Kia on lähtenyt tämän uutuuden kanssa täysin uusille urille. Jo ensivilkaisulla huomaa, että Niro omaa elementtejä useastakin eri autoluokasta, ja näin ollen sitä on vaikea suoranaisesti sijoittaa mihinkään tiettyyn ryhmään kuuluvaksi. Ulkomitoiltaan Niro on melko tarkkaan samoissa lukemissa Nissan Qashqain kanssa.
Kuitenkin olemukseen ja varsinkin sisätiloihin on saatu ympättyä enemmän tila-automaista tunnelmaa ja jyhkeyttä. Niro näyttää silmään selvästi Qashqaita leveämmältä, vaikka mittaa autoilla on miltei millilleen yhtä paljon. Kian muodot ovat jotenkin yksinkertaisemmat ja enemmän kirveellä veistetyn oloiset, kuin useimmilla muilla saman kokoluokan crossovereilla.
Ja tämä pelkästään positiivisessa mielessä. Selkeät ja konstailemattomat linjat ovat monessakin mielessä miellyttäviä niin silmälle, kuin käytönkin kannalta, varsinkin kun puhutaan perusperheen tarpeet täyttävästä käyttöautosta. Nirosta on helppo tykätä.
Myyntihitti
Tätä mieltä on ollut myös suomen kansa, sillä tällä hetkellä Niro menee kuin kuumille kiville. Auton reipas menekki on ollut jopa maahantuojalle jonkin asteinen yllätys ja käytännössä kaikki maahan saatavat autot menevät asiakkaalle melkeinpä suoraan satamasta. Eli jos tämän hetken ehkä kuumimman hybridi uutuuden tallinsa pahnoille halajaa, on syytä pistää tilaus eteenpäin vilkkaasti ja vitkastelematta.
Sanomattakin selvää on, ettei Niron menekki ole pelkästään kivasta ulkonäöstä kiinni. Osansa kakkuun tuo paitsi melko onnistunut hinnoittelu, myös pellin alla majaileva varsin lompakkoystävällinen tekniikka. Hybridi on päivän sana ja näille kaksineuvoisten autojen markkinoille Kia on tullut rytinän ja paukkeen säestämänä.
Kian hybridimallisto laajenee kaiken aikaa ja isommassa Kia Optimassa Plug-in, eli latausmahdollisuus töpselistä on jo valmiina. Niroon kyseinen optio saadaan näillä näkymin vasta ensi keväänä tai alkukesästä, joten nykyinen versio edustaa vielä ns. perinteisempää hybriditekniikkaa ilman erillistä latausmahdollisuutta.
Kuusi vaihdetta ja kaksoiskytkin
Perusmoottorina Nirossa on vapaasti hengittävä 1,6-litrainen GDI-bensamoottori, josta irtoaa tehoa 105 hevosvoimaa 147 Nm väännön saattelemana. Rinnalla toimiva sähkömoottori luovuttaa 43 heppaa ja vääntää 170 Nm verran. Hybridin moottoreiden tuottamaa tehoa ei voi aivan sellaisenaan laskea yhteen, joten yhteistehoksi moottoreille ilmoitetaan 141 hevosvoimaa 265 Nm väännöllä.
Niron käynnistys ja ensimmäinen liikkeelle lähtö tapahtuu aina sähkön voimalla. Polttomoottori käynnistyy mukaan pehmeästi ja huomaamatta, eikä sammuessaankaan aiheuta värinöitä. Kone on normaaleilla kierroksilla käynniltään hyvin hiljainen, mutta kaasun pohjaan painaminen aiheuttaa kuuluvan kiekaisun, kun kone ryntää yläkierroksille.
