Maserati on onnistunut GranTurismon täyssähköversion kanssa hatunnoston arvoisesti. Se on nopea, kaunis ja erittäin hyvin tehty auto.
Veistoksellinen, viisimetrinen luksuscoupé seisoo pihallani, autotallin päädyssä ihan samassa paikassa kuin monet muutkin koeajoautot viikosta toiseen. Väriltään se on hillityn valkoinen pienellä metallitwistillä.
Oikein mikään ei huuda ulospäin tässä mitään, jos sellaiseksi ei lasketa ovien Trident-logoja, joiden seuraksi on teipattu ”100% Electric” sekä autoja Suomessa kauppaavan Luxury Collection Automobilesin nimi.
Teippaus tuntui silti menevän täysin ohitse isolta osalta auton nähneistä, harva nimittäin pystyy sisäistämään ajatusta siitä, että Maseratin ylellinen iso luksus-GT ei polta konehuoneessaan bensiiniä, vaan siirtää virtaa akusta kolmelle sähkömoottorille.
- Mitä? Siis ei kai se sentään ole täyssähköinen, kysyy 40 vuotta urheiluautoja harrastanut ystävä Tuusulan Sportscar Breakfast Clubilla, jonne suuntaamme keulan, kun koeajopäivät sattuvat osumaan juuri kauden avaukseen.
Kyllä on, vakuutan, ja ohjastan miehen auton luokse. Ilme kasvoilla on epäuskoinen, mutta niin on monella muullakin joka auton olemassa- ja läsnäolosta sattuu olemaan tietoinen.
Folgore niin kuin salama
Ajoin jo viime vuonna kokonaan uuden Maserati GranTurismo Trofeon, joka on tehokkaampi kahdesta GT-auton polttomoottoriversiosta. Kun 490 hevosvoiman tehoisen hinnat-alkaen -versio Modenan saisi kaupasta mukaansa 287 900 eurolla, joutuisi 550-hevosvoimaisesta Trofeosta maksamaan jo 354 900 euroa.
Jo tuolloin tiedettiin speksien tarkkuudella tulevassa olevasta Folgore-täyssähköversiosta, mutta sen hintatietoa pantattiin vielä tuohon aikaan, yhtä lailla kuin auton saapumisajankohtaakin.
Mutta nyt se on täällä. Ja kuunnelkaas näitä lukuarvoja.
Folgorea lennättää siis kolme sähkömoottoria, joista kaksi on taka-akselilla ja yksi edessä. Yhteistehoa noista ”vatkaimista” saadaan 761 hevosvoimaa. Suurin vääntömomentti sähkövoimalinjan tarjoamana on järisyttävät 1350 newtonmetriä.
Yli 1000 newtonmetriä tarjoavat, polttomoottorilla liikkuvat sarjatuotantoautot ovat melko harvassa. Mercedeksen musertavan tehokas, yli 800-hevosvoimainen AMG GT 63 S 4-Door tarjoaa parisataa newtonmetriä vähemmän lataushybridivoimalinjastaan, eikä siinäkään tuo lukema ole tarjolla aivan tyhjäkäynniltä.
Akkupaketti Folgoressa on 92,5-kilowattituntinen, millä sille kerrotaan WLTP-toimintamatkaksi 450 kilometriä. Arkkitehtuuri on 800-volttinen, minkä turvin sähköä voi syöttää ahnaaseen kitaan parhaimmillaan 270 kW:n teholla.
Folgoren sähkönkulutus on, useista eri lähteistä paitsi Maseratilta itseltään poimittuna, 18,4 kWh/100 km. Tämä siis tiedoksi niille, jotka ovat aiemmin päätyneet Maseratin omistajaksi tai haltijaksi juuri kulutuslukemien perusteella.
Neljän hengen luksuscoupé repii itsensä paikaltaan sadan kilometrin tuntinopeuteen tehtaan kertoman mukaan 2,7 sekunnissa ja sen keulalta löytyvä atrain halkoo ilmaa tarvittaessa 325 km/h huippunopeudella.
