BMW:n M-tuoteperhe on käsite autoharrastajien keskuudessa. BMW:n malliston tehokkaimpien autojen mallimerkinnöissä seisova M-kirjain on lyhenne sanasta motorsport. Niinpä tietenkin. Katukäyttöön vihitty M-sarja ammentaa inspiraationsa kilparadoille suunnatuista ratkaisuista.
M6 on M5:en ohella BMW:n äärimmäisin automalli. Sen historia ulottuu vuoteen 1983, jolloin baijerilaistehdas toi kuluttajamarkkinoille ensimmäisen M6:den, joka oli aikanaan ankara laite. Tuolloin koneena toimi 3,5-litrainen suora kuutoskone, joka tuotti järisyttävät 282 hevosvoimaa.
Ensimmäisen tuotantoversion valmistaminen lakkasi vuonna 1989 ja M6:n valmistuksessa pidettiin reilun vuosikymmenen luova tauko. Se palasi takaisin tuotanto-ohjelmaan vuonna 2005, jolloin koneeksi oli vaihtunut vaatimattomasti 5-litrainen V10. Tehotkin olivat päivittyneet tasan 500:n hevosvoiman lukemaan.
Kahdeksan sylinteriä riittää
Sittemmin M6 on saanut nokalleen siromman voimanlähteen. Uusi M6 nimittäin pärjäilee ainoastaan kahdeksalla sylinterillä. Koneteho tosin on nostettu tuplasti ahdetun V8-moottorin turvin 560:een hevosvoimaan ja vääntöäkin piisaa 680 Nm:n edestä.
Se historiasta. Se mikä M6:n kaltaisessa autossa kiinnostaa on tietenkin kulkupuoli ja se on luonnollisesti kunnossa. Pitkästi yli 500 hevosvoiman tehoilla kevyesti ylipainoinenkin sporttiauto on melkoisen ankara kokemus.
M6 voisi painaa myös huomattavasti enemmän, sillä kookas V8-kone ja tekniset innovaatiot tuovat massaa väkisinkin. Sen kohdalla täytyy myös muistaa, että BMW on nelipaikkainen ja lähes viisimetrinen järkäle. Painoa on kuitenkin pidetty aisoissa mm. hiilikuitukatolla.
Kaksi tonnia alumiinia, hiilikuitua ja terästä liikahtavat paikaltaan satasen vauhtiin 4,2 sekunnissa. Luku ei ole puolen miljoonan euron superautojen kanssa vertailukelpoinen, mutta pelkkään kiihtyvyyslukua on turha tuijotella. M6 nimittäin tarjoaa roisin kiihtyvyyden lisäksi myös tekniikkaa, joka saa auton lentämään mutkatiellä.
Nopea kenen tahansa käsissä
Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, että 4,2 sekunnin nollasta sataan kiihtyvyys saa kenet tahansa haukkomaan henkeään. Ja BMW:n ratissa tuohon sekuntilukeman yltää kuski kuin kuski. 7-vaihteinen kaksoiskytkimellinen automaattiaski hoitelee homman eleettömästi ja varmasti.
M1-asennossa luistonesto puuttuu peliin optimaalisen kiihtyvyyden takaamiseksi, mutta varsinainen hauskuus alkaa M2-asennossa, jolloin ajonvakautusjärjestelmä ja luistonesto ovat lähes kokonaan pois kytkettyinä. Tuolloin takavetoinen M6 jättää asfaltin pintaan kaksi leveää mustaa viivaa.
Jotain auton tehosta ja väännöstä kertoo se, että karmeat 295mm:n levyiset takarenkaat eivät juuri estä joutavan lyömistä. Suoralla kiihdytettäessä sutiminen jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen, mutta mutkissa teho on kunnioitusta herättävää ja suoraan sanoen pelottavaa.
Säädöt kohdilleen Nürburgringilla
Vaikka M6:n alusta onkin viritetty huippuunsa Nürburgringilla – kuten muukin tekniikka – pitää sen kanssa olla varuillaan radalla. Voimaa nimittäin on niin runsaasti, että kunnioitusta ei kannata unohtaa. Tosin jopa dynaamisessa tilassa M-tekniikka on luotu pelastamaan kuski kriittisillä hetkillä.
