Hyundain N-perhe lainaa ominaisuuksiaan rallipoluilla kehitettyjä ratkaisuja ja tuo ne todellisuudeksi katuautomaailmassa. N-sarjalaisiin kuuluvat tätä nykyä i30N, Kona N ja i20N. Näistä kaksi ensimmäistä jakavat pitkälti samaa tekniikkaa, mutta i20N on hieman erilainen tapaus.
i20N on automalli, joka perustuu löyhästi rallin MM-sarjaa kiertävään ja samaa nimeä kantavaan malliin. Tai oikeammin katuauto on pohjana rallipoluille rakennetussa automallissa. Joka tapauksessa autoilla on yhteneväinen DNA.
Ulkokuori antaa ymmärtää paljon, sillä mukana on elementtejä motorsport-maailmasta: komea diffuusori, takaspoileri ja terävästi muotoillut puskurit kielivät ettei kyseessä ole aivan tavanomainen ja 100-heppainen pikkuauto. Lisäksi vanteiden välistä hohtavat punaiset jarrusatulat, jotka näyttävät, että pysähdysvoimaa on.
Hyundain pikkusportin kanssa kilpasilla ovat mm. Volkswagen Polo GTI, Ford Fiesta ST ja Toyota Yaris GR. Näistä viimeinen on tosin nelivetoinen ja muuta kolmikkoa selkeästi hintavampi tapaus.
200 hevosen rajapyykki rikki
i20N:n voimanlähde on 1,6.-litrainen bensiiniturbomoottori, josta napataan 204 hevosvoimaa ja 275 Nm. Näillä arvoilla i20 kiihtyy paikaltaan sataseen 6,7 sekunnissa. Pelkkä kiihtyvyysluku ei tosin kerro sitä, kuinka ripeä auto oikeasti on kyseessä.
i30N:n imussa julkaistu i20:n N-versio on sekin auto, jonka voi viedä pitkälti sellaisenaan moottoriradalla ja painaa tiskiin ripeitä kierrosaikoja. Ruudikas moottori on istutettu kokonaisuuteen, jonka kruunaa jämäkkä alusta ja hyvä voimansiirto.
Etuvetoisena i20N hukkaa pitonsa kostealla kelillä, mutta monesta muusta etuvetoisesta tuttua puskemista ei liikaa esiinny. Etuakselilla on mekaaninen lukko, joka säätää pitoa pitävälle pyörälle ja näin ollen ripeä rata-ajo on silkkaa iloa.
Pääsin testaamaan autoa pariin otteeseen radalla ja toisella ajokerralla asfaltti oli monsuunimaisen sateen vuoksi niin märkä kuin olla ja voi. Pito oli kelistä huolimatta hämmentävän hyvä ja Hyundai näytti todelliset kyntensä.
On hämmentävää, miten valmiin rata-auton Hyundai on pikkusportistaan saanut aikaiseksi. Kaikesta huokuu, että asioihin on kiinnitetty huomiota ja hommaan ei ole lähdetty ilman varmuutta onnistumisesta.
Välikaasua kehiin
i20N on todella vakaa ajettava radalla ja pito on suorastaan häikäisevää. Voimaa toki uupuu vaikkapa 30-sarjalaiseen verrattuna, mutta se korvataan loistavalla ajettavuudella. Auto on saatavilla ainoastaan manuaalina, mikä on tänä päivänä selkeä statement.
Manuaalin haasteita on poistettu laittamalla peliin Rev matching -toiminto, joka heittää peliin pienen välikaasun kovilla kierroksilla ajettaessa. Järjestelmä toimii ja pykälät menevät sisään kevyesti ja sympaattisen rääkäisyn saattelemana. Rev matching aktivoituu ratissa olevasta napista painamalla.
Manuaaliaskia on huikean hauska hämmentää radalla ja kerta toisensa jälkeen huomata, kuinka hyvin i20N on kasassa. Ohjaustuntuma on N-ajotilassa jämäkkä ja tarkka. Se reagoi juuri oikealla tavalla ratin liikkeisiin ja antaa kuskille palautteen välittömästi. Ohjaus on myös suhteellisen nopea.
Rallipörinää <3
Hyundain äänimaailma jaksaa myös ihastuttaa, sillä putkistosta ilmoille kajahtava pörinä ja pauke saa kuskin palaamaan lapsuuden rallikuskihaaveisiinsa. i20N:ssä on pakoventtiilijärjestelmä, jonka ansiosta pakoääniä voi säätää nappia painamalla. Äänet saa siveämmäksi, jos jostain syystä näin haluaa. Mutta se rata-ajosta, johon i20N on kiistatta tehty.
Normaalissa arkiajossa Hyundai on kuin mikä tahansa sporttinen pikkuauto. Alusta on toki monin verroin tiukempi kuin perusmalleissa, mutta kyseessä ei ole liian paha kivireki. Kompromissina se on suorastaan nerokas, sillä vaikka auto ei kallistele kovassa kyydissä, ei se ole lainkaan liian kova arjessa.
Hyundai-malit ovat jo muutaman vuoden ajan olleet sisustaltaan nättejä ja toimivia kokonaisuuksia. i20N:n mittaristo on täysin digitaalinen ja säätyy ajotilan mukaan. Keskikonsolin näyttö on intuitiivinen ja helppo käyttää. Penkit ovat mukavat, mutta tarjoavat samaan aikaan hyvän sivuttaistuen kovemmassakin ajossa.
Sisätilat ovat luokka huomioiden varsin pätevät ja takapenkille mahtuu mukavasti kaksi aikuista tai kolme pienempää kyytiläistä. Mikään tilaihme ei tietenkään ole kyseessä, sillä B-segmentin autona tilat ovat rajalliset.
Tavaratilaltakaan ei kannata odottaa liikoja, sillä 352 litraa ei ole järsin rajusti. Mutta toisaalta kyseessä ei ole perheluokan farmari, vaan sporttinen pikkuauto. Yhtään kookkaampia lastenvaunuja konttiin ei kuitenkaan kannata toivoa mahduttavansa.
Piskuinen Hyundai on luokkansa ehdotonta kärkikastia. 30 000 euron hintalapulla se tarjoaa kiistatta niin hyvää vastinetta rahalla, että muilla on tekemistä. Hauskinta hommassa on se, että myös N-sarjalaiselle tarjotaan seitsemän vuoden takuu.
Tuomas Rajala
Kehuja: moottori, alusta, käytös rata-ajossa, äänimaailma, ajomukavuus
Parantamisen varaa: –
