Chrysler Grand Voyager

"Apua, Möhköfantti" Nasu huusi, mutta kun tarkemmin sitä tutki, niin sehän näyttikin vähän sukulaiselta - isolta possulta. Ja vieläpä oikein kauniilta sellaiselta - vaikka väriltään olikin vallan erisorttia kuin Nasu itse. "Syökö se hunajaa", kysyi Nalle-Puh, joka pelkäsi varastojensa hupenevan, jos tuollainen iso rumilus olisi niistä kiinnostunut. "Enpä usko", vastasi Pöllö - ja jatkoi tyypilliseen viisaaseen tapaansa: "tämä taitaa enemmän syödä niitä oktaaneeja". Nalle Puh huokaisi helpotuksesta, vaikkei sen enempää uskaltanutkaan kysyä, mitä ihmettä ne sellaiset oktaanit oikein ovat. "Se kyllä taitaa paremminkin niitä juoda kuin syödä", jatkoi Risto Reipas, joka oli kuullut keskustelun - "ja juokin kyllä senkin edestä!" "Sen selkään mahdutaan me kaikki, sanoi Pikku-Ruu: "minä, Nasu, Nalle-Puh, Risto-Reipas, Pöllö, Ihaa...", mutta ennen kuin hän pääsi seitsemään, niin Pöllö sanoi: "Minä kyllä mieluummin lennän tuulien halki, koska korkealta näkee paremmin". "Ihaa", sanoi Ihaa, joka tässä tarkoitti että hahaa. Se taas tarkoitti, että Ihaa halusi itse kuljettaa omaa mahaa, ja ehkä oman selkänsä päällä totutusti kuormia - vaikkapa vähän rahaa - aavistelematta sen kummemmin mitään pahaa. Niin kuin tämän uuden möhköfantin kyytiin meno olisi laittanut aavistelemaan. "Osaakohan se pomppia?", kysyi Tikru, joka ihan noin niinkuin malliksi näytti esimerkkiä: pompsis, pompsis, pompsis. "No tokihan minä osaan", puhui nyt kauniilla heleällä äänellään kaikkien yllätykseksi itse tämä uusi ystävä - Möhköfantti, Possu, vai mikä lie se oikein olikaan. "Saatan pomppia sellaisia pomppuja, etten itsekään aina niitä ymmärrä" - hän jatkoi - "lähtekääpä selkääni niin näette". Ja niin he lähtivät - kaikki muut paitsi Pöllö ja Ihaa, jotka katsoivat viisaammaksi pysyä näkemyksissään.

Mutta lähdepä sinäkin ja osta tämä Möhköfantti itsellesi. Saat kesällä katsastetun hienon kulkupelin renkaiden hinnalla!!!