TAUSTAA
Henkilökohtainen kosketuspintani Volvoihin on vähäinen, sillä olen omistanut vain 3 Volvoa, ja jokaisen vain hyvin lyhytaikaisesti: ikivanha 340, yhtä vanha 240 (joka ostettiin suoraan Kurko -lonkeron mainosautoksi) sekä tämän vuoden alussa lyhyen tuttavuuden jälkeen myyty 760 farmari. Muissa yhteyksissä on kyllä tullut ajeltua tämänkin vuosituhannen Volvoilla ja kokemukset ovat olleet positiivisiä. S60 on kuitenkin uusi tuttavuus ja siitä syystä mieleinen koeajon kohde.
ENSIVAIKUTELMA S60:STÄ
Auto on koeajon alkaessa häikäisevän puhdas sisältä ja ulkoa. Tumma metallinvihreä väri sopii tähän autoon erittäin hyvin ja isot alumiinvanteet vielä korostavat auton menevää olemusta.
Sisänäkymä on aistikas, ja ergonomialtaan ylistetty sisätila on tummalla täysnahkaverhoilulla ilo silmälle.
AJOSSA
Volvon käyntiääni on jännää 5-sylinterisen matalaa pörinää rosterisessa pakoputkessa. Erikoiseksi sen tekee kierrosluvun äkkinäiset muutokset, jotka ovat korvin kuultavissa. Kierrosluku muuttuu vaihdelaatikon ennennäkemättömän nopean reagoinnin takia.
Volvolla on helppo ajaa, vaikkei olisi auton kanssa sinut. Vaihde D-asentoon ja menoksi. Hallintalaitteet ovat kutakuinkin tutuilla paikoillaan. Näkyvyys on hyvä kaikkiin suuntiin, lukuunottamatta taustapeilin näkymää. Takaikkuna on sen verran viisto ja matala, ettei siitä tahdo paljoa nähdä.
Suorituskyky on turbokoneiselle autolle arvatenkin ”riittävä” varsinkin kun 2.4 litraisesta on kutiteltu 250 heppaa... Käytännössä tehoa on sopivasti kaikkiin tilanteisiin. Vääntöä löytyy kierrosten noustessa, alakierrosvääntö on turbokoneille aina ongelmallinen alue.
Kun kaasupolkimen survaisee pohjaan, tulee ”hiljainen hetki”, jolloin laatikko vaihtaa pari pykälää pienemmälle ja sen jälkeen etupää alkaa vedellä puolelta toiselle raivokkaan kiihdyttelyn takia. Jos pitoa ei ole, luistonesto kiilaa silmänräpäyksessä väliin ja meno hyytyy. Hyvä puoli asiassa on se, että tilanne pysyy täysin hallinnassa automaattisen ajonvakautuksen takia, vaikka olisi peilikirkas jää alla.
Volvon ohjaus saa vähän sapiskaa: ohjaustunto on aika puutunut ja etäinen. Jos pitää kädet täysin rentoina ratissa, tuntee hiukan tien pinnan muutoksia.
Alusta käyttäytyy mallikkaasti, mutta ääntä se pitää enemmän kuin tämän hintaluokan autolta odottaisi. Vaikea sanoa tarkasti mistä ääni tulee, veikkaisin kumisia heloja. Kyseessä on ominaisuus, ei vika - ero on kuitenkin MB – BMW – Audi –leiriin tässä suhteessa korvin kuultavissa.
Kaikki hälyäänet saa kuitenkin häivytettyä kun laittaa poppivehkeet soimaan. Ja nehän soivat varsin mallikkaasti!
Navigaattorin käyttöpainikkeet löysin vasta aivan koeajon päättyessä, sattumalta. Ne löytyivät ratin takapinnasta oikealta.
TILAT JA VARUSTELU
Volvo S60 on kompakti auto. Parhaimmillaan se on kahdelle aikuiselle ja enintään kahdelle lapselle. Silloin kaikilla on loistavat tilat. Takatilat riittävät juuri ja juuri 184 senttiselle, mutta silloin etuistuinta joutuu jo hiukan siirtämään eteenpäin. Istuinasento takapenkillä on mallia ”makaava” eli se vaatii jalkatilaa.
Varustelultaan tämä yksilö on lähes täydellinen; automaattinen ilmastointi, navigaattori värinäytöllä, lasinen sähkökattoluukku, vetokoukku, integroitu puhelin, turvatyynyt ja –verhot. Ainoastaan parkkitutka puuttuu, jos sitä nyt voi pitää puutteena.
TEKNISET TIEDOT
Teho: 184 kW / 250 hv
Vääntö: 330 Nm
Huippunopeus: 245 km/h
Kiihtyvyys 0 – 100 km/h: 7,1 sek
Kulutus: 7,5 – 10,1 – 14,5 litraa / 100 km
LOPPUARVIO
Kyllä kulkee! Koeajettu yksilö on täydellisesti varusteltu ja suorituskyvyltään vakuuttava. Kunnoltaan voisi sanoa että uutta vastaava, vaikka mittarissa on jo 94 tkm.
