Toyotan vuonna 2005 julkaistu Aygo on säilynyt tähän päivään saakka lähes muuttumattomana. Piskuinen kaupunkiauto koki lievän faceliftin 2009, mutta perusasiat säilyivät ennallaan lähes vuosikymmenen.
Aygo toteutetaan yhteistyössä Peugeotin ja Citroenin kanssa ja ranskalaisten toimesta sitä myydään mallinimillä C1 ja 107. Patonkimaan näkemykset autosta poikkeavat Toyotan omasta, sillä japanilaisvalmistajan pikkuauto on kolmikon tyylikkäin.
Toyota pikkuauto on vedetty lähes täydellisesti uusiksi niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Ulkoista olemusta hallitsee kookas X-kirjain, joka koristaa auton keulaa. Muotoilumielessä kikka on persoonallinen ja erottuu joukosta.
Aggressiivisen näköinen tapaus
Auton muotokieli on muutenkin silmää miellytävä ja pienestä kaupunkipelistä on veistetty varsin aggressiivinen pakkaus. Vaikka koeajoversion vanteet ovat vain 14-tuumaiset, näyttävät ne yllätttävän suurilta.
Toyota Aygoon on saatu mahdutettua myös neljä ovea, mikä helpottaa sekä etu- että takapenkkiläisten arkea. Kaksiovisessa versiossa takapenkille ahtautuminen on melkoinen ponnistus.
Ulkoa Aygo on viimeistelty ja tyylikkäs, mutta sisään astuminen paljastaa sen miksi Toyotan lilliputti on malliston halvin auto. Ovet kolahtavat kiinni kuin vanhan liiton Ladassa ja sisusta on hieman kolkko.
Ohjaamon yleisilme on muovinen, vaikka punaiseksi maalattu kojelauta onkin mukavan pirteä. Hallintalaitteet ja ovenkahvat ovat halvan näköiset ja tuntuiset. X-play varustetasolla ratti on sentään päällystetty nahalla, joten tuntuma on hyvä.
Mittaristo kuin prätkässä
Mitaristo on yksinkertainen ja selkeä, mutta se erottuu suuresti sekä Toyotan muusta mallistosta että muiden valmistajien nykyautoista. Se tuokin mieleen vuosituhannen alun moottoripyörien mittaristot.
Halvempien pikkuautojen kohdalla halutaan ilmeisesti tehdä selkeä pesäero kalliimpiin malleihin, sillä hieman tyylikkäämmän näköisen mittariston tekeminen olisi tuskin tuonut kovin suuria lisäkuluja.
Aygosta on tarjolla neljää eri varustelutasoa, joista edullisin ja vähiten varusteltu kantaa nimeä x. Hinnat alkaen -mallista löytyy vain ja ainoastaan välttämättömimmät varusteet. Poissaolollaan loistavat mm. keskuslukitus, sähkötoimiset peilit ja kauko-ohjattava keskuslukitus.
Koeajoversiossa on toiseksi alhaisin varustelutaso x-play, joka ei sekään varusteilla brassaile. Siitä löytyvät kuitenkin arkikäyttöä ajatellen kaikki autoilua ja elämää helpottavat varusteet. Esimerkiksi vakionopeudensäädintä ei kuitenkaan löydy.
Luksusta on turha odottaa
Paras varustelutaso kantaa nimeä x-clusiv ja se tarjoaa jo riittävän varustelutason. Paketiin kuuluu tällöin kookkaammat aluvanteet, peruutustutka ja automaatti-ilmastointi, mutta luksusta on turha odottaa.
Sisätiloiltaan Toyota on huomattavasti tilavampi kuin ulkoa saattaisi kuvitella. Se tarjoaa kohtuullisen mukavat oltavat neljälle hengelle ja takapenkille mahtuu tarvittaessa myös pari lastenistuinta.
Suurin tilaongelma syntyy luonnollisesti takakontin suhteen. Takajakkarat ulottuvat ulkoa silmäillessä lähes takakontin reunaaan, mutta sisältä löytyy kuin löytyykin pieni tavaratila. Litroissa sen vetoisuus on 168 litraa, eli kovin suuria pakaaseja takatila ei vedä.