Alusta on siis taattua M-laatua ja iskunvaimennus on adaptiivinen. Se tarkoittaa, että jousitus haistelee tien pintaa ja siinä tapahtuvia muutoksia, mukautuen sen vaihteluihin. Myös tasauspyörästölukko on säätyvää mallia, eli pitoa jaetaan tarpeen mukaan takapyörien kesken.
M2-asetuksella käytös on kulmikasta, raakaa ja urheiluautomaista. Pienissä kaupunkivauhdeissa sen käyttäminen saa kuskin vaikuttamaan avuttomalta juntilta, sillä tankissa vaikuttaa olevan jatkuvasti kengurubensaa. Kovemmassa kyydissä ja kiihdytyksissä M2-asento on sen sijaan silkkaa nannaa.
Äitiä tulee ikävä
Ilman ajonvakautusta M6:n ajaminen mutkatiellä ja radalla vaatii osaamista ja rautaisia hermoja. Kokemattomissa käsissä BMW muuttuu hetkessä isännäksi ja silloin alkaa tulla äitiä ikävä. Eikä ainoastaan sen takia, että hintalapussa seisoo kotimaan naurettavalla verotuksella 213 000€.
Se onkin huvittavaa, että vaikkapa saksassa Bemarin hintalappu on yli 80 000€ edullisempi. Ei mikään ihme, että Suomessa M6:ia ei juuri näy liikenteessä kotimaan kilvissä.
Rehellisesti sanottuna M6:n ostaminen tavalliseen arkikäyttöön on vahvaa liioittelua. Mikäli BMW:tä ei ole aikeissa ulkoiluttaa säännöllisesti radalla, on sen ostamista vaikeaa perustella. Ajettavuudeltaan äärimmäinen sporttiauto ei nimittäin ole sieltä mukavimmasta päästä.
Vaikka autoa voikin säätää comfort-asentoon matka-ajoa silmällä pitäen, ei se rehellisesti sanottuna ole missään vaiheessa sieltä mukavimmasta päästä. Siitä pitävät huolen jämäkkä alusta ja tiukan tunnokas ohjaus.
Eleganssia ja tyyliä
Parempi vaihtoehto pääasiassa muualla kuin radalla ajavalle voisikin olla 650i, josta saa tarvittaessa kaivettua esiin todella mukavana matka-auton, josta löytyy tarvittaessa myös iso annos voimaa.
Mutta vastaavaa racing-luonnetta 650i:stä ei tietenkään löydy. Ulkonäöltään 6-sarjalainen on hyvin lähellä M6:n maailmaa. Korihan on käytännössä sama. M-sarjan idea kun on aina ollut se, että huippu- ja perusmallin eroja on harjaantumattomalla silmällä erottaa.
M6:ta on tietenkin pakko verrata myös samalla tekniikalla varustettuun M5:een. Siinä missä M5 on karski, raaka ja aggressiivinen, on M6:ssa enemmän eleganssia ja tyylikkyyttä. Mutta luonto on silti yhtä roisi kuin 5-sarjalaisessa.
Suu on tuohesta
Koeajoversion mattapintainen väri vie muuten kovin eleganttia olemusta hieman kisamaiseen suuntaan. Se on myös asia, joka herättää enemmän kiinnostusta kanssa-autoilijoiden keskuudessa. Kiiltävän värisellä M6:lla kuski saisi todennäköisesti olla enemmän rauhassa kuin mattana. Tosin ei matta M6 sekään ole Ferrarin kaltainen kiinnostuksen herättäjä.
Vaikka kulutuslukemat ja energiatehokkuus eivät M6:n kaltaisen auton kohdalla näyttele kovinkaan suurta roolia, on todettava, että Efficient Dynamics –tekniikka tekee BMW:stä kulutukseltaan yllättävän pihin. Matka-ajossa sillä pääsee helposti 10 litran tuntumaan, mutta kaupungissa ja kovemmassa ajossa luku on lähempänä 15 litraa.
BMW M6 coupé on auto, josta on käytännössä mahdotonta olla pitämättä. Ylitehokas moottori, loistava alusta ja täydellisyyttä hipova voimansiirto ovat aineksia, joista ei huonoa keittoa synny. M6 on niitä koeajettavia autoja, joita palauttaessa pieni palanen sydäntä palautuu sen mukana.
Tuomas Rajala
Kehuja: moottori, tekniset innovaatiot, laatuvaikutelma, varustelu, ajotuntuma, ulkonäkö
Parantamisen varaa: korkea hinta
