Kaikkein pienimpään autoluokkaan, eli A-segmenttiin kuuluva Opel Karl esiteltiin ensi kertaa autoilevalle yleisölle vuonna 2014. Kyseessä on lähinnä kaupunkiajoon ja pieneen nurkkapyöritykseen tarkoitettu näppärä kulkupeli, jonka tehtävä on valtaisan itsetehostuksen sijaan kuljettaa ihmiset ja pieni määrä tavaraa paikasta A, paikkaan B.
Nurkkiin sijoitetut pyörät, ja viisi ovea mahdollistavat kokoluokassaan hyvät ja käyttökelpoiset tilat. Karl on rekisteröity viidelle hengelle, mikä ei tässä kokoluokassa ole mikään itsestään selvyys. Opelilla on tarjota samaan luokkaan myös toinen malli, Adam, joka kuitenkin on idealtaan hieman erilainen. Pituutta molemmilla autoilla on täsmälleen saman verran, 3,7 metriä, mutta sisätilat kääntyvät selvästi Karlin eduksi.
Adam on tarkoitettu lähinnä kahden hengen kuljettimeksi, eikä sisätiloja ole edes yritetty maksimoida viimeiseen saakka. Adam on myös enemmän massasta erottuva elämäntapa-auto kuin pelkkä kauppakassi ja siihen on saatavilla useampia moottoreita sekä viljalti yksilöllisyyttä lisääviä personointiosia.
Harvinaisuus luokassaan
Karl taas on hyvin pitkälle järjellä mietitty tuote, jonka kohderyhmänä on pientä ja ketterää kauppakassia kaipaavien lisäksi esim. uutta ja kohtuuhintaista ensiautoa havitteleva kansanosa. Toki Karlistakin omanlaista persoonallisuutta löytyy, mutta konsepti on siis kokonaisuudessaan erilainen kuin Adam.
Kuten Adamista aiemmin, on Karlistakin saatu markkinoille nyt katumaasturin oloinen Rocks-versio. Trendin mukainen katumaasturi löytyy tänä päivänä melkeinpä merkiltä kuin merkiltä ja useammastakin kokoluokasta, mutta tässä pienimmässä segmentissä moinen on vielä harvinaisuus.
Karl Rocksin kohdalla muutos katumaasturiksi on tapahtunut tuttuun tyyliin, eli jousitusta korottamalla ja lisäämällä helmoihin ja lokasuojankaariin cross-henkiset mustat muovisuojat. Takapuskuri on musta ylös asti ja sen alaosassa on diffuusorimainen alumiinin värinen paneeli. Myös helmoissa ja etupuskurissa on alumiinin näköiset listat luomassa katu-uskottavuutta ja 15” alumiinivanteet sopivat kokonaisuuteen hyvin. Ulkonäkö on muutosten jälkeen hyvin paljon isoveljensä Mokkan kaltainen.
Ei mikään maasturi
Täysin oma lukunsa tietysti on, että tekeekö parin sentin korotus ja muoviset helmasuojat autosta juurikaan sen maastokelpoisempaa kuin ennenkään, mutta muodin mukainen ja persoonallisempi se ainakin on. Nelivetoa Rocksiin ei edelleenkään ole tarjolla, eikä sitä tietysti varsinaiseksi maastoautoksi ole tarkoitettukaan.
Maavaraa on tullut lisää kokonaisuudessaan parisen senttiä, mikä on talvisissa kaupunkiolosuhteissa pelkkää plussaa. Korkeammat lumivallit ja kanttikivet ylittyvät helpommin ilman kolhuja ja autoon istuminenkin helpottuu selvästi. Vaikka muutokset eivät lopun kaiken järin suuria olekaan, on Rocks perus-Karlia selvästi miehekkäämmän näköinen peli.
