Autoon fanaattisesti suhtautuvan Schwarzeneggerin tallista löytyy useita eri Hummer-versioita. Action-tähden hommista politiikkaan siirtynyt mies on kantanut ilmastonmuutoksesta huolta muuttamalla omia H1:ään ympäristöystävällisemmiksi. Yksi Hummereista kulkee nykyisin bio-dieselillä.
Hummer H1 on pitkälti kantaisänsä Humveen kaltainen, mutta siviiliversiosta puuttuvat aseistus, sekä suojavarustus. Lisäksi sisustaa on tehty sotilasajoneuvoa käytännöllisemmäksi. Käytännöllisyydestä voi tosin olla montaa mieltä.
Erinomaiset maasto-ominaisuudet on säilytetty ennallaan. Auton raideleveys lähentelee kahta metriä, joten se käyttäytyy maastossa vakaasti ja on ahtailla kaupunkiteillä raivostuttavan leveä.
Auto painaa reippaat 3000 kiloa ja Suomessa se rekisteröidään kuorma-autoksi. Kovasta painosta huolimatta se kiipeää tarvittaessa 72 astetta jyrkkää mäkeä ja normaalirengastuksella se kykenee kiipeämään 56 cm korkean esteen yli. Ne ovat ominaisuuksia, joita ei katumaasturista löydy.
Kiperissä paikoissa Hummerin rengaspaineita voidaan laskea ohjaamosta käsin, jolloin se kiipeää ylös hankalimmistakin koloista. Tosipaikan yllättäessä 5000 kiloa kannatteleva vinssi hilaa tankkerin pois pinteestä.
Nettiauto pääsi koeajamaan yksityisellä myyjällä myynnissä olevaa liekkimaalattua Hummer H1:tä.
Mittasuhteet pielessä
H1 on massiivisen kokoinen auto, joka vaikuttaa ensi näkemältä yllättävän matalalta. Korkeutta autossa on pakettiauton verran, mutta muihin mittoihin suhteutettuna Hummer näyttää siltä, että sen kattoa on madallettu.
Koeajettu H1 on rakennettu kokonaisuudessaan uudelleen FAW D-Signin kustomointipajalla Tuusulassa. Sen mustaa maalipintaa koristavat oranssit liekit ja sisätilat on laitettu kokonaan uusiksi. Sisustassa on noudatettu armeijahenkistä linjaa, mikä sopii autoon kuin nyrkki silmään.
Auto on vaikuttava ilmestys, joka herättää jopa pelonsekaisia tunteita. Se on maasturi, jonka rinnalla useimmat maasturit näyttävät leluautoilta. Pakko myöntää, että kyytiin hyppääminen jännittää. Sitä katsellessa muut autot tuntuvat kovin haurailta.
Koeajo alkaa Vantaalla sijaitsevalta omakotitaloalueelta. Lumen vuoksi kaventunut pihatie tuntuu H1:lle aivan liian kapealta. Sen ratissa on pakko ajaa kieli keskellä suuta, etteivät tien reunaan parkkeeratut autot rusennu sen alle.
Pian suureen kokoon kuitenkin tottuu ja 6,2 –litraisen voimanlähteen raaka mylvintä alkaa rauhoittaa mieltä. Hummerin ratissa voi oikein tuntea, kuinka tankki tyhjenee puutarhaletkun paksuisten suuttimien työntäessä dieseliä koneeseen. Myyjän väite 16 litran keskikulutuksesta tuntuu lähinnä vitsiltä.
H1 on ajomiehen auto
Hummer on selkeästi ajomiehen auto. Siinä ei ole mitään ylimääräistä. Valot, lämmityslaite ja lasinpyyhkijät toimivat vanhanaikaisilla keinukytkimillä ja oikean namiskan löytäminen tapahtuu yrityksen ja erehdyksen kautta.
Koeajolenkin alussa vastaantulevat autot vilkuttelevat valojaan Hummerin kulkiessa lyhdyt pimeänä. Vilkuttelu tuntuu naurettavalta, koska lumisessa maisemassa tankkerin kokoinen liekitetty auto tuskin jää huomiotta ilman valojakaan.
H1:n pienikokoinen ratti vaikuttaa huvittavalta isokokoisen auton hytissä. Ohjaus on yllättävän kevyt ja hyvä niin. Leveällä raidevälillä ja isoilla renkailla varustettu auto ei meinaa sopia muiden autojen auraamiin uriin ja siitä syystä Hummeria joutuu ohjaamaan jatkuvasti.
Ohjaaminen ei tosin haittaa, koska sen ajaminen on silkkaa hauskuutta. Alkujännityksen jälkeen auton kanssa pääsee helposti sinuiksi ja mieli alkaa hamuta tiettömille taipaleille. Vajaan metrin lumikerros ei kuitenkaan houkuttele ajamaan itseään pussiin, koska kuorma-auton painoista autoa ei kovin helposti hinata kuiville.
Kantti loppuu ennen ominaisuuksia
H1 on auto, jonka puikoissa kuskin kantti loppuu ennen auton ominaisuuksia. Sen nousukyky on hämmentävä ja 41 cm:n maavara on todella korkea. Se ei jää jumiin isoissakaan kinoksissa, vaikka kuljettajan näkökulmasta tilanne ajautuisikin uhkaavaksi. Omistajan varoitus huonosta etenemiskyvystä lumessa on aremmalle kuskille vahvaa liioittelua.
Koeajopäivinä erittäin huonoksi äitynyt ajokeli ei Hummerin ratissa tunnu. Se etenee muutaman kymmenen sentin sohjossa vaivatta. Ainoan ongelman muodostaa heikko näkyvyys, mikä johtuu väärään asentoon jumittuneen lämmityslaitteen muodostamasta huurtumisesta. Oman lisänsä tuo autonvalmistuksen historian huonoimmat pyyhkijät.
Hummerin kyydissä ihmisestä tulee välittömästi lapsi. Sen uskomattomat etenemisominaisuudet saavat sisäisen pikkupojan irti ja aina välillä reitti osuu ”vahingossa” kaistojen välissä oleviin lumipenkkoihin, joista H1 ponnahtaa kivuttomasti yli. Ajaessa tulee olo, että auto menee läpi vaikka tiiliseinästä, kunhan vauhtia on riittävästi.
Auton suurin ongelma on se, että kaupungissa on hankala löytää sen ominaisuuksia vastaavia ajopaikkoja. Isolla tiellä H1:n ajaminen on silkkaa piinaa, kun vapaasti hengittävä auto jaksaa kulkea vain noin 100 km/h. Ja sekin tuntuu hytissä isolta vauhdilta.