Aygoa on saatavilla ainoastaan 3-sylinterisellä ja 1000-kuutioisella moottorilla, joka on kauniisti sanottuna vaatimaton ilmestys. Esimerkiksi Fordin Ecoboostiin verrattuna ero on kuin yöllä ja päivällä.
Nilkuttaen satasen vauhtiin
Tonninen pata tuottaa 69 hevosvoiman tehot ja 95 Nm:n väännöt, joten tehossa Aygo jää jälkeen suurimmalle osalle nykyautoista. Suorituskyky tämänkaltaisella moottorilla jää luonnollisesti ujoksi, mutta tässä tapauksessa tehoa ei todella riitä mihinkään.
Jotain suorituskyvystä kertoo se, että 0-100 km/h kiiihdytys ottaa manuaaliversiolla 14,2 sekuntia ja x-shift robottivaihteistolla hommaan tuhraantuu 15,5 sekuntia. Huippunopeutta sen sijaan riittää yllättävän paljon ja Aygon saa parhaimmillaan kulkemaan 160 km/h.
Koeajoversio on varustettu x-shift robottivaihteistolla, joka on siis jotain automaatti- ja manuaalilootien välimaastosta. Se on hyvin kaukana nykypäivän sulavasti vaihtavista automaattilaatikoista ja luonne on melkoisen kuminauhamainen.
Toisaalta se ei edes väitä olevansa automaattilaatikko, vaan automatisoitu manuaali. Sinänsä se pelaa hyvin yhteen litraisen koneen kanssa ja tekee ajamisesta hieman manuaaliversiota mukavampaa.
Nykäisee kiihdytyksessä
Vaihdot ottavat aikaa ja nykäisy on erityisesti kiihdytyksessä melkoisen tuntuva. Laatikon ongelmallisuus näkyy parhaiten tilanteissa, joissa vaaditaan vääntöä. Koska 69 hevosvoimainen moottori ei ole mikään voimanpesä, joutuu konetta huudattamaan melkoisesti.
Koneen kierrättäminen ei sinänsä syöksäise autoa kovinkaan hurjaan kiihdytykseen, vaan se vaatii kierroksia vain ja ainoastaan siihen, että Aygo pysyy liikkeessä. Piskuisen kolmisylinterisen padan meteli kantautuu sisään selvästi.
Aygon edullisuus näkyy materiaalien lisäksi myös eristyksessä, mutta rengasäänet eivät hieman yllättäen aiheuta päänvaivaa ohjaamossa. Ehkä syynä on pieni rengaskoko, sillä Aygo on varustettu perinteisin kottikärryrenkain.
Vaikka kaikesta paistaa läpi alhaisten kustannusten tavoittelu, on Aygo ihan täysverinen pikkuato. Ajettavuudeltaan se on yllättävän hyvä ja kyyti on vakaata jopa moottoritievauhdeissa.
Edut näkyvät kaupungissa
Toyotan suurin etu on luonnollisesti sen kompakti koko ja kohtuullinen kulutuslukema. Vaikka pienellä bensakoneella ei hätyytelläkään nykydieseleiden hyötysuhdetta, saa yhdistetyn kulutuslukeman painettua viiden litran tuntumaan.
Kompakti koko näkyy parhaiten kaupunkien keskusta-alueilla, missä alle 3,5 metriä pitkä auto on normaalikokoista autoa helpompi parkkeerattava.
Edullisin viisiovinen malli kustantaa 14 124€, joten hintaluokka on vastaava kuin mopoautoissa. Korkeampi varustelutaso nostaa hintaa, mutta x-clusiv -varusteltu huippumalli ei sekään kustanna kuin hieman reilut 15 000€.
Aygo on loistava valinta pientä ja pinikulutuksista kaupunkiautoa hakevalle. Mikäli ajosuoritteita harjoitetaan myös taajaman ulkopuolella, kannattaa rahat sijoittaa astetta kookkaampaan luokkaan, sillä mikään armoitettu kilometrien nielijä Toyota ei ole.
Tuomas Rajala
Kehuja: vakaa ajettava, näyttävä ulkonäkö, hyvät sisätilat matkustajille
Parantamisen varaa: tehoton moottori, huono äänieristys
