Mini Cooper mielletään lähtökohtaisesti melkoisen sporttiseksi automalliksi. Sen juuret juontavat kauas menneisyyteen, mutta nyky-Minin historia alkaa melko tarkkaan tämän vuosituhannen alusta, kun Mini siirtyi BMW:n omistukseen.
Tänä päivänä Mini-mallistossa on tarjolla viljalti valinnan varaa. Pikkuautojen lisäksi tarjolla on myös isompia perhemalleja ja nelivetoversioita. Minin tunnetuin korimalli ja käyntikortti lienee kuitenkin tämä kolmiovinen hatchback. Minin Cooper nimi juontaa juurensa iloiselle 60-luvulle, kun John Cooper viritteli ja kilpaili menestyksekkäästi pikkuruisella Minillä.
Tuohon aikaan Minin menestys kisoissa ei perustunut suureen moottoritehoon, vaan auton keveyteen ja poikkeuksellisen hyvään ajettavuuteen. Vaikka moottoritehoissa ja auton painossakin on tapahtunut huimaa nousua, kannattelee sama perusidea Mini Cooperia edelleen. Minit tunnetaan parhaiten juuri loistavasta ja mikroautomaisesta ajettavuudesta, moottorista riippumatta.
Kutiteltu Cooper S
John Cooper Works on edelleen kiristelty versio Cooper S-mallista. Kun ”ässän” turbokone luovuttaa 192 hevosvoimaa, hönkäilee Works-malli 231 hepan voimin. Moottorina toimii BMW:n valmistama 2-litrainen tuplasti ahdettu bensamoottori, jota käytetään nykyään myös Bemarin etuvetomalleissa eri versioina.
231-heppaisena ja 320 Nm vääntävänä se ei kokoonsa nähden edelleenkään pohjattoman tehokas mylly ole, mutta kun painoa JCW:llä on vain vähän yli 1200 kiloa, piisaa sillä kulkuhaluja oikein mukavasti. Vaihteisto on niin ikään BMW:n valmistetta ja on tässä versiossa kuusivaihteinen automaatti.
Vaihdelaatikko on siis sama Steptronic kuin Bemareissa käytetään, mutta vaihteita on JCW:ssä on kuusi kappaletta BMW-mallien kahdeksan sijaan. Saksalaismerkin vaihteistojen toimintaa tulee usein kehuttua liiankin kanssa, eikä aihetta varsinaisiin moitteisiin tälläkään kertaa pahemmin keksi.
Varsinkin Sport-moodissa vaihteisto toimii erittäin herkästi ja vaihtaa pienemmälle pienestäkin kaasun painalluksesta. Vastavuoroisesti taloudelliseen ajoon tähtäävällä Green-moodilla vaihteisto pyrkii pitämään suuren vaihteen silmässä mahdollisimman pitkään. Bemareista tuttu polttoainetta säästävä rullaustoiminto löytyy myös JCW:stä.
Kuitenkin tällaisen sporttimallin ollessa kyseessä, erilaiset taloudellisuuteen ja muutenkin ajon järkevyyteen kannustavat järjestelmät tuntuvat melkoisilta turhakkeilta, eikä niitä koeajon aikanakaan tullut käytettyä kuin kerran tai kaksi testimielessä. JCW:n ainoa oikea ajomoodi on Sport-asetus, jolloin kokonaisuus on herkullisimmillaan ja moottori vastaa kaasuun välittömästi, silloin kun tehoa kaivataan.
Alusta tehojen tasalle
Lisääntyneen moottoritehon lisäksi myös alustaa on näpelöity hieman tiukemmalle, jotta vauhtivarat pystyttäisiin ulosmittaamaan mahdollisimman hyvin. Lukuisat yksityiskohdat korin ulkopinnalla kuin myös sisätiloissakin viestittävät että nyt ei olla ihan perus ”ässän” puikoissa.
Kojetaulunäkymiä hallitsee keskelle sijoitettu iso pyöreä näyttö, johon perusmalleissa on sijoitettuna nopeusmittari. JCW:ssä mittarit ovat kuitenkin tutulla paikalla ratin takana ja isosta näytöstä tutkitaan lähinnä ajoneuvotietoja sekä navigointia. Kuskin penkki antaa hyvän tuen joka suuntaan ja miellyttävä ajoasento syntyy kuin itsestään. Kuten asiaan kuuluukin, tunnelma on sporttinen ja viimeistellyt yksityiskohdat luovat asiaan kuuluvaa tunnelmaa.
Tilaa ohjaamosta löytyy periaatteessa neljälle, mutta takapenkki soveltuu korkeintaan tilapäiskäyttöön. Mini ja varsinkin JCW-malli hankitaankin lähinnä kuskin näkövinkkelistä katseltuna ja silloin maksimaaliset sisätilat ovat sivuseikka. Mini ostetaan siksi että tavallinenkin arkiajo olisi ennen muuta hauskaa ja viihdyttävää.
Melkein kuin mikroauto
Moottorin käynnistyksen jälkeen voi todeta että voimanlähteen äänimaailma on suitsittu nykytyyliin melko sivistyneeksi. Toki JCW:stä vakiomallia huomattavasti miehekkäämmät äänet saadaan aikaiseksi, mutta siltä ”kaikista tehokkaimmalta” odottaisi vieläkin mureampaa soundia. Varsinkaan sisätiloihin moottorin mekaaniset äänet eivät juuri kuulu ja ainoat sporttiset sävelet luodaan pakoputkiston kautta.