Monista muista hybrideistä poiketen, Niron vaihteisto ei ole portaaton CVT, vaan kuusivaihteinen kaksoiskytkinautomaatti. Niron kanssa ei siis koe sitä ”kytkin luistaa”-fiilistä, minkä portaattomasti välitystä muuttava CVT-vaihteisto kovaa käskyttäessä aiheuttaa. Kian kaksoiskytkinvaihteisto on osoittautunut aiemmissa koeajoissa hyvin toimivaksi ja vaivattomaksi kamppeeksi ja näin on myös Niron kohdalla. Vaihteet vaihtuvat huomaamattoman pehmeästi, eikä moottoreiden vetovastuun vaihtelut saa sitä hämääntymään.
Huomiovapaa hybriditekniikka
Pahimmasta kilpailijastaan Toyota Priuksesta Kian hybriditekniikka poikkeaa sikäli, että sen toimintaan ei pysty vaikuttamaan juuri muutoin kuin kaasupolkimen avulla. Erillistä EV-moodiin, eli pelkkään sähkökäyttöön ”pakottavaa” kytkintä ei ole ollenkaan. EV-moodi autosta kyllä löytyy, mutta automatiikka hoitaa sen toiminnan, kun olosuhteet ovat otolliset. Parhaimmillaan pelkällä sähköllä voi päästä noin parin kilometrin matkan, mutta se edellyttää häiriöttömän tasaista ja rauhallista etenemistä.
Kaasua on tällöin käsiteltävä silkkisukkasin ja jos liikennetilanteet vaativat edes jonkinasteisia manööverejä, käynnistyy bensakone taustalle melko nopeasti. Kytkettävän EV-moodin puuttumisesta ei periaatteessa ole haittaa, mutta kuitenkin esim. parkkitaloissa tai tunneleissa suhaillessa pelkän sähköajon mahdollisuus olisi ehdottomasti pelkkää plussaa. Ensi kesänä ilmestyvän Plug-in-version myötä ongelma (jos joku sen sellaiseksi kokee) on viimeistään sivuutettavissa.
Niroa ajellessa tulee tunne, että hybridijärjestelmä on pyritty tekemään kaikin puolin mahdollisimman huomaamattomaksi. Auto ei tee tekniikastaan mitään ohjelmanumeroa tai viihdepläjäystä, vaan kaikki toimii ikään kuin taustalla kaikessa hiljaisuudessa. Toki energiavirtojen kulkua ja tapahtumia pystyy halutessaan seuraamaan kahdestakin eri näytöstä, mutta kokonaisvaikutelma on seesteinen.
Varustelemalla ylelliseksi
Mittaristo on analoginen ja tyyliltään hyvin samanlainen kuin vähän vanhemmassa Priuksessa. Mittareiden välissä on pieni näyttö, josta selviää kaikkein tärkeimmät ajotiedot ja keskikonsolin kuvaruudusta voidaan säätää muita asetuksia. Koeajettu auto oli malliston kallein Business Luxury-varusteinen yksilö ja täysnahkaverhoilun, 8” kosketusnäytön, lämmitettävän ratin sekä ilmastoitujen etupenkkien myötä tunnelma ohjaamossa on jopa hieman ylellinen.
Tiloiltaan Niro soveltuu perhekäyttöön oikein hyvin. Tasaisella takapenkillä matkustaa vaikka aikuisporukassa ja tilaa riittää niin jaloille, päälle kuin hartiaseudullekin. Sen sijaan tavaratilasta syö osansa lattian alla lymyävä akusto ja tilavuutta sille on jäänyt 427 litraa. Kuskin paikaltakaan ei pahemmin valituksen aiheita löydy.
Penkki tukee selkää mukavasti ja hallintalaitteet ovat hyvin käsillä. Lupsakka ajoasento löytyy helposti ainakin kalleimman mallin sähkösäätöisen penkin avulla. Hymyn karetta suupieleen tuottaa taas kuskin vasemman jalan vieressä oleva seisontajarrun poljin, joka on kuin takavuosien jenkkiraudasta. Sen kontrasti huippunykyaikaisen hybridin ohjaamossa on kouriin tuntuva, mutta ei se jarrun käytettävyyttä tai toimintaa kuitenkaan huononna. Melkeinpä päinvastoin.
