X2 on luonnollinen jatkumo BMW:n laivueessa, ainakin jos pelkästään mallinumeroita tarkastellaan. Niiden valossa koko X-sarja onkin nyt täydellinen viimeistä piirua myöten.
BMW:n hengästyttävän laajaa mallistoa tutkaillessa mieleen putkahtaakin, että onko X2 tehty vain siksi, jotta mallinumerot saadaan täsmäämään. Tarkemmin autoa tutkaillessa kuitenkin huomaa, että uutukaisella on numeron lisäksi myös ihan oma identiteettinsä.
Hetkisen pureskelua vaativa asia on X2:n muotoilu. Siinä missä X1 ja X3 ovat selkeämmin miellettävissä rehdeiksi katumaastureiksi ja X4 taas on isoveljensä X6:n kaltainen coupe, on X2 jonkinlainen sekoitus coupea ja kompaktia hatchbackia. Kumpaakaan niistä se ei kuitenkaan täysin ole ja auton muotoilu jakaakin mielipiteet melko varmasti. Sisaristaan se kyllä eroaa selkeästi, mitä moni pitää varmasti myös hyveenä.
Vaikka X2 tarjoaa tilaa vähemmän kuin ”oikean” katumaasturin näköiset sisarensa, ei sitä varsinaisesti ahtaaksi voi kuitenkaan sanoa. Tavaratilaa löytyy minimissään 470 litraa ja takapenkilläkin voi matkustaa jopa aikuisia. Tästä kiitos lankeaa taakse asti melko suorana jatkuvalle kattolinjalle. Enemmän coupe-henkisessä muotoilussa takamatkustajien päät kolisisivat kattoon jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
Ajatukseltaan X2 tuntuu vähän samalta kuin 3-sarjan ensimmäinen farkkumalli kultaisella 80-luvulla. Farmariperä kolmosesta kyllä löytyi, mutta tilaa se ei juuri sedania enempää tarjoillut. Tällöinkin oli muotoilu ja statuksen säilyminen selkeästi tärkeämpää kuin maksimaaliset sisätilat.
Kyytiin mahtui kuitenkin se tärkein, eli golfbägi, joten aikansa pääasiallista käyttäjäkuntaa auto palveli tarvittavalla tavalla. Touring-kolmosta luonnehdittiin elämäntapafarkuksi ja sama lifestyle-määritelmä istuu myös X2:een mainiosti.
Hintava trendimaasturi
Kookkain 20” tuumaisin vantein varustettuna X2 istuu omaan silmään hyvin. Kori on verrattain matala, mikä on omiaan luomaan sporttisempaa vaikutelmaa. Mitoiltaan ja tiloiltaan se häviää X1:lle melko selvästi. Vaikka olemus on nuorekkaampi, miksikään nuorten aikuisten suosikiksi X2 tuskin kuitenkaan päätyy. Siitä pitävät huolen lopulta hieman pliisuksi jäävä muotoilu, mutta varsinkin auton suloisen suolainen hinta.
X2 perustuu 2-sarjan etuvetorakenteeseen ja on pohjimmiltaan samanlainen kuin X1. Malliston edullisin etuvetoinen sDrive puolitoista litraisella dieselillä maksaa n. 39 200 euroa ja halvin 140-heppainen bensamalli vajaa parisataa enemmän. Huokein nelivetomalli on diesel ja se maksaa lähemmäs 45 tonnia. Koeajettu versio oli malliston yläpäästä, 2-litraisella 190-heppaisella koneella ryyditetty nelivetoinen Business-M Sport.
Koeajopelin hinta karkasi varustepakettien kanssa reippaasti yli 60 000 euron, mitä voi pitää todellakin suolaisena X2:n kokoisesta autosta. Kokonaan omaan arvoonsa voi laskea malliston lippulaivan, 306-heppaisen M35i:n, jonka lähtöhinta kolkuttelee jo 80 000 euron kantturoita.
Ulkopuolta M Sport erottuu edukseen isojen pyörien ja sporttisuutta korostavien koripaneelien myötä. Myös alusta on M Sportissa vakiota jämäkämpi olematta kuitenkaan kivikova.
Täsmällisesti käyttäytyvä alusta sopii hienosti X2:n luonteeseen. Matalat 20” renkaat korostavat terävää kääntyvyyttä, vaikkakin verottavat ajomukavuutta selvästi. 190-heppainen mylly tarjoilee juuri sopivasti ripeyttä liikehdintään, mutta mikään urheiluauto X2 ei luonnollisestikaan ole.
