Kyllä ei ole niin, että hyviä ranskalaisia saisi nykyään pelkästään grilliltä. Niitä saa myös autokaupasta. Näin on tälläkin kertaa todettava nelivetoisen citymaasturin kyytiin hypätessä.
Koleos on tyylipuhdas menijä, joka vakuutta niin suorituskykynsä kuin ulkoisen olemuksensa perusteella. Ranskalainen autovalmistaja on lähtenyt rakentamaan maskuliinista automallia, joka ei ota sen suurempia riskejä muotoilun kuin tekniikankaan osalta.
Mukavan rouhea
Koleos on suosiota niittäneen Talismanin muotokieleen rakennettu, melkoisen rouhea maastokelpoinen ja säänkestävä ajopeli. Testiauton kaksilitraisella diesel-moottorilla varustellusta nelurista löytyy mukavasti sekä tehoa että vääntöä, joiden yhdistäminen jykevään kokoon, tekee ajamisesta erittäinkin mukavaa.
Koleoksen ulkoasua voi kuvata muhkeaksi. Käytännössä se tarkoittaa pyöreitä muotoja, ulkonevia linjoja ja harteikkuutta. Mitään ranskalaista eksentrisyyttä ei vaikkapa Scenicin tapaan tällä kertaa muotoilussa näy, vaan Koleos on tehty tyydyttämään ja vakuuttamaan hillitymmän charmin ystäviä. Vaikutuksen Koleos pyrkii tekemään vakuuttavalla ja luottamusta herättävällä olemuksellaan.
Iso sen olla pitää
Jos Koleos on ulkoiselta muodoltaan jyhkeä, niin löytyy siltä myös avara sisätila. Katto on korkealla ja seinät leveällä. Vaihdelaatikko jättää tilaa takana istuvien jaloille niin, että tässä autossa mahtuu ihan oikeasti matkustamaan mukavasti viisikin aikuista.
Tavaratila on kokoluokassaan normaalikokoinen, eli vetää sisäänsä kohtuullisesti koko perheen matkatavarat. Takaluukkuun kannattaa harkita lisävarusteena sähköistä automaattilukitusta, sillä auton ulkonevat muodot tekevät takakontissa asioinnista likaista puuhaa.
Iso on autossa myös sen ratti, ja se tuntuu ajettaessa ihan mukavalta ratkaisulta. Tässä Renault tekee selvän eron sen maansisarensa Peugeotin valintaan asentaa autoihinsa neliskanttisia formularatteja. Koleos myös sisätilojen suunnittelun ja ulkoasun osalta erittäin freesi. Vaalea ja sporttinen nahkaverhoilu on hyvä valinta ja on omiaan lisäämään laadun tuntua sisätiloissa.
Koko auton ulkoisessa olemuksessa on oikeastaan vain yksi osa-alue, joka jättää toivomisen varaa. Auton kojelauta tuntuu hienon kokonaisuuden ainoalta selkeältä heikkoudelta. Kojelaudassa käytetyt pyöreät ja ulkonevat muodot eivät kommunikoi ulkoa tuttujen muotojen kanssa. Oikeastaan ne eivät tunnu olevan linjassa oikein minkään muun kuin vanhanaikaisuuden kanssa.
Kojelaudan outoutta lisää siihen kiinnitetyt pienet viirumaiset puulistat, jotka tuntuvat olevan jotenkin kokonaisuudesta irrallaan. Ohjaamoon on löperön muotoilun vuoksi turhaan luotu vanhanaikaista tunnelmaa ja halvan auton tuntua. Tuntuu kuin koko ohjaamo olisi mennyt sekaisin Renault’n vanhasta tekniikasta ammentavan romanialaisen Dacian kanssa.
Helppo ajettava
Koleoksesta tykkäävät ne, joille autolla ajaminen on nautinto. Renault Koloekselle annetaan nimittäin suurimmat plussat sen hienosta ajettavuudesta, joka muistuttaa meitä siitä että auto ei ole vain liikkuva laatikko, vaan erityisen mukavasti liikuteltava laatikko.
Koleos on erittäin helppo ajettava kaikenlaisissa nopeuksissa. Näkyvyys korkealta ohjaamosta on erinomainen. Auto on alustaltaan pintajäykähkö, joka tuntuu Suomen tiestölle sopivalta ratkaisulta. Nimismiehen kiharat ja jääpöpperöt aiheuttavat kyllä pientä tärinää, mutta toisaalta neliveto aktiivisena niitä ei ole tarvetta sen enempää murehtia.
Auto tottelee kaasua matalasti murisemalla ja tuottaa tehoja moneen tarpeeseen. R-linkistä löytyy erilaisia ajomoodeja, joiden avulla autosta saa irti sen minkä siitä tarvitsee.
Automaattivaihteisto on rakennettu nimenomaan porrastetuksi, eikä, kuten ajalle on tyypillistä, saumattamoksi. Valinta on mielenkiintoinen. Lähinnä siitä seuraa se, että saa kuunnella moottorin kierrosääniä hieman verrokkejaan enemmän.
Automaattinen neliveto, jonka saa halutessaan kytkettyä alle 40 km/h nopeudessa pois, toimii suomalaisissa olosuhteissa mainiosti. Auton kulutus talvisissa lämpötiloissa, reippaalla poljennolla ja kaupunkiin painottuvassa sekakoeajossa on 7,5 litran hujakoilla. Pidettäköön sitä varsin kohtuullisena lukuna painavalle nelurille. Hiilidioksidipäästöjä ei ilman hybridiä jäävälle maasturille kerry 159 g/km enempää.
Mallistosta löytyy yksi, yhä useamman työnantajan autopolitiikkaan mahtuva, alle 120 g/km yltävä malli. Se on 1,6-litrainen pikkudiesel 130 heppaisena ja manuaalivaihteisena etuvetona. Äkkiseltään ajateltuna tuntuu kyllä siltä, että Koleoksen koko idea jää sellaisessa vaihtoehdossa kokematta.
Varusteet tekevät auton
Koeajettu auto on kaikilla mässyillä. Korkealla oleva katto on korvattu isolla panoraamaikkunalla, joka on näyttävä ja tekee autosta vieläkin avaramman tuntuisen. Autoon on tuotu uskottavalla tavalla sisälle kaikki nykyaikaiset pikkuherkut pistorasioista alkaen.
Kuljettajan ja matkustajien apuna ja virikkeenä on Renault’n ylpeys – sen oma R-link -viihdejärjestelmä. Se on varmasti mahtava edistysaskel aiemman aikakauden Relluihin verrattuna, mutta ei kyllä valitettavasti automaailman parhaimmistoa käytettävyyden tai ominaisuuksiensa osalta. Hienointa R-linkissä on kojelaudan edessä oleva – Teslan tyyliin – pystyyn asennettu koskeusnäyttö.
