Type R:n tunnistaa edelleen itsekseen, vaikka ulkokuorta onkin veistelty uusiksi. Perän ilmettä hallitsee karmean kokoinen lintulauta, joka varmasti jakaa mielipiteet. Se ei suinkaan ole olemassa vain teinipoikien houkuttimena, vaan se palvelee tarkoitustaan downforcen suhteen. Ilme lepää myös kookkaiden vanteiden ja aggressiivisesti muotoiltujen puskurien varassa.
Kokonaisuus huokuu sporttisuutta ja Honda ratsastaa tyylimielessä aallonharjalla. Yksityiskohdat ovat harkittuja ja muotoilu vetoaa sekä vanhempaan ostajakuntaan että luonnollisesti myös parrankasvua odottelevien teinipoikien mielihaluihin.
Sporttiauton valmistaminen on siinä mielessä haastava tehtävä, että sen kohdalla täytyy miellyttää tietyllä tapaa hyvin laajaa ihmisjoukkoa. Ei riitä, että urheiluauto vetoaa nuorempaan polveen, sillä heillä on valitettavan harvoin mahdollisuutta ostaa Type R:n hintaluokan autoja. Hondan sportti kun kustantaa 50 000€.
Hondan moottori on 4-sylinterinen ja 2-litrainen turboahdettu bensiinikone. Tehoa motista irtoaa 310 hv ja vääntöä miellyttävät 400 Nm. Näillä arvoilla suorituskyky on varsin kelvollinen sekä maantiellä että radalla. Kadulla Type-R on todella rivakka peli, mutta radalla tehoreservi vaikuttaa ennemminkin juuri ja juuri riittävältä kuin ylimitoitetulta. Kokonaisuus on varsin tasapainoinen.
Kertaheitolla kärkikahinoihin
Type R haastaa GTI-luokan ja itse asiassa heittäytyy kerta laakista segmentin kärkikastiin. Taakse jäävät niin VW Golf GTI, Seat Cupra kuin Ford Focus ST. Ainoa todellinen haastaja on Ford Focus RS, joka on suoritusarvoiltaan lähempänä Hondan maailmaa.
Katuajossa Type R toimii erinomaisesti. Nelipaikkainen ja neliovinen keskiluokan sportti ei ole liian kova tai kiivas, vaan perusasetuksella alusta on toimiva ja moottori vääntää alhaalta saakka. Koneen hyvästä luonteesta on luonnollisesti kiittäminen turboahdinta, joka tekee käyttöalueesta laajemman. Rauhallisesti ajettaessa Honda vaikuttaa ihan tavalliselta sporttiselta autolta, mikä on vain hyvä asia.
Radalla järeä voimareservi sulautuu hienoon kokonaisuuteen. Voimaa ei enää olekaan ylenpalttisesti, vaan juuri passelisti. Lisätehosta ei luonnollisesti olisi haittaa, mutta tällaisenaan Honda on helposti hallittava ja nopea ratakaveri.
Type R:stä on tarjolla kaksi eri versiota, joista toinen on tarkoitettu lähinnä rata-auton aihioksi. Type R –versio on karu, eikä mukavuusvarusteita juuri ole. GT-malli on puolestaan ladattu täyteen kaikkea mahdolista ja vakiovarusteltuna siinä on kaikki mitä modernilta henkilöautolta voi vaatia. Hintaeroa kahdella eri mallilla on noin 1000€, joten GT lienee useimman ostajan valinta.
Tuomas Rajala
Kehuja: moottori, alusta, neliovisuus, ulkonäkö, käytös radalla ja maantiellä
Parantamisen varaa: soutaminen jarrutuksissa, turhan kookas takaspoileri
