuntua. Tosin avain ja virtalukko näyttävät samalta kuin 15 vuotta vanhoissa Fordeissa. Sama koskee myös viiksiä ohjauspyörän takana sekä peilien sähkösäätönamiskaa. Ei saa antaa sen häiritä.

Virrat päälle ja sitten avaimesta ovet auki -napilla ajonestolaite pois. Valmiina? ”Engine start” -nappi löytyy mittariston vasemmalta puolelta. Rrrrooooouuuurrrr!

Koeajossa oli automaattivaihteinen versio, mikä kuulostaa ajatuksena todella mummoilulta. Kyseessä on vielä perinteinen momentinmuuntimellinen vaihteisto, eikä nykyajan tuplakytkinlaatikko.

Automaatti on kuitenkin toteutettu ohjaamoon tyylikkäästi. Vaihde valitaan keskikonsolin napista ja ajon aikana vaihtoja voi tehdä ratin mukana kääntyvistä siivekkeistä. Ne ovat jämäkän tuntuiset ja riittävän pitkät, jotta niistä saa otteen. Sama jämäkkyys koskee rattia. Se on aika pienikehäinen, hienosti muotoiltu ja sopii hyvin käteen muutamallakin eri otteella.

Liikkeellelähtö kylmäkäynnistyksen jälkeen osoittaa heti auton luonnetta. Kone ja automaattilaatikko ovat kumpikin vähän kohmeessa, nykivät hieman, eivätkä suostu lähtemään kunnon laukkaan. Ja ”kylmä” siis tarkoitti nyt moottorin kylmyyttä, ei 10 asteen ulkolämpötilaa…

Koneen lämmetessä ja vetristyessä on hyvä fiilistellä ajoa jo hitaassa vauhdissa. Ohjauksen ja alustan kautta tietuntuma on hyvin hallussa. Joku voisi pitää tätä epämukavana, toiset taas juuri oikeana. Auto ei vello tippaakaan ylimääräisiä liikkeitä, vaan nuolee tien pintaa tukevasti.

On ihmisiä, jotka yleensä kokevat matkapahoinvointia autoissa, mutta eivät urheiluautoissa. Se johtunee tästä ylimääräisten vellomisten poissaolosta. Kannattaa kokeilla, on nimittäin hyvä syy hankkia urheiluauto.

Kovaa ajoa – ja ääntä

Nyt kone on lämmin, joten on aika painaa Sport-nappia ja iskeä poljinta lattiaan. Automaattilaatikko kick-downaa pienemmälle ja rrrräääääyyyyhhh, nyt mennään! Vauhti kiihtyy ja kiihtyvyys nousee kohti punarajaa. Moottori parkuu ja remmiahdin ulisee.

Nykäys. Vaihteisto heittää isompaa silmään ja taas mennään. Evora kiihtyy tiehen kiinni liimautuneena. Kovempi vauhti tuntuu aina vain paremmalta… Kunnes vilkaistaan nopeusmittariin ja ruvetaan himmailemaan.

Huh. Kiihdytys tuntuu hienolta, mutta osittain eri syistä kuin monilla uusilla nopeilla autoilla. Niissä on yleensä turbokoneet ja virkeät vaihteistot, joten kaasun painalluksesta päät pamahtavat heti niskatukiin. Voimaa on noissa nykyautoissa läsnä koko kierrosalueella.

Evorassa tilanne on hieman erilainen. Moottori on mekaanisesti ahdettu, joten välitöntä lisävoimaa on periaatteessa tarjolla läpi kierrosalueen vielä paremmin. Toisaalta ihan turbon tyyppistä jumalaista keskialueen kierrosten vääntöpotkua ei ole. Kunnolla voimaa saadaan vasta yläkierroksilla, joten moottoria tekisi mieli kierrättää sinne asti. Ja mikäs siinä, mutta kakkosvaihteella kierrokset tulevat täyteen vasta reilun satasen vauhdissa. Sitä ei liikenteessä kaikkialla pysty tai kannata jatkuvasti fiilistellä.

Toinen syy koeajo-Evoran pikku kiihtyvyyspuutteisiin on ehdottomasti vaihteisto. Momentinmuuntimellinen automaattivaihteisto on toiminnaltaan hieman nuhainen manuaalivaihteistoihin tai sekventiaalivaihteistoihin verrattuna.

