Honda pamautti sähkömarkkinoille jokin aika sitten yllätyksen, jota harva varmasti osasi odottaa. Japanilaismerkki kun ei ole juuri polttomoottoreista poikkeavia käyttövoimia autoissaan esitellyt ja mallisto on muutenkin ollut varsin konservatiivinen.
Honda e on omien sanojensa mukaan 2030-luvun kaupunkiauto, joten uutuudelta on lupa odottaa suuria asioita. Se lunastetaanko tulevaisuusvisiot on sitten asia erikseen. e:n vahvuuksia ovat kuitenkin ajattoman tyylikäs muotoilu, jännittävä sisusta ja helppo käsiteltävyys.
Kaupunkiauto Honda e todella on omassa sarjassaan ja kyseessä on yksi markkinoiden ketterimmistä automalleista. Auto suorittaa käännöksen paikoissa, joissa normaalisti voisi olettaa lähinnä mopoauton kääntyvän kannoillaan. 4,3 metrin kääntösäteen ja muuttuvan ohjausvälityksen ansiosta pikku-Honda on ketterä kuin mikä.
Koska ohjausvälitys muuttuu ajonopeuden mukaan, on Honda e:n ohjaustuntuma kaupungissa kevyt ja maantievauhdeissa jopa sporttinen. Sporttisuutta korostaa sopivan ruudikas sähkömoottori, jonka huipputeho on Advance-mallissa 154 hevosvoimaa. Maksimivääntö on puolestaan 315 Nm ja se saavutetaan välittömästi.
Ripeä, muttei tykki
Hondasta on saatavilla kaksi tehoversiota, joista miedompi tuottaa 136 hevosvoimaa ja saman väännön kuin Advance-versio. Perusmalli kiihtyy nollasta sataan 9 sekunnissa ja tehoversio Advance 8,3 sekunnissa.
Kiihtyvyyslukemat ovat hyvää perustasoa, mutta eivät tietenkään yllä edes lähelle markkinoiden rajuimpia sähköpelejä. Toisaalta Hondan kohdalla se ei ole ajatuskaan.
Honda e on ollu jo ennakkojulkistuksestaan lähtien yksi markkinoiden odotetuimmista sähköautoista. Suuri osa hypestä liittyi varmasti persoonalliseen ulkomuotoon. Sen piirteissä törmäävät retro ja moderni. Mieleen tulee väkisinkin 70-luvun Civic ja pelkästään hyvällä tavalla. e on sympaattinen ilmestys.
Ensivilkaisulla Hondaa luulee kaksioviseksi, sillä takaovien kahvat on piilotettu takaikkunoiden kehykseen. Kun etuoven kahvatkin on upotettu ovien sisään, on kylkilinja puhdas ja tyylikäs. Puhtaisiin muotoihin vaikuttavat niin ikään kameratekniikalla toteutetut sivupeilit, joiden ansiosta Hondassa ei siis ole perinteisiä peilejä.
Peilien näytöt on sijoitettu koko ohjaamon levyisen näytön reunoille. Niiden kanssa operoimiseen tottuu nopeasti, eivätkä silmät enää parin päivän jälkeen hakeudu ikkunan ulkopuolelle.
Kameratekniikan kanssa ongelma piilee luonnollisesti siinä, että niiden kyky tuottaa kuvaa pimeässä ei ole yhtä hyvä kuin valoisaan aikaan. Sivupeilien kamerat saavat kuitenkin toistettua kuvan yllättävän hyvin myös synkkinä syysiltoina.
Myös taustapeilistä löytyy kamera, mutta taakse voi kyttäillä toiveensa mukaan joko perinteisestä peilistä tai kamerasta. Peili tuntui ainakin äkkiseltään luontaisemmalta vaihtoehdolta.
Ohjaamon täydeltä mittaristoa
Hondan ohjaamoa hallitsee julmetun leveä mittariston ja keskikonsolin yhdistelmä, joka on käytännössä koko ohjaamon levyinen. Varsinainen mittaristo on luonnollisesti kuskin kohdalla ja siitä oikealle avautuu näyttö, johon saa heijastettua mitä mieleen kulloinkin juolahtaa. Näyttö ei ole resoluutioltaan älypuhelintasoa, mutta ei sen tarvitsekaan olla. Jopa näytössä on retrovibaa.
