Lamborghini on eittämättä yksi automaailman himoituimmista automerkeistä. Alun perin traktoreiden parissa aloittanut italialaisvalmistaja on tehnyt autojaan tinkimättömällä asenteella vuodesta 1964 lähtien. Nykyään tehdas toimii osana Audi-konsernia.
60-luvun puolivälissä markkinoille tullut ensimmäinen Lamborghini-malli oli 350GT, joka tuohon maailman aikaan saavutti järjettömältä tuntuvan 250 km/h:n tuntivauhdin. 350GT oli varustettu V12-koneella, joka on sittemmin löytynyt monen Lamborghinin sisuksista.
Budjettimallien voimanlähteenä on muutamaan otteeseen näkynyt jopa V8-koneita, mutta Lamborghinin tavaramerkeiksi ovat muodostuneet V10- ja V12-moottorit. Huracánin motti omaa kymmenen V-muotoon sijoitettua sylinteriä.
Sataseen 3,2 sekunnissa
Tällä hetkellä Audin omistaman Lamborghinin valmistusohjelmassa on kaksi mallia, joista rivakampi on moderni klassikko Aventador. Sille vauhtia tuo 700 hevosvoimainen V12 ja 0-100 km/h taittuu leuhkasti 2,9 sekunnissa.
”Budjettimalli” Huracánilla ei silläkään jää tien tukkeeksi, sillä 5,2-litrainen V10-moottori kehittää 610 hevosvoimaa ja 560 Nm. Näillä parametreilla Huracán repäisee satasen vauhtiin 3,2 sekunnissa ja 200 km/h kiihdytys suoritetaan alle 10 sekuntia.
Kiihdytyslukemat tekevät Huracánista superauton, jonka suorituskykyyn yltää melko harva tuotantoauto. Se lieneekin osasyy sille, että Huracánista on kovaa vauhtia tulossa Lamborghinin kaikkien aikojen myydyin automalli. Yksistään tänä vuonna kaupaksi on mennyt runsaat 3000 yksilöä.
Ei ujoille
Myyjäliike Auto-Outletin pihalla seisova kirkkaanvihreä Huracán huutelee itsestään jo pelkästään pihassa seisoessaan. Räikeän vihreä auto pistää silmiin usvaisena lokakuisena iltapäivänä, sillä se on ainoa valonpilkahdus usean kilometrin säteellä.
Kookkaan viisilitraisen V10-koneen käynnistäminen tekee heti selväksi sen, että kyseessä on tinkimätön superauto. Starttinapin painallus murjaisee ilmoille sinfonia, joka viimeistään kerää viereisen kauppakeskuksen tupakkapaikalla aikaa viettävien katseet.
Huracán ei ole ujon ihmisen auto, sillä koeajon aikana ei ollut lainkaan tavatonta, että ihmiset jäivät tuijottamaan suu ammollaan vihreää pirulaista. Uteliaiden katseiden lisäksi auto sai peukkua vannoutuneelta autofanaatikolta. Toki osansa on myös ihmisillä, jotka eivät voi sietää superautoa ohjastavaa pelleä.
Vaikka äänimaailmaa on jouduttu suitsimaan tyyppihyväksynnän ehdoilla, on Lambon kehräys kaunista. Tyhjäkäyntikierroksilla se murisee matalalta, mutta äänimaailma ei hieman yllättäen herätä niin voimakkaita tunteita kuin alkuun voisi kuvitella.
Tuntuu kuin sydänkohtaus
Äänimaailma pääsee oikeuksiinsa siinä vaiheessa kun 610 hevosvoiman reservi päästetään valloilleen. Huracan karjaisee villipedon tavoin ja kiihtyvyys tuntuu munaskuiden lisäksi rintalastassa. Rinnan tuntemuksia voinee verrata sydänkohtauksen oireisiin.
Huracánin suorituskyky on yksinkertaisesti järjetöntä. Vaikka se onkin Lambon huippumalli Aventadoria kolme sekunnin kymmenystä hitaampi, ei ensimmäiseksi tule mieleen, että Huracán olisi hidas.
Huracan on nelivetoinen ja sen leveät renkaat pitävät esimerkillisesti. Siltäkin huolimatta Lamborghini ottaa asiakseen lyödä joutavaa kylmällä ja pölyisellä asfaltilla. Ohjaamo täyttyy pelonsekaisesta hihittelystä sekä kuskilla että kyytiläisellä.