Enemmän autoon sitoutumista kaipaava kuski voikin ottaa Evoran manuaalina. Kylmien tyyppien perusteella sen vaihdekepistä pykälät loksuvat paikalleen kivasti. Toisaalta kytkin on raskaahko ja pienet polkimet lähellä toisiaan. 45:n tai sitä isommilla kengillä voi tulla ahdasta.

Monia nykyautoja parempaa Evorassa on alkukantaisen brutaali äänimaailma. Kyllähän muutkin tähän panostavat, mutta Lotuksen kohdalla varsinkin mekaanisesti ahdettu keskimoottori tuo oman säväyksensä. Samalla kun kiihdyttäessä muukin mökä räyhää, ahtimen korkeampi ulina lisää vaaran tunnetta. Kauhuleffoissakin käytetään korkeampia taustaääniä luomassa jännitystä.

Normaaliajossa Evora on melko hiljainen sisälle ja ulkopuolella kohtuuden rajamailla. Sport-nappia painaessa pakoputkiston läppä aukeaa ja helvetti pääsee valloilleen. Sisälle murinäpärinä on kuskille aivan euforista ja todella koukuttavaa. Ulos ääni on kiihdyttäessä jo vähän liikaakin. Se kuuluu maaseudun hiljaisessa yössä kilometrien päähän. Kaupungissakin päät kääntyvät ensin äänen, sitten vasta auton ulkonäön perään.

Sport- ja Race-ajotilojen lisäksi läpän saa auki myös normaaliajon säädöillä, painamalla erillistä pakoputki-nappia. Ovela idea, sillä moni kuski mielellään kuuntelee möreämpää ääntä ihan kruisailuvauhdissakin. Ohikulkijat eivät välttämättä tykkää. Onneksi auto on varsin nopeasti mennyt ohi…

Eläväistä ajoeuforiaa

Kiihdyttäessä siis vauhti ei kasvanut niin lujaa kuin monissa nykykilpailijoissa, mutta se tuntui silti huimalta, eikä vain äänen takia. Salaisuus on ajotuntumassa ja auton mittasuhteissa.

Matalana ja keskimoottorisena Evora on täydellisessä balanssissa. Se ei meinaa millään lähteä käsistä, vaan hyökkää eteenpäin varmalla otteella.

Keskimoottoriautossa on myös jännää, kun kuljettaja menee moottoria edellä ja kokee kaiken ensimmmäisenä. Kuten vuoristoradassa ensimmäinen vaunu on paras, samoin urheiluautossakin on parasta istua mahdollisimman edessä. Evoran matalan keulan yli näkee todella hyvin, miten heti edessä on vain tie. Se vilistää koko ajan lujempaa.

Vauhti Evorassa todella tuntuu vauhdilta, sitä ei ole eristetty pois. Leveät renkaat nuolevat tietä, ja kuljettaja on ratin ja takapuolituntuman kautta osa tätä tapahtumaa.

Lotus on käsintehty auto. Siinä on jotain elävää verrattuna isojen autonvalmistajien robottien tekemiin täydellisiin lopputuloksiin. Ehkä se on pientä klappia jossain, mutta hyvällä tavalla. Asuuhan moni mieluummin puutalossa kuin elementtitalossa.

Jos kiihdyttäessä lisävauhti tuntui saavan Evoran henkiin, sama vaikutus on vauhdikkailla mutkilla. Kiemuraista maalaistietä voi edetä sellaisella vauhdilla, että isoin pelko ei ole pidon riittäminen, vaan mahdolliset mutkien takana vaanivat hirvet.

Sport-nappia painaneena saa säikäytettyä metsän linnut pakoäänillä. Samalla tulee avattua ikkunat, koska niitä haluaa kuulla lisää. Siis mörinöitä, ei lintuja.

Automaattilaatikko käyttäytyy todella aggressiivisesti ja jättää kiihdytysten jälkeen pienen vaihteen päälle ja kierrokset korkealle. Tämä koskee jopa normaalia D-asentoa, mutta korostuu Sportilla. Auto siis rääkyy kierrokset ylärekisterissä pitkään tasakaasullakin.

Lisää iloa saa ratin vaihteistoläpyköillä. Jarrutus ja pienempää silmään, niin putkistossa rätisee ja paukkuu. Kiihdyttäessä taas vaihto ylöspäin tapahtuu niin pienellä viiveellä, ettei se haittaa. Näin innostavaa autoa on kiva käskeä mahdollisimman paljon itse.

Seuraavan mutkan jälkeen pääsee taas sivaltamaan kaasupolkimella. Kone ja pakoputkisto raikaa, kuski on keskittynyt ja onnellinen.