Tosiasia on, että nykyäänkin katumaasturi ostetaan usein lähinnä karskimman ulkonäön ja korkeamman istuma-asennon takia. Ne varsinaiset maasto-ominaisuudet ovat monesti sivuseikka ja suuri osa isompienkin luokkien katumaastureista ostetaan edelleen etuvetoisena. Tähän ajatusmalliin Karl Rocks istuu kuin nenä päähän. Auto näyttää selvästi pystyvämmältä, kuin mitä se todellisuudessa onkaan, mutta se riittää.
Kattavasti varusteita
Korean ulkokuoren lisäksi Rocksin vahvuuksiin kuuluu vauras varustelu. Opelista löytyy käytännössä kaikki, mitä tämän luokan autolta voi vaatia. Manuaalinen ilmastointi, vakionopeudensäädin, parkkitutka taakse sekä luokassaan harvinainen kaistavahti helpottavat Rocksilla ajavan elämää.
Penkkien ohella talvikelillä lämpiää myös ratti ja ohjaustehostimesta löytyy erillinen city-asetus, jonka myötä ohjaukseen saa kaupunkioloissa lisätehostusta. Lisäksi saatavilla on monipuolisen liitettävyyden omaava IntelliLink-järjestelmä sekä henkilökohtainen Opel OnStar-palvelu.
Tunnelma sisätiloissa on arvattavasti hyvin muovinen ja kaikesta huokuu että nyt ei aivan malliston kalleimmassa autossa istuta. Kokonaisuus on kuitenkin konstailematon ja toimiva. Hallintalaitteet löytyvät suurin piirtein sieltä mistä pitääkin ja ajoasennon saa muokattua mukavaksi. Ratti säätyy pelkästään ylös-alas-suunnassa, mistä pieni miinus. Etupenkeillä tilaa riittää kohtuullisen hyvin isommillekin istujille. Takapenkiltä löytyy vyöt kolmelle, mutta kolmea aikuisen kokoista karpaasia sinne on turha sovitella.
Kahden aikuisen voimin takanakin matkustaa, vaikkakin jalkatila loppu hyvin nopeasti kesken, jos edessä istuu vähänkään pidempi. Lapset sen sijaan matkustavat takapenkillä melko mukavastikin. Tavaratila on perusasennossaan 215 litrallaan lähinnä nimellinen, mutta kyllä sinne muutaman kauppakassin sulloo melko helposti. Hyvä asia on, että takapenkit kaatuvat kahdessa erikokoisessa osassa, jolloin takapaksi laajenee parhaimmillaan aina 1013 litraan asti.
Yhden koneen voimalla
Tekniikan valinta Karliin on perin helppoa, tarjolla kun on vain yksi moottori. Kyseessä on sama kolmisylinterinen ja vapaasti hengittävä bensamylly, joka löytyy perus-Karlistakin. Kokoa moottorilla on litran verran ja tehoa se tuottaa 75 hevosvoimaa. Vaikka teholukema ei kovin huimalta näytäkään, jaksaa moottori viedä Karlin kokoista kippoa sitkeästi ainakin kaupunkioloissa.
Moottorin luonnetta voi tosiaan luonnehtia sanalla sitkeä. Litrainen pannu pörisee protestoimatta ja värinättömästi, vaikka kierroksia ei olisi kuin nimeksi. Kaasun voi painaa pohjaan jo 1000 kierroksen kohdalla, eikä masiina silti osoita mieltään. Voimaa ei alimmilla kierroksilla juuri enää ole, mutta joustavuutta kuitenkin.
Maantiellä voimavarojen rajallisuus paljastuu melko nopeasti. Ylimääräinen kiihdyttely ja suunnittelemattomat ohitukset kannattaa unohtaa ja keskittyä hyvin rauhalliseen matkantekoon. Kun matkavauhti on saavutettu, jaksaa kone kuitenkin pitää vauhdin yllä melko hyvin. Rocksiin sopisi erinomaisesti monessa muussakin Opelin mallissa käytetty litraisen moottorin turboversio, josta puhtia ei puutu.
