Auton historiaa
Triumph TR2 tuli markkinoille vuonna 1953. Sen seuraaja eli TR3 -malli oli markkinoilla 1955-57 ja sen kehitysversio TR3A vuosina 1957-61. Nyt koeajettu malli edustaa siis viimeisintä vuosimallia. Kaiken kaikkiaan virallisen maahantuojan Korpivaara Oy:n toimesta TR –malleja tuotiin Suomeen yhdeksän yksilöä, joista on jäljellä vielä seitsemän autoa.
Auton hankki uutena vuonna 1961 opiskelija Bertil Wiklund Espoo Mankkaalta
(jolloin rek nro oli ZN-117) ja tämä yksilö oli Korpivaara Oy:n toiseksi viimeinen maahantuoma TR3A.
TR3A oli vuosina 1965-67 Valkeakoskelta kotoisin olevan Erkki Niemisen omistuksessa.
Autolla oli useita omistajia Porin suunnalla ennen kuin se siirtyi Tapio Sällylän omistukseen Turkuun. Auto oli Tapiolla noin 10 vuotta, eli lähes koko 70-luvun ajan.
Sen ajan urheiluautot olivat kovia kokeneita, joten tähänkin yksilöön oli vaihdettu muun muassa kuppi-istuimet, lasikuituiset lokasuojat sekä ralliratti. Kaikki on nyt onnistuttu vuosien varrella palauttamaan alkuperäisosiin.
Autoon tehtiin täydellinen ”body off” entisöinti joka alkoi vuonna 1984, jolloin auto päätettiin purkaa täysin. Siitä alkoi mittava 12 vuoden kestänyt entisöintiurakka.
Auto valmistui vuonna 1996, jolloin se samalla museorekisteröitiin, ja sai uudet kilvet (MAR-61). Samana vuonna se voitti valtakunnallisen Suomen Autohistoriallisen Kerhon entisöintikilpailun 1. palkinnon Tampereella, josta osoituksena merkki maskissa.
Kaikki auton eri entisöinti- sekä korjaustyövaiheet on kuvattu ja dokumentoitu 12 vuoden aikana. Työtunteja entisöintiin meni noin 3200.
Autossa on paljon uutta alkuperäisosaa (ei-NOS) mm. tehdasuudet molemmat kaasarit , virranjakaja, puola, laturi, säädin, kaikki loikkarin sisäkalut, samoin vaihdelaatikon ja moottorin sisäkalut, peilit, jarrusylinterit, perän sisäkalut, jouset, vesipumppu, norrat, jarruletkut sekä lisäksi mapillinen laskuja kun osia on tilattu Englannnista: mm. maskia, johtosarjaa, rosteriputkisto jne..
Alustassa on uusittu jouset (eteen sekä taakse), iskunvaimentimet, puslat, nivelet, simpukan osat, raidetangot, jarruputket sekä –letkut, bensaputket .
TR3:n sisustassa kaikki mahdollinen on laitettu , mm. mittarit on korjattu uutta vastaavaan kuntoon, nupit uusittu, katkaisijat, verhoilupaneelit, penkit, lukot, taustapeili,
tiivisteet, lattiamatot, käsijarrun kahva, jne.
Autossa on aito Les Leston puuratti, jonka omistaja on hankkinut 80-luvulla Södertäljen markkinoilta. Keskiosa on aito TR3:n, jossa on Englannista ostetun käytetyn ratin keskiö.
Ensivaikutelma
Tänään koeajettu yksilö on hämmästyttävä näky. Auto on jopa hienompi kuin se on uutena ollut. Kromi kiiltää ja kirkkaanpunainen vahattu maalipinta on virheetön.
Autoon asettumisessa on oma rituaalinsa: ensin avataan matalalla olevasta kahvasta ovi ja pujottaudutaan ratin ja selkänojan väliin. Ratti tulee todella lähelle ja kädet suorana ajamisen voi saman tien unohtaa.
Polkimet ovat lähellä toisiaan ja tavanomaista enemmän vasemmalla ja kuplavolkkarimaiseen tapaan pystyssä.
