TAUSTAA
Lähes jokaisella Suomen kansalaisella on muistoja tai omakohtaisia kokemuksia Kuplasta – niin yleinen auto se on menneinä vuosikymmeninä ollut. Omat kokemukseni ovat kuusikymmentäluvun puolestavälistä, kun perheeseemme ilmaantui vuoden 1962 –mallinen nenämalli. Nimensä mukaisesi rekisterikilven valo oli takakontissa nenän muotoisen kyhmyn alla.
Tuolla autolla kuusihenkinen perheemme sitten teki arkiset matkansa. Näin jälkikäteen ajatellen tuntuu uskomattomalta, miten autojen turvalaitteet ovat noista ajoista kehittyneet. Kuplassa on edessä turvavyöt, mutta ei mitään muita turvalaitteita.
Ohjauspyörä on ohut pakeliittirinkula ja kojelauta on peltiä. No, onhan apukuskilla kojelaudassa kauhukahva, johon voi tarttua henkensä pitimiksi.
ENSIVAIKUTELMA
Samin kupla edustaa vuosimallia 1970 ja se on museokatsatsastettu. Rekisterikilven valo ja puskurit ovat uudempaa mallia, muutoin auto on hyvin samanoloinen kuin -62. Tarkempi syynäys paljastaa kuitenkin lukuisia eroja, mm. etu- ja takaluukun kannet ovat erilaiset.
Tämä yksilö on hienossa kunnossa. Auto on entisöity ja sen koko historia on tiedossa. Mittari on vasta toisella kierroksella, eli autolla on ajettu vain 145 tkm! Väriltään se on vaalean harmaa / beige ja sisusta on punainen. Renkaat ovat alkuperäiskokoa 155 / 80, päällä alkuperäiset pölykapselit.
AJOSSA
Kuplassa on muutamia erityispiirteitä, joihin kylläkin tottuu nopeasti. Ensimmäinen on pystyt polkimet. Alkuun tuntuu hankalalta siirrellä vasenta jalkaa kytkimen ja jarrun välillä ilman kantapään tukea.
Vaihdetanko on mallia suora, ja sen erikoisuus on pakki – joka löytyy, kun tankoa painaa lattiaa kohden ja samalla vasemmalle ja etuviistoon.
Kuplan bokserimoottori on yllättävän vääntävä vähäiseen tehoonsa nähden. Auto kestää kierroksia hyvin. Kovinkaan suurta kiihtyvyyttä ei saa aikaiseksi millään vaihteella. Mukavin matkavauhti on 50 – 80 km/h, jolloin ajaminen on itse asiassa aika kivaa – kaikesta askeettisuudesta huolimatta.
Alusta on yllättävän napakka ja kori selvästi ruosteeton, kun se on niin tukeva.
Tehostamaton ohjaus on kevyt käsitellä kaikilla muilla nopeuksilla paitsi ihan pysäköintitilanteissa.
TILAT JA VARUSTELU
Varustetaso on nykymittapuun mukaan erittäin niukka. Autossa ei ole ohjaustehostinta, ei edes jarrutehostinta. Jarrut ovat rumpumalliset – renkaat ovat vanhanaikaiset teräsvyörenkaat. Silti ajettavuus on täysin asiallinen.
Etutiloiltaan Kupla on ihan ok, ainoastaan kahden isomman istuessa etupenkillä saa toinen istua hiukan poikittain. Taakse mahtuu kaksi aikuista kohtuullisesti, mutta jalkatila jää niukaksi. Istuma-asento on hyvin pysty. Penkeissä on vanhat kunnon jouset ja ne painuvat jonkin verran alaspäin, riippuen toki istujan kokonaismassasta.
Matkatavaraa varten on kaksi erillistä tilaa – toinen etupellin alla. Sinne mahtuu perinteisesti yksi matkalaukku ja muutama nyssykkä. Hankalammin käytettävä toinen tavaratila löytyy takapenkin takaa. Siellä me pojankoltiaiset pienenä matkustettiin mielellään.
TEKNISET TIEDOT:
Teho: 59 hv / 44 kW
Vääntö: ei ilmoitettu
Huippunopeus: 125 km/t
Kiihtyvyys 0-100 km/t: ei ilmoitettu
Kulutus: noin 8,5 litraa sadalla
YHTEENVETO
Nostalginen ja hyväntuulinen auto. Herättää varmasti keskustelua kanssaihmisissä. Edullinen pitää museostatuksestaan johtuen. Mukava kesäauto, mutta vaatii talvisäilytystilat. Näin hienokuntoista autoa kun ei viitsisi pilata.
