Mercedes-Benzin valmistamat kaupunkiauto Smartit tuotiin markkinoille ensimmäisen kerran vuonna 2004. Miniautoilun ilosanomaa ei kovin pitkään kestänyt, sillä ensimmäisen tuotantokauden valmistus lopetettiin jo parin vuoden jälkeen.
Smartin toista tulemista on saatu odotella lähes vuosikymmenen verran. Toiselle kierrokselle tullaan hyvin pitkälle samalla reseptillä kuin ensimmäisellä kehitysversiolla. Smartia on tarjolla kaksi- ja neliovisena versiona.
Vuosikymmen sitten moottorit olivat 1,1-, 1,3- ja 1,5-litraisia ja tuottivat tehoversiosta riippuen 63-108 hevosvoimaa. Tarjolla oli aiemmin myös kaksi diesel-koneista Smartia joita ei ainakaan kotimaan tuontiohjelmasta tällä hetkellä löydy.
Edeltäjäsukupolven Smart-mallistossa oli tarjolla myös Brabusin virittämä ja roisit 175 hevosvoimaa tuottava versio. 1,5-litraisella padalla varustettu lilliputti oli ja on edelleen melkoisen raju laite.
Yhden moottorin voimin
Uuden aallon Smartin konevalikoima on rajatumpi kuin aiemmin, sillä nokalla on tarjolla ainoastaan 1,0-litrainen vapaasti hengittävä bensiinikone. Myöhemmin valittavaksi on tulossa myös 0,9-litrainen turboahdettu bensiinimoottori.
Koeajoversion litraisesta myllystä niistetään ulos 71 hevosvoimaa ja 91 Nm:n väännöt, joten mikään suorituskyvyn riemuvoitto Smart ei edelleenkään ole. Karua kieltään kertoo myös 0-100 km/h kiihdytyslukema, 15,9 sekuntia.
Kolmisylinterinen bensiinikone ei siis ole sieltä kaikkein jyrkimmästä päästä ja rehellisyyden nimissä onkin todettava, että vapaasti hengittävänä versiona moottori ei herätä rakkaudellisia tunteita. Se on harmi, sillä Forfourissa olisi aineksia lilliputtiluokan hallitsijaksi.
Ponnetonta fiilistä korostaa rajallinen äänieristys, sillä kolmisylinterisen voimanlähteen säksätys kantautuu ohjaamoon selvästi. Moottorin ankara kamppailu fysiikan lakeja vastaan herättää vastaavia säälintunteita kuin loukkaantunut koiranpentu.
Samaa tunnelmaa kuin Minissä?
Heikko suorituskyky tekee kokonaisuudesta hieman vaisun. Periaatteessa Smartissa on samankaltaista viehätystä kuin vaikkapa Minissä, mutta vaatimaton kulkupuoli harmittaa. Onneksi piristystä on odotettavissa pian tulevan bensaturbon myötä.
Viittaukset Miniin eivät ole kovin kaukaa haettuja, sillä sisustaltaan Forfour muistuttaa BMW-konsernin autoa monessa suhteessa. Muotoilussa on haettu pyöreitä muotoja ja persoonallisia ratkaisuja.
Forfourissa olisi kovasti potentiaalia mikrokokoiseksi sportiksi, sillä Renault Twingoon perustuva Smart on takavetoinen. Kevyt rakenne, takavetoisuus ja ruudikas moottori olisivat resepti, jolla kaupunkiautoon voisi saada ison kasan hauskuuskerrointa.
Kierroslukumittari on kaunis kuin karkki
Forfourin haastajia ovat mm. Toyota Aygo, Citroen C1, Fiat Panda ja Peugeot 108. Tuosta joukosta ei sieltäkään juuri suorituskykyä löydy, vaan luokan homma perustuu pieniin päästöihin ja kohtuullisen hankintahintaan.