Voima ei luonnollisesti lopu alun pyrähdykseen, vaan reserviä piisaa hamaan tappiin saakka. Sen kokeileminen lyhyellä koeajolla ja radan ulkopuolella ei tietenkään ole millään muotoa mahdollista, mutta epäilystä asiasta ei jää ilmaan.
Vaihteisto kantaa nimeä Lamborghini Doppia Frizione (LDF) ja teknisesti idea on samankaltainen kuin DSG-lootissa. Kaksoiskytkimellinen automaatti on 7-portainen ja toiminta on sulavaa ja vaivatonta.
Vaihteistoa voi halutessaan käyttää myös ratin takaa löytyvillä läpysköillä, mutta kiihtyvyys on sitä luokkaa, että laatikon on parempi antaa hoitaa hommansa.
Kolme ajotilaa valittavissa
Huracánissa on kolme dynaamista ajotilaa, jotka vaikuttavat mm. pitoon, kaasunvasteeseen, nelivetojärjestelmään, vaihteistoon ja luistonestoon. Strada on tarkoitettu kadulle, Corsa radalle ja sport johonkin siitä väliltä.
Jo Strada-asennossa kiihtyvyys ja äänimaailma ovat härskejä, mutta varsinainen peto kuoriutuu esiin Corsa-asetuksella. Tuolloin loota on lähtökohtaisesti manuaalilla ja järjettömän tehokas V10-moottori murisee koko potentiaalinsa voimin.
Ennakko-olettamusten vastaisesti Lamborghini Huracán on mukava ajettava ja alusta on jollain kummallisella tavalla mukavuuspainotteinen. Mukava tuntuma on sähkömagneettisen alustan ansiota.
Huracán on varustettu nokkahissillä, sillä ajokorkeudessaan auto on todella matala. Lamborghini on halunnut panostaa käyttömukavuuteen ja kuskin näkövinkkelistä olisi inhottavaa jos matka tyssäisi hidastustöyssyyn.
Maailman hienoin alusta?
Alusta on hieno kokonaisuus ja paras jolla on koskaan tullut ajettua. Se herättää välittömän luottamuksen ja tuntuma tiehen on erinomainen. Huonokuntoisella mutkatiellä kyyti on tasaisen varmaa, eikä ole pienintäkään epäselvyyttä, etteikö alusta ehtisi reagoimaan tien pomppuihin.
Ohjaustuntuma on Audimaisen tarkka ja sitä korostaa entisestään se, että ainoastaan 1165 mm korkean auton ratissa istutaan hyvin lähellä maata. Kuskin hanurin ja pikitien välissä on välimatkaa vain senttejä, joten tien todella tuntee nahoissaan.
Lamborghinin ratissa kuski tuntee olevansa huomattavasti tasoaan parempi kuljettaja, mikä on omiaan altistamaan pienille lipsahduksille. Huracanin ratissa ei kertaakaan tullut mieleen edes kokeilla sen potentiaalia ilman ajonvakautusta.
Lipsahdus olisi Lamborghinin kohdalla kohtalokas, sillä hintalapussa seisoo kotimaan naurettavalla verotuksella 498 000€. Samalla hinnalla saa itselleen hulppean hirsihuvilan järven rannalta ja rahaa jää vielä useampaan käyttöautoonkin.
Sehän sammuu liikennevaloissa
Yksi Lamborghinin erikoisimmista yksityiskohdista on start-stop –automatiikka, mikä tuntuu tämän luokan superauton kokoonpanossa lähinnä huvittavaa. Sen myötävaikutuksella Lamborghini on saatu täyttämään EU6-päästönormit CO2-lukeman ollessa 290 g/km.
Luku vastaa kolmea Toyota Priusta, joten mikään varsinainen ekoteko Lambon ostaminen ei missään nimessä ole. Toisaalta autovalintaa ei aina kannata tehdä pelkästään ekologisin perustein.
Kulutus on paperilla 12,5 litraa sadalla, mutta tämän kulutuslukeman saaminen Huracánin ajotietokoneeseen on silkka mahdottomuus. Realistinen kulutus liikkuukin lähempänä 20 litraa ja lujasti käskiessä lukeman voi varmasti tuplata.