Folgore on GranTurismo-malliston nopein ja kiitos Suomen autoverotuksen, ylivoimaisesti halvin malli 219 900:n euron hinnallaan. Ja tuo raha sisältää oikeasti kaiken tarpeellisen. Kaikki optiolistan varusteet ovat lähinnä personointia ja jo olemassa olevien ominaisuuksien kuten äänentoiston parantamista varten.
Mykistävä hiljaisuus
Nelivetoinen Folgore on kaupunki- ja parkkipaikkapyörittelyssä monin tavoin samanhenkinen auto kuin polttomoottoriset sisarensa. Se ei 12,4 metrin kääntöympyrällään ole todellakaan kovin ketterä.
Toisaalta näkyvyys takaviistoon jopa kuljettajan vasemman olan yli on oikeastaan esimerkillisen hyvä, sillä B-pilari on hämmästyttävän ohut nykyauton rakenteeksi.
Muhevan kokoiset renkaat pitävät moottoritiellä odotetunlaista huminaa. Suuren nopeusluokan leveät kumit ovat toki lähtökohtaisesti meluisat, mutta Maseratin muu äänieristys on ihan asiallisella tasolla ja autolla reipaskaan eteneminen moottoritiellä ei ole äänitapetin puolesta raskasta.
Ohjaus on Stellantiksen ylähyllytuotteiden tapaan nopea, mutta äärimmäisen tunnokas ja luonteva. Kierroksia laidasta laitaan ei tule kuin kaksi, mutta asiaan ei tule kiinnitettyä huomiota lainkaan, ennen kuin sitä tarkoituksellisesti alkaa miettimään 90-asteen risteyksessä kapealle kotikadulle kääntyessä.
Silti, oli mutka hidas tai nopea, vauhtia paljon tai vähän, ei GranTurismolla tule käännettyä liikaa kaarteeseen, vaan kaikki tuntuu hyvin luontevalta.
Mutta kun GranTurismo Folgoren asettelee Race- tai Corsa -tilaan asfalttisuoralle, vetää kerran henkeä sisään ja polkaisee oikeanpuoleisen polkimen pohjaan, pääsee raivo irti.
2,8 sekuntia
Tiedän oikein hyvin, että maailmalta löytyy GranTurismo Folgorea nopeampia autoja. Olen ajanutkin sellaisia, mutta niissä on kaikissa jauhettu bensiiniä tuleksi ja liikkeeksi, siinä kun italiaksi salamaa tarkoittava Folgore on imuroinut akkuaan täyteen autotallini voimavirtapistokkeesta.
Luonnonvoimat ovat melko mahtavia, enkä ole varma oliko tämä ensimmäinen kerta, kun vesi- ja tuulivoimaa valjastetaan salamaksi, mutta ensimmäinen kerta se ei ole, kun sitä muutetaan sähköksi.
Folgoren kiihtyvyys, tai se tunne vähintään, eroaa hieman muista koetuista. Aivan ensimmäistä puolta metriä-metriä se ei revi raivolla, mutta sen jälkeen tapahtuu oikeastaan kaikista alle kolmen sekunnin autoista tuttu kasvojen venyminen ja näkökentän hetkellinen kaventuminen.
Sisäkorvan tasapainoelin ei pysy mukana. Turvallisinta kiihdyttää Folgorea olisi tietysti suljetulla alueella, mutta huolellisella etukäteisvalmistelulla tämä sinänsä laillinen toimi onnistuu muuallakin.
Folgore on varustettu mittalaitteistolla, joka kertoo auton kiihdytysarvoja niitä kaipaaville. Nollasta sataan, nollasta sataankuuteenkymppiin, ekat 200 metriä, ekat 400 metriä sekä myös jarrutusmatka nollaan saavutetusta nopeudesta.
Yhden hengen kuormalla Maserati repii itsensä satasen nopeuteen 2,8 sekunnissa mittarin mukaan.