Jo paikallaan kaasutellessa putkisto paukuttaa lupaavasti. Ajomoodivalikosta sekä vaihteistosta Sport-asetus päälle ja paketti on lähtövalmis. Moottori vastaa kaasuun aikailematta ja menoon tulee alusta asti herhiläismäistä meininkiä. Herkästä tuntumasta huolimatta kaasun annostelu on helppoa eikä ajosta tule nyökkivää.
Ajo suuntautuu tutuille mutkatiepätkille, jossa JCW:n mikroautomainen ajettavuus pääsee oikeuksiinsa. Ripeämpi kaasunpainallus nostaa hymyn huulille ja toimii ikään kuin esileikkinä tulevalle. Vapaan tien auetessa hymy sen kuin levenee mutkien hyökätessä vasten kasvoja. Mini selvittää vastaan tulevat mutkat ja heitot autuaan määrätietoisesti ja johdonmukaisesti, kuin se mikroauto konsanaan. Naurattaa.
Ohjaus on erittäin nopea ja tunnokas, lukuun ottamatta aivan keskialueella olevaa lievää tahmeutta. Tähän on luultavasti osasyynä auton alla olleet, jo parhaat päivänsä sekä useat suorituskykytestit nähneet renkaat, jotka epätoivoisesti yrittävät hoitaa hommaansa kunnialla loppuun saakka. Kuluneista kumeista huolimatta ajettavuus on erittäin looginen ja turvallisen tuntuinen.
Lapsellista mutta hauskaa
Mutkassa kaasua reilummin painaessa, ajolinja levenee rauhallisesti ja keventäessä tuntuma muuttuu hivenen yliohjaavaksi. Tunnelma pysyy koko ajan johdonmukaisena ja kuskilla on tarkka tieto tapahtumista. Peltosuoran auetessa täyskaasukiihdytyksessä pakoputki päästää ilmoille pienen paukahduksen aina vaihtohetkellä, ja kiivaassa moottorijarrutuksessa korviin kantautuu kilpurimainen röpötys.
Vaikka 231 hevosvoiman teho ei tämän päivän mittapuulla kuulosta kovin järisyttävältä, riittää se kohtuullisen kevyen auton vauhdikkaaseen lennättämiseen oikein hyvin. Kysymys on eri ominaisuuksien tasapainosta ja siitä, kuinka ne pystytään parhaiten hyödyntämään. JCW:n tapauksessa nämä speksit ovat erittäin hyvin kohdallaan ja ajaminen on äärimmäisen helpon tuntuista.
Manuaalisesti vaihteita voi vaihtaa joko ratin takana olevista läpysköistä tai vaihtoehtoisesti vaihdekepistä. Myös automaattiasennossa vaihteet vaihtuvat useimmiten oikealla hetkellä, eikä tunnelma juurikaan heikkene automaattisuudesta huolimatta. Hyvin toimivasta vaihteistosta huolimatta JCW:n luonteeseen sopisi kuitenkin sujuvatoiminen manuaalilaatikko paremmin kuin hyvin, varsinkin jos käyttö on muutakin kuin pelkkää työmatka-ajoa.
Harrastajien suosiossa
Kovavauhtisessa ajossa huomaa, että tiukennettu jousitus voisi olla vielä hiukan jämäkämpikin, mutta tässä kohtaa tilaa on jätetty myös arkisemmalle käyttömukavuudelle. Ja toden totta, kun mutkatie jää taakse ja yhteisten onnenhetkien tuottamat hikikarpalot alkavat haihtumaan otsalta, huomaa alustan toimivuuden myös tavallisessa maantieajossa.
Jousitus ei ainakaan omaan makuun ole liian kova, vaan sijaa löytyy myös mukavuudelle. Hieman kovemmasta kaasun poljennosta huolimatta, koeajon keskikulutus ei noussut yli 9 litran satasen matkalla. Kevyemmin ajamalla realistinen keskikulutus on noin 7-8 litran huitteilla.
Rauhallisemmin ajellessa huomio kiinnittyy muutaman vastaan tulevan Mini-kuskin iloiseen kädenheilautukseen. Meininki on samankaltaista kuin kuplavolkkarilla aikoinaan ajellessa. Kahvitauon jälkeen, autolle palatessa JCW:n viereen on pysäköity Mini Cooper S, jonka kuljettaja kiiruhtaa vaihtamaan kuulumisia.
Ilmenee että Minillä on suomessakin varsin viriili harrastajakunta jotka pitävät merkin mainetta yllä. Varsinkin ripeämmät S-mallit ovat harrastekäytössä varsin suosittuja.
Mini Cooper JCW tarjoilee kuljettajalleen sellaista mielihyvää, jota liian harva auto tänä päivänä tarjoilee. Minillä ajaminen on milteipä tilanteesta riippumatta aina hauskaa ja se saa kuskinsa hymyilemään tai suorastaan nauramaan.
Tässäkin tapauksessa hauskuudella on kuitenkin hintansa, kun John Cooper Works-mallin hinnat alkavat 40900 eurosta. 192-heppaisen S-mallin saa reilulla 30 000 eurolla, joten hintaero on melkoinen. Mutta kuskin paikalta katseltuna, kun moottoriradan lippu heilahtaa oman ajovuoron alkamisen merkiksi, JCW tuntuu ehdottomasti hintansa arvoiselta.
Sami Puskala
Kehuja: Ajettavuus, moottori, ulkonäkö, tunnelma
Parantamisen varaa: Hinta varauksin