Ohjaamo muistuttaa skandinaavista tyyliä, sillä mukana on paljon satiinilakattua puuta. Hytti on yksi viihtyisimmistä mitä on tullut koettua. Fiilis ei ole isosta näytöstä huolimatta ultramoderni, vaan mukavan kotoisa.
Yksi loistelias yksityiskohta ohjaamossa on sähköpistoke, johon saa kiinni normaalilla pistotulpalla varustettuja laitteita. Lisäksi älylaitteita saa lataukseen lisänä oleviin USB-liittimiin. Laitteita ei tarvitse kytkeä kiinni tupakansytyttimellä, vaan virtaa saa ulos ilman adaptereita.
Ohjaamo on tiivis, mutta mittoihinsa nähden tilava. Sisään mahtuu hyvin neljä aikuista, mutta taukojumpalle ei tietenkään ole tilaa. Tavaratila on maltillisen kokoinen, mutta se nyt ei oikeastaan yllätä. 171 litraan mahtuu varsin rajallisesti tavaraa, mutta pari kauppakassia se sentään imaisee.
Akku riittää kaupunkiajoon
Kaikki Honda e:n ominaisuudet viittaavat kaupunkiauton dna:han. Se käy ilmi ennen kaikkea toimintasäteestä, joka on WLTP-mittauksen mukaan 210-220 kilometriä.
Sekalaisessa ajossa todellisuus on noin 170 kilometrin luokkaa, mikä on varsin riittävä kaupunkiautolle. Pidempiin siirtymiin kannattaa suhtautua varauksin, sillä yli 80 km/h motariajossa latauksen tarve saattaa tulla vastaan turhan nopeasti.
Viikon mittaisen koeajon aikana lataukset suoritettiin yhtä poikkeusta lukuun ottamatta normaalista verkkovirrasta. Hondan pienehkön akkukapasiteetin (28,5 kWh todellista) vuoksi kotilataus tarjosi yön aikana riittävästi virtaa siihen, että seuraavana aamuna e oli täydessä taisteluvalmiudessa.
Valmistajan ilmoituksen mukaan Honda e ottaa virtaa CSS-laturilla 50 kW nopeudella, minkä ansiosta akun saa täyteen jopa kauppareissun aikana.
Honda e tulee tuskin olemaan markkinoiden suosituin sähköauto, sillä sen toimintasäde jää pahasti takamatkalle esimerkiksi VW:n ID3:een verrattuna. Se on kuitenkin persoonallinen vaihtoehto ihmiselle, joka haluaa autoltaan muutakin kuin futuristisen näköisen laatikon, jossa on neljä pyörää alla.
Hivenen kalliin puolella
Ostajakuntaa rajaa varmasti myös hinnoittelu. Perusmalli maksaa hinnat alkaen -hengessä 35 000 euroa ja Advance-versio kipuaa 40 tonnin pahemmalla puolelle. Tällaisen käyttösäteen omaavaksi autoksi hinta tuntuu kovahkolta.
Hondan lähimmäksi kilpailijaksi voisi lukea Mini Cooper SE:n, joka sekin on varsin persoonallinen ja sporttinen ajettava, jonka kanssa käyttösäde ja suorituskyky ovat pitkälti yhteneväisiä. Honda on kaksikosta se hieman söpömpi vaihtoehto. Mini puolestaan urheilullisempi.
Se, onko Honda e todella 2030-luvun kaupunkiauto, ei ole ihan yksiselitteinen asia. Siinä on paljon WOW-efektiä, jota ei markkinoiden halvimmista sähköautoista löydy, mutta itse voimalinja ei yllä samalla tasolle monen muun uuden sähköpelin kanssa.
Ajokokemuksena Honda on kyllä miellyttävä. Vaikka vetoja ei ole Teslaan verrattavasti ja toimintamatka jää hieman vajaaksi, tulee e:n ajamisesta hyvälle tuulelle. Ja se on automaailmassa edelleen asia, jolle kannattaa laskea paljon painoarvoa.
Tuomas Rajala
Kehuja: tyylitelty kaupunkikärry, viihtyisät sisätilat, sopivasti WOW-efektiä, tarjoaa ajamisen iloa
Parantamisen varaa: hinnoittelu, toimintasäde kaupunkiajon ulkopuolella