Kiihtyvyys on järisyttävän typerryttävää vielä vauhteihin, joilla kortti menisi jo yleisillä teillä, eikä ole mitenkään vaikea kuvitella GranTurismon pystyvän reilusti yli 300 km/h huippunopeuksiin. Kovin pitkää Folgore tosin ei kulkisi tuolla nopeudella ja täydellä taisteluteholla, mutta ei sen kolmelitraisella tuplaturbo-V6:lla liikkuva sisarmallikaan.
Tiukoista mutkista kantattaessa kolmen sähkömoottorin yhteistyö toimii ihastuttavan tarkasti. Ajonvakautus puuttuu nopeasti luistoihin, mutta ei niin että se hillitsisi luistoja tehoa leikkaamalla, vaan vain siirtämällä voimaa pitäville pyörille lisää.
Maserati kääntyy ankarallakin kaasunkäytöllä hyvin kontrolloidusti mutkien ympäri. Toisaalta tietoviihdenäytön tarjoamista, auton energiankäyttöä avaavista mittareista voi huomata, että GranTurismo kulkee tasakaasuajoa niin taajamissa kuin moottoritielläkin etuvetona.
Yksi etumoottori on tietysti taloudellisempi käytettävä ajossa, jossa ei kaivata musertavaa suorituskykyä tai auton tarkan kulkusuunnan avittamista voimalla, vain ainoastaan mahdollisimman taloudellista etenemistä.
Miksi? Miksi ei!
Maserati GranTurismo ei ole, kuten nimestäkin voi jo päätellä, urheiluauto. Se on sellaiseksi liian suuri, tilava ja painava, vaikkei tämän tehoiseksi sähköautoksi lopulta edes kovin raskas.
Maseratin suunnittelun lähtökohta on ollut luoda auto, jolla yksi tai kaksi henkilöä voi mukavasti siirtyä nopeasti vaikkapa 500 kilometrin matkan Keski-Euroopassa paikasta toiseen.
Siihen Folgore on mitä parhaimpia laitteita mitä tarjolla on. Se on värinätön, mykistävän nopea, hiljainen ja kyllä vain, erittäin hyvin rakennetun tuntuinen auto.
On toki selvä, että viimeistelyssä ei ole aivan samaa kassakaappimaisuutta kuin vaikkapa stuttgartilaisen tähtikeulamerkin parhaimmistossa, mutta monien muiden alle kolmen sekunnin sähköautojen ohi Maserati ajaa kirkkaasti laatuvaikutelman osalta.
Jos viime vuonna GranTurismon osalta joutui antamaan palautetta auton hintaluokka huomioiden hieman puolitiehen jääneestä kokoonpanosta, ei tänä vuonna moisesta ole huolta.
Maseratilla on parannettu kokoonpanon laatua, ja GranTurismo Folgore tuntuu hyvin tehdyltä, vaikkakin hyvällä tavalla pienvalmistajan tekemältä laitteelta.
Kyllä, me olemme kehäpäätelmän äärellä. GranTurismo Folgore on edelleen kuin mittatilauspuku. Se on vain nyt kuin se puku, jota ensimmäisen sovituksen jälkeen vielä muokataan hieman.
Maserati GranTurismo Folgore on ehdottomasti hienoin sähköauto mitä olen tähän mennessä ajanut tänä vuonna, ja todennäköisesti se on myös paras. Se ei tietenkään ole absoluuttisesti halpa, mutta polttomoottoriversioihin verrattuna on.
Tässä arviossa on oikeastaan aivan se ja sama vaikka Maseratin arvonalenema olisi syöksykierteen kaltainen. Sillä tuskin on merkitystä niille, jotka tällaista autoa yleensäkään ovat ostamassa, sillä tiettävästi historiassa kukaan ei ole ostanut uutta tai käytettyäkään Maseratia järkisyillä.
GranTurismo Folgore on myös auto, joka puuttuu esimerkiksi Mercedeksen ja BMW:n mallistoista tällä hetkellä ja se on auto, joka niiden olisi pitänyt tehdä. Ei puhtaan bisneksen vuoksi, vaan siksi että tällaisella autolla mikä tahansa merkki rakentaisi itselleen korkeampaa profiilia.
