Viime vuonna esitelty Hyundai i20 on saanut suitsutusta osakseen niin ulkomuotonsa kuin laatuvaikutelmansakin osalta. Sen sijaan vähän vanhahtava moottoripaletti ei isommin kehuja osakseen ole saanut ja ajanmukaisempaa konetta autoon on ehditty haikailla jo tovi.
Uusi moottori edustaa moottoriteknologian nykysuuntausta parhaimmillaan. Pieni ja joustava mylly, jossa on pienet päästöt sekä kulutus, mutta kuitenkin riittävästi tehoa vaivattomaan liikkumiseen. Turbomoottori on edelleen kehitelmä vanhemmasta litraisesta moottorista ja sisältää nykyisellään rutkasti modernia tekniikkaa.
Kokoa koneella on edelleen litran verran ja sylintereitä löytyy kolme kappaletta. Kolme sylinteriä alkaa nykyään olla enemmän sääntö kuin poikkeus, kun puhutaan pienten autojen voimanlähteistä melkeinpä merkistä riippumatta. Löytyypä näitä litraisia pikkuturboja jo isompienkin perheautojen sisuksista yhä enenevässä määrin, joten potentiaalia moottorityypissä riittää.
Mainio moottori
Hyundai i20:n kohdalla moottori tuottaa 100 hevosvoiman tehon ja 172 Nm:n väännön. Lukemat ovat oikein hyviä ja kun Hyundai painaa vain reilut 1100 kiloa, riittää kulkua vähintäänkin kotitarpeiksi asti. Moottorin käyntiääni on kylmänä melko terävä ja pakoputki resonoi hieman peltiseen sävyyn. Lämmettyään kone on erittäin hiljainen, eikä ääni häiritse kovillakaan kierroksilla.
Kolmipyttyisen ääni on muutenkin hauskan kuuloista pörinää, joka ainakin omaan korvaan sopii paremmin kuin nelisylinterinen. Koneen huippuvääntö esiintyy erittäin laajalla 1500-4000 kierroksen välillä. Ja ajossa sen kyllä huomaa. Kone vetää mukisematta alhaalta asti, tosin alle 1500 kierroksen se täristää jo hieman. Huipputeho tarjoillaan jo 4500 kierroksella, heti vääntökäyrän hiipumisen jälkeen.
Kone kiertää parhaimmillaan aina 7000 kierrokseen asti, eli venyvyyttäkin siitä tarvittaessa löytyy. Mitään käytännön hyötyä kierrättämisestä ei kuitenkaan ole kuin hupi mielessä, sillä veto ei juurikaan parane kierrosten myötä. Voima tulee käyttöön heti 1500 kiekan yläpuolella ja sen jälkeen veto on hyvin tasaista kautta linjan loppuun saakka.
Välitykset vaivana
Moottorin voimat kuljettavat autoa kohtuullisella pirteydellä vielä kahden aikuisen ja kahden lapsen kuormalla, mutta isommalla lastilla Hyundain paras terä taittuu ja kulku alkaa puutumaan. Syynä tähän ei ole varsinaisesti voiman puute, vaan pääsääntöinen syy löytynee pitkistä vaihteistovälityksistä. Monien muiden autonvalmistajien tapaan, Hyundaikin on sortunut kikkailemaan pitkillä välityksillä, kaiketi päästöjen ja kulutuksen minimoimiseksi.
Hyundain vaihteisto on vain viisivaihteinen ja kun kakkosvaihde yltää reilun satasen vauhtiin ja kolmosella viiletetään parhaimmillaan 140 km/h, ei välitykset ainakaan suomen oloissa ole parhaimmillaan. Kaupunkiajossa kadunkulmista kääntyessä huomaa, että kakkosvaihde on monesti liian pitkä. Ykkösen joutuu hakemaan silmään harmittavan usein, vaikka moottorissa sitkeyttä ja vääntöä piisaakin. Kuusivaihteisena pykälät olisivat lähempänä toisiaan, kokonaisvälityksen silti pysyessä samana.
Idea bensan säästöstä pitkien välitysten avulla kääntyy nopeasti itseään vastaan, kun kaasua joutuu polkemaan reilummin riittävän kulun takeeksi. Polttoainetta i20 hörppäsi koeajossa reilut 6 litraa, joten luvattuun 4,5 litran keskikulutukseen jäi matkaa reilusti. Syytä tähän voi hakea juuri pitkien välitysten aiheuttamasta ylimääräisestä kaasun poljennosta.
