Tämänkertaisten tyyppien kohteena oli vuoden 2004 Mazda RX-8, joka on myynnissä yksityisellä myyjällä Espoossa.
Kolikon kaksi puolta
Yleensä Mazdalla viitataan tylsään ja valitettavan kätevään perheenkuljetusvälineeseen, mutta firman historiaan mahtuu myös neronväläyksiä mielenkiintoisemmilta osastoilta. Tunnetuin on varmasti ikivihreä MX-5 roadsteri, joka vuosien saatossa on noussut sellaiseen kulttistatukseen että lynkkausvaara on oleellinen tämän sanottuani, mutta otanpahan riskin. MX-5 ei ole Mazdan nerokkain luomus. Tämä on. Saanen esitellä, Mazda RX-8.
RX-8 luotiin kulttimaisen RX-7:n seuraajaksi Mazdan Wankelmoottori-perinnettä jatkamaan, mutta seuraajan tittelistä huolimatta se oli jotain täysin erilaista. RX-8:n alkuperäinen idea oli risteyttää tylsä ja käytännöllinen hauskan ja kuminkatkuisen kanssa yhteen potinräjäyttävään luomukseen. Autoon, jossa perheenisä voisi muuttua pikkupojaksi - vietyään lapset ensin taitoluisteluharjoituksiin - ja joka veisi hänet töihin ja takaisin... Sitä hiukan mutkaisempaa kiertotietä pitkin.
RX-8 on vähän kuin ”best of-” kokoelma sedania ja urheiluautoa. Se ei ole täysin neliovinen mutta ei myöskään täysin coupé. Sillä pystyy kuljettamaan nelihenkistä perhettä sujuvasti, mutta se uhkuu kaksipaikkaisen urheiluauton karismaa, ja sen vapaasti hengittävä 1308cc Wankelmoottori – tuo pyörivämäntäinen underground-insinöörien kultalapsi – luo viritysasteen mukaan tehoa joko 192hv tai 230hv. RX-8:n luonnetta kuvaa hyvin se, että etupää karjuu veristä murhaa kun taas takapää sanoo ”olen menossa ostoksille”.
Kun malli julkaistiin vuonna 2003, se herätti maailman ihmetyksen olemalla lähinnä liian monta ideaa liian pienessä volyymitilavuudessa, mutta jotenkin se onnistui olemaan, noh, juuri sitä mihin se tarkoitettiinkin. Plus loistava.
Kaikessa erikoisuudessaan RX-8 kuitenkin pyyhki itsensä valtavirran välimuistista harmaana tavallisuutena, ja sen hinnat ovat nykypäivänä pudonneet aika kohdilleen. Mallin tuotanto lopetettiin yllättäen viime vuonna ja kyseessä on ehdottomasti tuleva klassikko, joten ajattelin lähteä kokeilemaan millaisesta autosta oikein on kyse.
Spontaani geometrinen räjähdys
Espoon Tapiolasta löytyy Sami Walleniuksen loistavasti säilynyt punainen RX-8 vuosimallia 2004. Alta löytyy Tomasonin alumiinivanteet ohuilla kumiliuskoilla, ja koko hoitoa ympäröi vahattu kiilto ja kauneusvirheiden näennäinen puute. Hyvä.
Sisältä auto on vuorattu punamustalla nahkasisustalla joka on kulumaton ja tuoreen oloinen, ja RX:n kaappari-ovien auetessa takaa paljastuu tilaa kahdelle. Epäilin takapenkkejä kovasti, sillä useimmat 2+2 paikkaiset lintsaavat takapenkkien suunnittelussa sen verran etteivät ne lopulta ole myyntikikkaa kummoisempia, mutta RX-8:n takapenkit ovat astetta todellisemmat. Ei siellä kummoisesti jalkatilaa ole, mutta coupén tavanomainen takapenkkiahdistus jää kokematta.
Sisustus on muuten aika levoton. Wankelmäntäreferenssejä on siroteltu ympäriinsä, ja kaiken maailman geometriset muodot on saatu uptettua keskikonsoliin. Keskeiset osat kuten ratti ja mittaristo on jätetty pienemmälle tuningille, ja hyvä niin, sillä pelkistetyssä olotilassaan ne ovat loistavimmillaan.
Ratti tuntuu miellyttävän lihaisalta ja loistavien isuinsäätömahdollisuuksien takia hyvä ajoasento ei ole kovan vaivan takana. Mittariston tärkein pala koostuu isosta keskellä olevasta kierroslukumittarista, jonka sisällä on digitaalinen nopeusmittari. Suoraviivaista ja toimivaa.