  • Lotus Evora – Elämää ja eksotiikkaa
  • Lotus Evora – Elämää ja eksotiikkaa

Klikkaus ostoskoriin ja verkkopankkitunnukset laulamaan

Vaikka Evorassa on paljon vanhan liiton urheiluauton piirteitä, yksi juttu on täyttä 2020-lukua. Suomessa sellaisen voi ostaa suoraan netistä.

Autoverkkokauppa.com on uusien Lotuksien ainoa jälleenmyyjä Suomessa. Heillä on myös fyysinen myymälä, mutta auton voi tilata itselleen jopa ihan kokonaan nettikaupassa. Rahoituksenkin voi hoitaa siellä. Kuulemma liikkeen volyymimerkkien asiakkaista neljäsosa tekee jo näin: ei käy liikkeessä ollenkaan, vaan tilaa auton suoraan kotiin toimitettuna.

Nuo muut Autoverkkokauppa.comin merkit ovat vähän toista maata: Dacia, Hyundai, Isuzu, Renault, Suzuki ja Ssangyong. Näiden joukossa Lotus on selkeä imagonrakentaja, myös mainittuja merkkejä maahantuovalle Bassadone Automotive Nordicille. Sillä saa huomiota, kuten tämäkin juttu nyt osoittaa…

Lotus Evoralla huomiota saa myös kun sillä liikkuu. Se voi olla häiritsevää. Liikenteessä välillä joku tuntuu ajavan oudosti, kunnes tajuaa hänen ajaessaan ottavan kuvia tai kuvaavan videota!

Välillä joku tulee juttelemaan, kun pysähtyy parkkipaikalle tai tankkaamaan. (Tankilla ei onneksi tarvitse aivan jatkuvasti käydä: kulutus on rauhassa ajaen alle 10 l/100 km, vauhdikkaamminkin vain noin 15 litraa sadalla.)

Samoin parkissa olevan auton luo palatessaan saattaa löytää sen ympäriltä porukkaa katselemassa tai kuvaamassa sitä. ”Sori, menisin nyt tähän autolle…” Vaatii tiettyä sosiaalisuutta ja positiivista asennetta, että jaksaa jäädä vaihtamaan muutaman sanan autosta.

Evora on siis luokassaan erikoisen, erityisen ja eksoottisen tuntuinen, niin kuskille kuin muillekin. Ottamalla sen huomaamattoman harmaan värisenä saisi ehkä pidettyä show’n vähän pienempänä. Itse voi silti nauttia vähintään yhtä paljon.

Raimo Tengvall, kuvat Visa Issakainen

Kehuja: Koukuttava ajettavuus, eksoottinen tunnelma, äänet, automaattimallin helppous arkiajossakin

Parantamisen varaa: Sisustan viimeistely, räjähtävän kiihtyvyyden puute automaattivaihteistolla

Lotus Evora 400 Automatic:

Moottori:6-sylinterinen, 3456 cm3 mekaanisesti ahdettu bensiinimoottori
Teho:406 hv (298 kW) @ 7000 rpm
Vääntö:410 Nm @ 3500 rpm
Kiihtyvyys 0-100:4,2 s
Huippunopeus:280 km/h
Vetotapa:Takaveto
Vaihteisto:6-vaihteinen automaattivaihteisto
Kulutus (yhd):9,7 l/100 km
CO2-päästöt:225 g/km
Mitat (pit/lev/kork):4385mm/1845mm/1229mm
Paino:1425 kg
Tavaratila:160 l
Hinta alkaen:164 553 €
Raimo Tengvall
Raimo Tengvall on auto- ja veneilytoimittaja, joka nauttii raittiista ilmasta. Oma auto onkin hiuksia sopivasti pörryttävä Smart Roadster. Kauppakassina on Hyundai i10. Unelmissa on hienompiakin kulkuneuvoja, mutta oikeastaan mikä tahansa kulkupeli miellyttää, jos se saa matkan tuntumaan tärkeämmältä kuin määränpään.

Kommentit

Nettiauton käyttäjien antama arvosana

     
automallille Lotus Evora
Lue käyttäjäarvostelut tai kirjoita oma »

Myytävät Lotus Evora -autot

test
Lotus Evora, '16, 7 tkm
154 900 €
Ohjeet turvalliseen
kaupankäyntiin
Nettiauto.com
mobiililaitteissa

Katsotuimmat ilmoitukset

Lisää kohteita »

Autouutiset