Soiva peli pidemmälläkin reissulla
Muuten i20 on kaupunkipyörityksessä näppärä kampe. Auton ulkomitat on helppo hahmottaa ja sompailu muun liikenteen seassa erittäin helppoa. Start/stop-järjestelmä sammuttaa moottorin jo hyvissä ajoin ennenkuin auto on edes pysähtynyt, mikäli vaihde on vapaalla ja kytkin ylhäällä. Turbomalli on saatavilla kahdella eri varustetasolla ja pysäköintitutkan saa taakse jo huokeammassa Comfort-varustetasossa. Nyt ajetussa Style-varusteisessa mallissa se löytyy myös edestä.
Letkeän kaupunkiajon jälkeen i20 yllättää vähintään yhtä letkeillä maantieominaisuuksillaan. Vaikka ohjaus on keskialueella hieman tunnottoman oloinen, on Hyundain suuntavakavuus hyvällä tolalla. Pidempikin matka sujuu leppoisasti, kun autoa ei tarvitse paimentaa kaiken aikaa. Oman ansionsa matkustusmukavuuteen tuo mukava ajoasento sekä jopa erinomaiseksi luokiteltava penkki.
Istuin tukee selkää joka kohdasta ja myös sivuttaistuki vakuuttaa. Nahkapäällysteinen ratti istuu käteen kuin hanska ja hallintalaitteet ovat hyvin käsillä. Jousitus on pinnaltaan hieman kova, mutta ei kuitenkaan epämukavuuteen asti. Vaikka kovemmassa vauhdissa mutkatiellä i20 kallistelee jonkin verran, säilyy ajotuntuma kohtuullisen hyvänä.
Reippaasti tilaa neljälle
Tiloiltaan i20 edustaa luokkansa parhaimmistoa. Kaksi aikuista matkustaa takatuhdolla oikein hyvin ja tilaa riittää myös jaloille. Jos takapenkille otetaan mukaan vielä kolmas osapuoli, loppuu liika tiloilla mässääminen kuitenkin siihen paikkaan.
Keskipaikka on selvästi koholla ja huomattavasti kapeampi kuin reunapaikat. Jalkatilaa on keskipaikalla kuitenkin kohtuullisesti matalan keskitunnelin ansiosta. Tavaratilaa löytyy perusasennossa 326 litraa ja takapaksi laajenee kahdessa osassa aina 1042 litraan saakka.
Sisätiloissa tunnelma on vähän muovisen makuinen, mutta siitä huolimatta siinä on tiettyä laadukkuuden tuntua. Valittamista ei löydy liioin käyttökytkimistä tai hallintalaitteista. Varusteita Style-varustetasossa on riittämiin ja mukana on jo miltei kaikki mitä tähän autoon on saatavilla.
Lisävarusteeksi jäävät enää Luxury-paketin mukana tuleva avaimeton käynnistys, peruutuskamera ja kromatut ulkokahvat. Hintaa Style-varusteiselle turbolle kertyy 19 490 euroa ja Comfort-malli irtoaa pari tonnia halvemmalla. Turbo on saatavilla vain manuaalivaihteisena ja automaattia haikailevan on tyytyminen vanhempaan 1,4 litraiseen vapaasti hengittävään moottoriin.
Palkittu kauneuskilpailuissa
Nykyään pikkuautoissakin melko yleistä keskikonsolin erillistä näyttöä ei Hyundaissa ole, vaan kaikki tarvittava tieto löytyy mittariston ajotietokoneesta. Sen sijaan Hyundaista löytyy vakiona jotain, mikä monesta isommastakin autosta puuttuu. Ratinlämmitys nostaa kylminä aamuina tunnelmaa taatusti ja sen soisi yleistyvän muidenkin merkkien keskuudessa.
Hyundai i20 on palkittu pariinkin otteeseen mm. muotoilustaan, eikä suotta. Se on ehdottomasti yksi näteimmistä autoista luokassaan ja erottuu edukseen liikennevirrassa pöristellessään. Näine hyvineen se on virkistävä ja tasaisen varma vaihtoehto pikkuautojen markkinoilla.
Sami Puskala
Kehuja: Moottori, etuistuimet, luokassaan avarat tilat, kaunis katsella
Parantamisen varaa: Turhan pitkät vaihteistovälitykset