Ostaminen vaatii lihavan lompakon
Huracánin ostaminen kotimaan rekisterin vaatii runsaasti taatelia. Tehtaalta lähtiessään Lamborghinin uutuusmalli kustantaa halvimmillaan n. 228 000€ ja suomalaista ostajaa rangaistaan lisäksi n. 200 000€:n autoverolla ja rapsakalla ALVilla. Kokonaishinnaksi muodostuu noin 500 000€.
Superauton laittaminen kotimaan kilpiin Suomen kaltaisessa maassa on sankariteko, sillä esimerkiksi Huracánin omistaminen tuo valtiolle verotuloja kertaheitolla usean duunarin vuosipalkan verran.
Tästä syystä Huracánin ostaminen Suomeen on temppu, jonka voisi hyvin ottaa osaksi Docventures-porukan Hyvinvointivaltion Kummit ry:n toimintaa. Lambon ostaja lahjoittaa valtiolle 200 000€ silmää räpäyttämättä. Sen rinnalla järjestön keräämä kymppitonni on karkkirahaa.
Onko puolen miljoonan euron auton ostamisessa sitten mitään järkeä? Ei missään nimessä, mutta superautojen maailmassa järjellä ja kohtuudella on harvoin saatu aikaan tuotteita, jotka herättävät voimakasta omistamisen halua.
Lamborghinin idea ei ole koskaan ollut valmistaa autoja perus-Pettereille, vaan autofanaatikoille. Siksi Huracán on enemmän unelma kuin kulkuväline.
Mutta onko potentiaalisen ostajan järkeä käyttää rahansa Lamborghiniin vai kenties saman konsernin ”budjettituotteeseen” Audi R8:aan. R8-perheen järein versio V10 Plus-malli kustantaa kotimaan verotuksella 322 000€ ja se on suorituskyvyltään melko lähellä Huracánia.
Röyhkeä ja räävitön
Suorituskyvyltään R8 V10 Plus ja Lamborghini Huracán ovat kohtuullisen lähellä toisiaan, mutta silti tunnelma on Lamborghinin ratissa toista luokkaa. Lambo on röyhkeä ja räävitön niin ulkokuoreltaan, äänimaailmaltaan kuin sisustaltaan. Toisin kuin arkisempi Audi R8.
Huracánissa on kaikkea liikaa, minkä vuoksi sitä on pakko rakastaa. Lamborghiniin pätee vanha mielikuva, jonka mukaan se näyttää kulkevan parkkiruudussa seistessäänkin 200 km/h.
Räävitön luonne ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Huracán olisi epämukava ajaa. Toki viiveettä toimiva moottori potkaisee järjettömästi ja nopeasti reagoivan laatikon kickdown tuntuu koko kehossa.
Mistä tahansa vauhdista kaasun pohjaan tallaaminen aiheuttaa välittömiä toimenpiteitä ja selkä iskeytyy penkkiin välittömästi. Repäisy muistuttaa huvipuistolaitetta ja sitähän Huracán parhaimmillaan on.
Unelmat toteutuvat
Lamborghinin rattiin pääseminen on unelma, joka on kytenyt varmasti monen autoja rakastavan ihmisen päässä. Tässä tapauksessa ajatus Lambon rattiin pääsemisestä syntyi 80-luvun loppupuolella, jolloin tuotannossa oli lokinsiipiovilla varustettu Countach.
Harvemmassa tapauksessa lähes 30 vuoden aikana päässä kehittynyt unelma lopulta on kaiken odotuksen arvoinen, mutta Lamborghinin tapauksessa se on kaikkea mitä toivoa saattoi. Ajokokemus on lievästi sanottuna ikimuistoinen.
Huracán on auto, jonka kyytiin pääsee yleensä vain konsolipeleissä, koska ymmärrettävästä syystä Lamboja siunaantuu kaveripiiriin kohtuullisen harvoin. Siksi Lamborghinilla ajaminen vetää nöyräksi ja herkistää paatuneimmankin kuskin. Myönnän olevani jälleen rakastunut.
Tuomas Rajala
Kehuja: suorituskyky, räävitön ulkonäkö, alusta, laatuvaikutelma, persoonallisuus
Parantamisen varaa: -
