Eihän kukaan autoa silkan ulkonäön perusteella valitse, eihän?
Kyllä muuten valitsee. Ihmisillä on tapana perustella tekemisiään kahdella tavalla: sillä, joka kuulostaa hyvältä ja sillä todellisella. Peugeotin e-3008:n kohdalla nämä kaksi perustetta saattavat jopa olla se sama, sillä auto on todella hyvän näköinen.
Samaa ei voi sanoa kovinkaan monesta katumaasturista.
Mutta entäpä autona?
Se osasto on hieman ristiriitainen ja lienee syytä aloittaa suurimmista pyyhkeistä, jotka tällä kertaa kohdistuvat alustaan. Kaikenlainen ”ranskalainen pehmeys”, jos sellaisesta enää tänä päivänä voi muutenkaan puhua, on tiessään. Tuntuma on napakka, osin hyvässä ja osin pahassa.
Alusta toimii hyvin vähän vauhdikkaammassa käsittelyssä. Koeajo paljastaa myös ikävän ominaisuuden, joka ei ole joka ajokerta läsnä, mutta tapahtuessaan se on todella ärsyttävä: iskunvaimennus saattaa jäädä ikään kuin pukittelemaan siten, että pää takoo useita kertoja peräkkäin niskatyynyyn. Tätä kävi koeajoviikon ja noin kuudensadan ajokilometrin aikana puolen tusinaa kertaa. Yleensäkin olemus oli turhan pintakova.
Itse en ole tällaiselle käytökselle kovin herkkä, mutta mukavuusjousitettua katumaasturia etsivien kannattaa kurvata tässä kohtaa muualle. Väkisinkin herää kysymys, tuliko tehtaalla tuupattua tähän autoon samat alustan osat ja säädöt kuin isompaan ja painavampaan e-5008:aan? Siltä ainakin tuntuu.
Kenties osa selittyy isolla vannekoolla. Hyvänä puolena pitää niistä mainita, että rengasmelu on saatu hyvin eristettyä, jopa vähän kovemmassa moottoritienopeudessa.
Sinänsä jos autoon on haettu sporttisempaa tunnelmaa, siinä on tietyllä tavalla onnistuttu. Ratti on pieni ja ohjaus on tarkka sekä suhteellisen nopea. Tällä on ihan miellyttävä ajaa hieman tavanomaista dynaamisemmin.
Sähköautopuoli kunnossa
Peugeotilla, kuten myös Stellantiksen muilla merkeillä, on sähköautoissa yksi kompastuskivi, jota ei vieläkään ole korjattu. Mittariston toimintamatkaennuste näyttää ihan mitä sattuu.
Täytenä tämä auto hauskuuttaa 522 kilometrin toimintamatkalla. Ulkolämpötila oli tällöin 10 astetta. Sama pätee aiempien kokemusten perusteella, vaikka olisi pakkasta sata astetta ja seitsemän metriä lunta.
Ajelin yöllä plus kahdeksassa asteessa moottori- ja maantietä 190 kilometriä, jona aikana patterista hupeni 53 prosenttia ja toimintamatkasta 285 kilometriä. Viileässä kelissä suoritus ja kulutus oli hyvä, mutta kuten voi havaita, ennuste ei.
Mutta nyt ei enää tarvitse vajota synkkyyteen. Navigaattori nimittäin ennusti prikulleen oikein, paljonko akkua on prosenteissa jäljellä perillä ja sen tarkkuus tuli todettua parikin kertaa. Mittariston lukemalle voi siis viitata kintaalla. Eikä sitä oikeastaan tarvitse, sillä kaupunkiajelussa asialla on harvoin väliä ja pidemmillä reissuilla voi naputella sen osoitteen.
Itse navigoinnin fiksuudesta tosin sellainen havainto, että kyseiselle 190 kilometrin (2 h 10 min) matkalle auto ehdotti 221 kilometriä pitkää reittiä yhdellä 10 minuutin lataustauolla ja yhteensä 2 h 27 min matkustusajalla.
Ei muuten ollut tällä reitillä ensimmäinen kerta, kun auton navigointi ei osaa laskea parempaa reittiä ja tämä koskee siis muiden valmistajien autoja.
Hyvänä asiana autossa on nyt myös kunnon 160 kW -tehoinen pikalataus. Sitä on turha testata tähän aikaan vuodesta, sillä tulos olisi pettymys. Viileä keli rokottaa ja Peugeotissa ei vielä ole akun esilämmitystä. Vielä. Sellainen on nimittäin luvattu ja nykyisen testin perusteella se viimeinen kulmakivi, jolla leijonamerkki murtautuu varteenotettavaksi talvisähköautoksi kaikkiin käyttötarpeisiin Suomessa.
Hienot varusteet
Tähän ylempään varustetasoon sisältyy matriisi-led-ajovalot ja ne olivat yön pimeydessä suorastaan häikäisevät. Automatiikka toimi loistavasti sanan kaikissa merkityksissä. Vastaantulijat eivät häikäisty ja muu tienoo kylpee tuhannen auringon valossa. Arvostan.
Samat ylisanat voi kohdistaa penkkeihin, sillä nämä saksalaisselkäkipuliiton sertifioimat jakkarat ovat erinomaiset. Miellyttävät, tukevat ja kohtalaisen hyvin säädettävät, vaikka kallistuksen säätö uupuukin. Lisävarusteisiin oli ruksittu myös hierontatoiminto, josta ehdin testata pari ohjelmaa ja hyvältä tuntuivat nekin.
Tilapuoli on loistavalla tolalla auton kokoon nähden. Keskikonsoli lienee yksi parhaista ellei parhaiten suunniteltu, mitä hetkeen on tullut vastaan. Takapenkki tosin tuntuu lievästi ahtaalta, mutta ei tässä kokoluokassa voi muuta odottaakaan.
Takakontti on mainiosti suunniteltu, joka riittää paikkaamaan etukontin uupumista.
Ainoa varustemoite jonka keksin on kännykän langaton latausteline. Sen edustalla on painikkeita, joita tulee helposti sohaistua ja itse tila toimii kuin uuni. Luurilla on paha tapa ylikuumentua latauksessa ollessaan etenkin, jos Android Auto on käytössä.
Voisi tässä toki tuulilasinäyttö olla, mutta ratin yli tiirattava mittaristo on mielestäni erinomainen ratkaisu, vaikka kaikkien mieleen se ei välttämättä ole.
Lisäksi voi kehua käytettävyyttä, joka on parantunut huomattavasti. Ei se nopeudeltaan ja loogisuudeltaan vieläkään parhaasta päästä ole, mutta ei pahemmin ärsytäkään. Ylinopeushälytyksen poistaminen onnistuu muutamalla klikkauksella, fiksumpi tapa olisi saada se suoraan pikanäppäimeen.
Edellisen sukupolven sähkö-Peugeotit olivat aika heppoisia uutukaisiin e-3008:aan ja e-5008:aan verrattuna, tämä auto oli erinomaisen positiivinen yllätys, jossa on saatu sähköautoilun ja käytettävyyden perusasiat kuntoon. Valmistaja on vielä lupaillut akun esilämmityksen tuloa ensi talven aikana etäpäivityksellä. Se toiminnallisuus parantanee tätä entisestään.