Taajamassa pirteä, maantiellä laiskempi
Niro kulkee taajamassa pirteän ja kevyen tuntuisesti. Voimapaketin vääntö linkoaa auton vauhtiin pehmeästi mutta määrätietoisesti ja meno on sopivan rivakkaa perheautolle. Vauhdin kasvaessa maantiellä, tehon rajallisuus valkenee kuitenkin melko nopeasti. Vaihteiston Sport-moodi tuo jonkin verran eloisuutta liikehdintään, mutta voimaa se ei tuo yhtään lisää. Ohituksiin lähtiessä on tilanne syytä ennakoida huolellisesti, jotta yllätyksiltä välttyy.
Kun turhan kiireilyn unohtaa, on Niro mukava matkakumppani. Jousitus on napakan puoleinen mutta mukavuuttakin riittää kotitarpeiksi asti. Koeajetussa autossa oli alla 18” vanteet ja matalan leveät kumit, jotka tuovat oman mausteensa matkustusmukavuuteen. Renkaiden rahina kuuluu kovemmissa vauhdeissa matkustamoon melko selvästi häiriten näin muuten leppoisaa menoa. Lisäksi leveät kumit hakevat jonkin verran syvissä urissa ja kun ohjaustuntuma jää Nirossa muutenkin hieman etäiseksi, joutuu autoa ohjailemaan suorallakin tiellä jonkin verran.
No entäs se kulutus?
Kulutuslukemiensa puolesta ei Niro, kuten ei hybridit yleensäkään, ole parhaimmillaan pitkillä moottoritiesiirtymillä. Parin päivän Helsinki-Lahti välin sahaamisen jälkeen keskikulutus näytti reilun 7 litran lukemia. Tämä on ymmärrettävää, tällöin kun auto liikkuu pelkästään bensamoottorin turvin ja korkea otsapinta-ala lisää ilmanvastusta reippaasti. Toisaalta tämän yli kulutus ei helpolla nouse, vaikka autoa kuinka kengittäisi.
Taajamaan ja kaupunkiin saapuessa sähkömoottori astuu peliin ja kulutus alkaa laskea silmissä. Viikon sekalaisen ajelun jälkeen keskimääräinen kulutus oli lopulta 5,5 litraa, mikä on Niron kokoiselle autolle hyvä tulos. Pienimmillään keskikulutus painui 4,5 litran tuntumaan, kun tilanteita muisti ennakoida huolellisesti ja käyttää kevyttä kaasua, mutta normaalisti ajellessa tuo viiden ja puolen litran kulutus on silkkaa realismia.
Kia Niron hinnoittelun voi sanoa osuneen melko hyvin nappiin. Kian saa ikiomakseen parhaimmillaan noin 7000 euroa halvemmalla kuin pahimman kilpailijansa Toyota Priuksen. Sisarmerkki Hyundain uusi Ioniq Hybrid on Niron kanssa suurin piirtein saman hintainen, joten korealaiset ovat näillä eväillä vahvasti mukana pelissä. Kian puolesta puhuu myös pitkä 7 vuoden takuu, joka kattaa myös hybridijärjestelmän akuston.
Juuri hintansa takia Kian omistaja kokee saavansa hyvän vastineen sijoitukselleen. Perhekäytössä auton ominaisuudet ovat parhaimmillaan ja käyttökulut pysyvät varmasti kurissa. Myöhemmin saapuva pistokehybridi lisännee vettä myllyyn isolla ämpärillä, joten uusien ostajakandidaattien kannattaa olla valppaina, jos omansa mielii saada.
Sami Puskala
Kehuja: taloudellisuus, sisätilat, hinta-laatusuhde, varustelu
Parantamisen varaa: rengasmelu, sähköajon riittävyys