Jekyll & Hyde-syndrooma
Auton hyrähtäessä käyntiin jää suorituskyvystä aika vaisu ja tissiposkinen kuvitelma, nimittäin wankkelin sulava toiminta antaa tilaa vain ompelukoneenomaiselle huminalle. Mieleen tulee päällimmäisenä sci-fi leffan äänitehosteet. V-muotoisen konepellin takana fiilis on siitä huolimatta varsin urheilullinen, ja ohjaamo sulkeutuu kodikkaasti kuljettajan ympärille. Ensimmäinen huomio liikkeelle lähdettäessä on, että polkimet ovat täydellisesti aseteltu heel-toe tekniikkaa varten. Ehkä tämä lupaa hyvää sittenkin.
Urheiluautoksi RX-8 on luvattoman helppo pyöriteltävä kaupungissa, joskin kaasu voi tuntua alkuun on/off kytkimeltä. Ohjauksen tarkkuus yllättää positiivisesti jo hiljaisissa vauhdeissa, eikä ylitehostuksesta ole merkkiäkään. Mutkakäyttäytyminen on selvästi auton parhaimpia puolia, sillä täydellinen 50/50 painonjakauma ja matala painopiste tekevät auton liikkeistä äärimmäisen progressiivisia. Etupyörien tapahtumat välittyvät terävästi, mutta auto ei silti näytä hampaitaan missään vaiheessa.
Walleniuksen auto on viritysasteeltaan 192hv, mutta alumiiniosilla ja muovilla saavutetun vaivaisen 1345kg:n omamassan takia RX-8 on aivan tarpeeksi menevä jo tuollakin ponimäärällä. Kaikki RX-8:t ovat muuten lukkoperällisiä jo tehtaalta tullessaan joten hauskuus tulee luonnostaan. Auton luistonesto saa plussan reunaan, sillä pieni sladi ei sitä pahemmin hetkauta, vaan se leikkii mukana kunnes homma alkaa karata laittoman puolelle.
Vaikka wankkelia yleensä syytetään bensarosvoudesta ei ainakaan koeajon aikana kulutus järkyttänyt sen enempää, jääden siihen 12l/100km paikkeille vaikka kierroksia käytettiin välillä oikein reilulla kädellä. RX-8 antaa myös oivan syyn urheilla auton kanssa hieman, sillä varovaisessa menossa Wankelkone karstoittuu nopeasti. Ilo on onneksi täysin puolellamme tässä asiassa. Parhaat tehot löytyvät vasta melkein punaviivoilla 7000rpm:ssä, mikä tekee RX-8:sta hieman työläisän mutta erittäin palkitsevan ajettavan. Se on hyvin imarteleva käyttäytymiseltään, sillä läpikotaisen terävä ja progressiivinen eteneminen ei ikinä tunnu uhkaavalta, oli sitten menossa kahva edellä ojan suuntaan tai ei.
Jollain ihmeen noituudella Hiroshimassa on onnistuttu luomaan RX-8:sta sosiopaattisen rauhallinen mutta samanaikaisesti veret seisauttava ajokokemus.
Se on toden teolla paradoksaalinen tilanne, sillä RX-8 on kuin se Volkswagen Passat, jolla saavuin koeajoon ja tulta syoksevä mutkatorpedo samaan aikaan. Ellei kieroutuneisuusmittari ole vielä hypännyt skaalalta tapahtuu se viimeistään kun lopettaa kaiken muun ihmettelemisen ja lyö kaasun pohjaan. Perinteinen 0-100 kiihdytys taittuu 7,2 sekunnissa, mutta auditatiivinen elämys on aivan toista kaliiperia. Kiihdytys välittyy turbiinimaisena huminana, ja pieni summeri piippaa kun on aika vaihtaa ylöspäin. Hyvin koukuttava kokemus.
Kaiken summa
En ole koskaan piitannut sen kummemmin Mazdasta, en edes MX-5:stä, joten suhtauduin koeajoon pienellä varauksella. Tai pikemminkin, olin valmistautunut lyttäämään RX-8:n maanrakoon ja julistamaan Wankelmoottorin imuriksi, mutta RX-8 löi värisuoran pöydälle. En vieläkään löydä Mazdan aaltopituudelle ulkonäön suhteen, mutta kaikessa eksentrisyydessään RX-8 avasi silmäni sille, mitä Mazda parhaimmillaan voi olla. Se ei vetoa perinteisen urheiluauton tapaan tunteisiini mutta se vetoaa silti... johonkin.
Joka tapauksessa loistavaa vastinetta rahoille jos haluaa käytännöllistä suorituskykyä. Ei voi muuta kuin suositella!
Mazda RX-8 myynti-ilmoitus löytyy täältä
Henri Siira
Palautetta tai tyypitys-kohteita? Lähetä ne minulle osoitteeseen henri.siira@pmg.fi