Kojelaudan päälle vasempaan laitaan sijoitettu kelluva kierroslukumittari henkii sekin Minimäistä tunnelmaa. Kiekkakello on näyttävä yksityiskohta, mutta suoraan sanoen sen seuraaminen on työlästä, sillä katseen joutuu kääntämään tien laitaa kohti.
Ohjaamo on pirteän värinen, sillä ulkokuoren musta-oranssi teema jatkuu myös sisustassa. Kojelauta on verhoiltu oranssilla kankaalla ja ilme poikkeaa automaailman nahkajäljitelmistä.
Ratkaisu on persoonallinen, mutta ei välttämättä kovin arvokkaan oloinen. Sen sijaan penkit ovat tyylikkäät ja muotonsa puolesta ne ovat paljon velkaa emomerkille. Sivuttaistuki voisi olla parempi, mutta suorituskykyyn nähden se on riittävä.
Viihtyy ahtaissa parkkiruuduissa
Neliovinen Smart on vain 3,5 metriä pitkä ja se tarkoittaa kompakteja sisätiloja. Forfour on nelipaikkainen, mutta takapenkki on tehty tilapäiseen kuljetukseen. Kahdella yli 180 cm pitkällä aikuisella auto on käytännössä kahdelle matkustajalle tehty.
Piskuinen Smart on ennen kaikkea kaupunkiauto, jonka edut piilevät kompaktissa koossa. Mittojensa ansiosta sen saa helposti parkkiin ahtaissa keskustoissa ja kääntösäde ei päätä huimaa. Suurimmat myyntiluvut taotaankin juuri isoissa metropoleissa, joihin kookkailla autoilla ei ole asiaa.
Mikäli tarvetta on ainoastaan kahdelle kyytiläiselle, kannattaa valinta 2,7 metriä pitkä Fortwo-versio. Kun pituudesta putoaa 80 senttiä ja painosta 100 kg, tarkoittaa se hyvää myös suorituskyvylle.
Kaksipaikkaisen Smartin lyhyydessä on tietysti myös huonot puolensa. Reilun 1,8 metrin akseliväli tarkoittaa rauhattomampaa käytöstä kovemmissa vauhdeissa. Mutta toisaalta kyseessä onkin pieni kaupunkiauto, ei moottoriteillä viihtyvä kilometrinnielijä.
Yllättävän tilava takakontti
Takakontti on hieman yllättäen kohtuullisen tilava. Penkin ylhäällä vetoisuus on 185 litraa, mutta sisään saa pari kompaktia matkalaukkua tai ostoskassit. Smart Forfourin kapasiteetti venyy takajakkarat kippaamalla 975 litraan.
Kaupunkiautoluokassa Smart joutuu kovan haasteen eteen, sillä PSA-konsernin ja Toyotan yhteistyönä syntynyt kolmikko Toyota Aygo, Peugeot 108 ja Citroën C1 pistävät kovan haasteen Mercedes-konsernille.
Erityisesti Toyota Aygo on muotokieleltään erittäin näyttävä pikkuauto, joka vaikuttaa kokoistaan massiivisemmalta. Samaan ilmiöön ei Smart ole omassa autossa päässyt.
Smartin olisi mielellään suonut tuovan kaupunkiautomarkkinoille Premium-henkisen vaihtoehdon, johon konsernilla olisi ollut täydet mahdollisuudet. Nyt Smart jää erinomaisesti varustelluksi pikkuautoksi ja laatuautotunnelma jää hieman uupumaan.
Siitäkin huolimatta Smart on lilliputtiluokan kärkikastia ja Forfouriin on tarjolla todella kattava varustevalikoima. Se on asia jota ei tämän kokoluokan autoissa olla aiemmin juuri tavattu.
Tuomas Rajala
Kehuja: varustelu, persoonallisuus, kompakti koko, käytös kaupunkiajossa
Parantamisen varaa: suorituskyky, äänieristys