Tuttu voimalinja tutuilla ominaisuuksilla
Bemarin nelisylinterinen 2-litrainen diesel edustaa ominaisuuksiensa valossa markkinoiden ehdotonta kärkeä. Moottori on hiljainen ja tehokas kaikilla kierrosalueilla. Sekalaisessa ajossa reiluun kuuteen litraan jäävä kulutuskin on varsin kohtuullinen lukema. Toimivan moottorin perässä voimaa siirtää niin ikään markkinoiden eliittiin kuuluva 8-vaihteinen automaatti.
Vaihteiston toiminnasta ei keksi pahaa sanottavaa millään ilveellä, vaan toiminta on tilanteesta riippumatta esimerkillistä. Etuvetoisissa bensaversioissa automaatti on 7-pykäläinen kaksoiskytkinvaihteisto, kun nelivedon 8-vaihteinen edustaa ns. perinteisempää tekniikkaa. Siitä huolimatta vaihteisto pesee lähes kaikki markkinoilta löytyvät kaksoiskytkinvaihteistot mennen tullen.
Ajettavuus on varsinkin M Sport-alustalla täsmällinen. Ohjaus on paikallaan käännellessä raskaan tuntuinen, mutta nopeammassa vauhdissa siitä ei ole haittaa, vaan paremminkin päinvastoin. Ohjaustuntuma on kaiken kaikkiaan hyvällä tolalla, mutta se viimeinen palaute jää puuttumaan.
Rungoiltaan jäykän puoleiset runflat-renkaat eivät jaa parasta mahdollista tietoa kuskin käsille asti ja syvissä urissa ilmenee jonkin verran vaeltelua. Myös ajomeluun renkailla on negatiivinen vaikutus. X2 on asiaan kuuluvasti pohjimmiltaan hiljainen auto, mutta rengasmelu nousee vauhdin kasvaessa selkeästi kuuluvaksi hälyääneksi.
Pintapuolista tärskäyttelyä
Rauhallisessa ajossa jämäkkä alusta tuntuu pintakovalta, mikä syö mukavuudesta sen parhaan terän. Sen sijaan mutkatiellä ja hulppeammalla vauhdilla X2 tarjoaa sitä mainosmiesten lupaamaa ajamisen iloa, varsinkin jos ajomoodivalikosta valikoi sen sporttisimman. Kori ei isommin kaarteissa kallistele ennen kuin vauhtia alkaa olemaan jo hieman liikaa.
Tällöinkin käytös on johdonmukaista ja kuski tuntee olevansa tilanteen herrana voimalinjan seuratessa kaasupolkimen toiveita nautittavan suvereenisti. Vaikka X2:n vetotapa on X1:n lailla lähtökohtaisesti etuvetoinen, on tasapainoinen ajodynamiikka hyvinkin paljon takavetoisten Bemareiden kaltainen. Eli BMW-puritaaninkaan ei tarvitse säikähtää.
Nelisylinterinen moottori vetää väännökkään luonteensa lisäksi korkeillakin kierroksilla ahnaasti eikä mölyä turhia. Menoa leimaa ajamisen helppous, mihinkään epäolennaiseen tarvitse kiinnittää huomiota.
Kuskin paikalla viihtyy väsymättä pitkänkin matkan, niin kuin BMW:ssä kuuluukin. Myös ohjaamo on tunnelmaltaan ehtaa Bemaria, tyylikäs, selkeä ja helppokäyttöinen, joskin nykymittapuun mukaan ehkä hieman tylsä. Toimivuus ja ergonomia menevät Baijerilaisessa tunnetusti aina liiallisten hupihommien edelle ja lopulta aivan hyvä niin.
X2 on pienistä ristiriidoistaan huolimatta, tai juurikin niiden ansiosta hyvin puoleensa vetävä peli. Muotoilu on perinteiseen katumaasturiin verrattuna sopivasti erilainen, käytännöllisyyttä kuitenkaan täysin unohtamatta. Varsinkin M Sport-varusteisena ulkokuori henkii urheilullisuutta ja voimalinjan toimivuus antaa muotojen lupauksille myös katetta, ainakin tällä isommalla dieselillä.
Jos railakas hinta ei muodostu katumaasturin hankinnan esteeksi, eikä maksimaalisilla tiloillakaan ole niin väliä, kannattaa X2 ottaa hivenen tarkempaan syyniin.
Sami Puskala
Kehuja: ulkonäkö, moottorin ja vaihteiston yhteispeli, ajettavuus
Parantamisen varaa: hinta, rengasmelu
