Keväällä uudistettu, alkukesästä ensimmäistä kertaa koeajettu Renault Capturin toisen sukupolven facelift-malli on nyt täällä. B-segmentin katumaasturin pitäisi olla merkin syömähammas täällä Euroopassa, sillä tuon kokoluokan autojen kauppa on tähän asti käynyt hyvin.
Capturin muotokielen perusta on vielä konsernin edellisen muotoilujohtajan ajalta, mutta kun Renault toi faceliftin myyntiin, muuttui myös pienen katumaasturin ulkonäkö muistuttamaan tuoreempia salmiakkimerkin malleja.
Koukeroiset, monimutkaiset ajovalot vaihtuivat yksinkertaisempaan malliin ja matalalinjainen maski sisältää nyt Renaultin logoja. Takavalojen osalta suurin muutos on niiden vaihto aiempaa kirkkaampiin ja vähemmän punaista sisältäviin.
Plugari katosi mallistosta
Tekniset muutokset olivat pienehköjä. Täyshybridiversion komponentteja on hiottu niin että kulutusta on saatu suitsittua hieman, mutta muuten sen osalta peruspaketti on ennallaan.
Perusmalli on tavallinen bensaturbo manuaalivaihteella, mutta muutaman vuoden ajan mallistosta löytynyt lataushybridiversio on jäänyt nyt uudistuksen myötä pois tuotannosta.
Renault perusteli muutosta monimutkaisen tekniikan hankaluudesta pienessä autossa, sen saamista moitteista tuon mallin pienen tavaratilan suhteen sekä sillä että tässä kokoluokassa hämmästyttävästi vain 1,5 % autoista on myyty lataushybrideinä Euroopassa.
Alpinen hengessä
Maahantuojan koeajovalikoimasta löytyy Captur hybridimallina, ja nyt ensimäistä kertaa malliin tarjolle tulleella ”esprit Alpine” -varustetasolla. Ja kyllä, Renault kirjoittaa varustetasot pienellä alkukirjaimella, mutta Alpinen isolla sillä se on puolestaan erisnimi.
Tällä se viittaa tietysti Suomeenkin tulossa olevaan urheilu- ja urheilullisia autoja valmistavaan Alpine -sisarmerkkiinsa. Äärettömän urheilullinen ei tämä ”Alpinen hengessä” tehty Captur ei kuitenkaan ole.
Istuimet samantyyppiset kuin tavanomaisessa techno-varusteversiossa, ja suurin ero muihin versioihin on tuumaa suuremmissa vanteissa ja sinisen tehostevärin käytössä siellä-täällä.
Ikä näkyy ja tuntuu
Viime aikoina koeajamamme, uudempiin pohjaratkaisuihin perustuneet Renault-uutuudet ovat osoittautuneet todella hienoiksi ja miellyttäviksi autoiksi. Kirkkainta kärkeä siinä on edustanut täyssähköauto Scenic jonka koeajoimme hiljattain.
Captur ei pääse aivan tuoreemman serkkunsa tasolle. Ohjaus on kohtalainen ja siinä on niin ikään kohtalainen tunto, mutta siinä missä Espanjan auringon alla Captur kulki kivan tasaisesti kokoonsa nähden tuntuu se kotimaisissa urissa vähän levottomalta.
Tämä korostuu erityisesti moottoritiellä. Ihan jatkuvaa paimentamista Captur ei onneksi kaipaa, mutta eteneminen voisi olla leppoisampaakin.
Taajaman sisällä meno on miellyttävämpää, mutta jo alkukesäistä havaitut jousituksen lyhytliikkeisyys näkyy ja tuntuu edelleen.
Rengasmelu on, odotusten mukaan, jonkinlainen. Tähän suurin syyllinen on tietysti kotimainen asvalttityyppi, jonka huminaa saadaan tehostettua 19-tuumaisilla pyörillä.
Hybridillä eteen ja taakse
Capturin 145-hevosvoimainen hybridipaketti on monessa merkin ja konsernin autossa jo koeteltu, eikä siinä sinänsä ole moittimista.
Sähkömoottori on ahnas tarjoamaan voimaansa erityisesti alhaisissa nopeuksissa, ja Captur singahtaa valoista ensimmäisenä pelkän sähkön voimalla varsin hanakasti ja pienellä vaivalla.
Monitilavaihteisto ja yhteensä kolme eri tehtäviä suorittavaa sähkömoottoria kuitenkin hukkaavat voimaa johonkin niin, että suuremmissa vauhdeissa ohituskiihtyvyys jää jo hieman laimean tuntuiseksi.
Tätä efektiä puolestaan tehostaa se, että vaikkapa rekan takaa maantiellä tapahtuvaa ohitusta säestää ohjaamoon läpitunkeva moottorin ääni.
Kulutusosastolla ollaan kuitenkin ihan asiallisissa lukemissa. Korkeahko, otsapinta-alaltaan isohko auto vie kesäisellä moottoritiellä kuusi litraa bensiiniä sadan kilometrin ajossa, taajamassa kulutus putoaa hybriditekniikan myötä 4,3 litraan.
Herätys, haluaisimme kuunnella musiikkia!
Renaultin tietoviihdejärjestelmä on nimeltään tätä nykyä openR, ja se on perusasettelultaan ja logiikaltaan oikeastaan aika tyypillinen lajinsa edustaja.
Tämä on positiivinen uutinen, sillä systeemi ei vaadi sinänsä käyttöohjekirjan lukemista tai avaruusfyysikon tutkintoa, vaan on käytettävyydeltään melko intuitiivinen.
Sen sijaan pieniä softabugeja vaikuttaisi olevan myös Capturin systeemissä. Muutaman kerran koeajoviikon aikana se unohti kytkeä matkapuhelimen järjestelmän kanssa yhteistyöhön.
Toinen, hieman enemmän kismittävä ominaisuus on systeemin hitaus. Silloin kun järjestelmä kytki onnistuneesti puhelimen Bluetoothin kautta itseensä, siihen meni aikaa.
Toki kyse on osittain ensimmäisen maailman ongelmasta, mutta moni automerkki onnistuu tässä niin että oma, itse valittu musiikki alkaa soimaan kun auto on saatu käyntiin tai virrat päälle, jotkut jopa ennen tätä.
Renaultin tapauksessa oltiin usein jo kaukana kotipihasta ennen kuin valittu ja tuttu ohjelmalähde suostui starttaamaan.
Loppupäätelmä
Captur on päivitetty ulkonäöllisesti nyt tähän päivään, ja näyttää freesiltä, merkkinsä mallistoon luontevasti kuuluvalta osalta.
Se on ihan miellyttävä auto ajaa: oikeastaan kyse on siitä että edullisena, pienenä katumaasturina sekään ei pysty uhmaamaan fysiikan lakeja eikä tuntumaan yhtään isommalta autolta kuin mitä se on.
Kulutus pysyy kohtuullisena jos suurin osa ajosta on muualla kuin moottoritiellä, ja Captur on ihan ketterä laite myös nurkkapyörityksessä.
Isoin ongelma taitaa olla siinä, että saman merkin isommat tuotteet, Megane ja Scenic sekä hybriditekniikkaiset Espace ja Rafale ovat niin paljon parempia autoja. Mutta toki ne kisaavat hintansa puolesta aivan eri asiakkaista. Odotusarvot vain olivat näiden jälkeen hieman korkealla.