Ajossa
Auto käynnistetään nykymuodin mukaisesti kääntämällä virta-avainta ja sen jälkeen käynnistinnapista painamalla.
Nelisylinterisen koneen käyntiääni on terve ja rosterisesta putkesta kantautuu aikakauden autolle tutunomainen pörinä.
TR3:lla istutaan todella matalalla. Sivulasien puuttumisen takia - lainatakseni toista lehtiartikkeliä – herrasmies voi stumpata sikarinsa suoraan asfalttiin.
Kuten mainittu, istuma-asento on hyvin tiivis, ja penkki antaa yllättävän hyvän sivutuen, vaikka paikallaan pitämiseen ei ole muuta kuin omat kädet ratissa.
Vaihteisto on upean tarkka – ykkösvaihde on synkronoimaton joten sitä ei saa liikkeessä päälle.
Kytkin ottaa vasta ylhäällä. Kaasupolkimen asennon kanssa pitää olla erittäin tarkka, muuten auto karkaa käsistä.
Ohjaus vaatii jatkuvaa hienosäätöä. Isolla ratilla ilman tehostinta pärjää normaaliliikenteessä hyvin.
Jousitus toimii kuin unelma ja kuskille välittyy tunne, että alusta on ehdottoman ehjä ja napakka.
Moottori vääntää todella alhaalta asti ja voimaa tuntuu piisaavan jopa urheilulliseen kanttailuun.
Ajoviima on luonnollisesti jatkuvasti läsnä. Tuulilasi kyllä suojaa kasvoja viimalta, mutta erikoista tässä autossa on se, että kainalot saavat perusteellisen tuuletuksen.
Tilat ja varusteet
Auton ainoa turvavaruste on, että kuski puristaa kovempaa kiinni aidosta 60-luvun Les Leston -puuratista. Ratin keskiössä on vilkun katkaisin!
Autossa on lähes kaikki tehtaan lisävarusteet :
- sähköinen ylivaihde (7 eri välitystä / vaihdetta eteen)
- tehtaan alkuperäinen peltinen kovakatto
- alkuperäiset Dunlop pinnavanteet + navat + siipimutterit
- aito 60-luvun Les Leston -ratti + lisäksi vaihteenvalitsimen jalopuunuppi sekä käsijarrun kahva
- lämmityslaite
- tonneau cover (istuinaukon peitto)
- alkuperäiset 60 –luvun racing peilit
- takapenkki
- nahkapenkit edessä
- moottori 2.138 L (optio -61)
- takaluukun taakkateline (paikat valmiina, ei kiinnitetty autoon)
- Lucaksen sähköinen pissapoika
Mahdollisuus avata konetila oli varmasti insinööreiltä unohtunut aivan viime hetkeen. Nyt se on toteutettu mahdollisimman hankalasti: erillisellä työkalulla avataan kiinnikkeet ja nostetaan pelti ylös!
Tekniset tiedot
Teho: 102 hv / 75 kW
Huippunopeus: 191 km/h (mitattu tutkalla)
Kiihtyvyys 0-100 km/t: 9,8 sek
Kulutus: ei ilmoitettu
Yhteenveto
Ei voi kuin nostaa hattua, että näin hienokuntoinen auto on säästetty nykypolville ihailtavaksi. Lyhyen lenkin aikana saimme monta ystävää – päiväkotilapset vilkuttivat iloisesti ja useampikin ihminen tuli heti kyselemään autosta kun pysähdyimme bensa-aseman pihaan.
Tämä auto ansaitsee hyvän kodin ja kohtuullisesti ajoa kesäisin. Kirjoitti: Mika Fagerström
Kirjoittaja on Nettiauton perustajajäsen. Nykyään hän myy käytettyjä autoja Tuusulassa. Voit tarjota erikoista ajopeliäsi Nettiauton koeajon kohteeksi sähköpostiosoitteeseen mika@teerila.fi Laita viestiin mukaan linkki ajoneuvoilmoitukseen. Kaikkia autoja ei voida koeajaa, mutta tarjotuista poimitaan mielenkiintoisimmat.
