Kian kompakti crossover on herättänyt huomiota persoonallisella muotoilullaan jo ensimmäisestä kehitysversiostaan lähtien. Suurelle kansalle Soul esiteltiin vuonna 2008 ja kauppoihin se saapui vuotta myöhemmin.
Muotoilu onkin asia, joka kiinnittää huomion, sillä Soulin kohdalla sovinnaisuus ja crossover-trendit on hylätty perusteellisesti. Piirteiltään Kian kompakti kaupunkiauto on jotain katumaasturin ja jakeluauton välimaastosta.
Mutta se ei silti istu kumpaankaan kategoriaan, sillä Soul ei ole erityisen tilava, eikä erityisen maastokelpoinen. Toisaalta sitä eivät myöskään ole markkinoilla olevat katumaasturit.
Lähimpänä vertailukohta muotoilullisessa mielessä tulee mieleen Skoda Yeti. Soul näyttää kuitenkin siltä, että Yeti olisi laitettu vahvalla hormonikuurille.
Jakaa mielipiteet
Kia Soulin ulkonäkö jakaa mielipiteet puolesta ja vastaan. Sen persoonallisen maskuliiniset piirteet ovat erityisesti kauniimman sukupuolen mieleen, mutta purematta eivät kaikki naisetkaan sen muotoilua niele.
Tämä on merkki onnistuneesta tuotteesta, sillä yleensä ihan kiva –statuksen omaavaa tuotetta harvoin rakastetaan. Soul on kelvannut kuluttajille erityisesti Amerikan mantereella, sillä se on paistatellut segmenttinsä myydyimpänä automallina jo pidemmän aikaa.
Persoonallisen ulkokuoren lisäksi erikoisuutta löytyy myös sisustasta, joka tuo ajoittain mieleen uuden sukupolven Minin muotoilulliset kikat. Hytissä toistuu pyöreä muoto, jota löytyy mm. kojelaudasta ja ovista.
Sisusta on ainakin halvemmissa malleissa hieman muovisen oloinen, mutta oivaltava muotoilu pelastaa paljon. Mittaristo on moderni ja tyylikäs, kuten monitoiminen ohjauspyöräkin.
Tilava sisältä
Ulkomitoiltaan pieneen autoon on saatu mahdutettu mukavan kokoiset sisätilat, sillä takapenkillä ei tarvitse istua polvet suussa. Jalkatilaa on keskipaikallakin mukavasti, sillä pohja on tasaista pintaa.
Takakontti ei ole koolla pilattu, sillä vetoisuus on ainoastaan 354 litraa. Takajakkarat kaatamalla kapasiteetti kasvaa hieman vajaaseen tuhanteen litraan, joten tarvittaessa tilaa riittää hyvin.
Konevaihtoehtoja on tarjolla vain kaksi, jotka molemmat ovat 1,6-litraisia. Bensiinikone on 132-hevosvoimainen ja diesel-versio 126-hevosvoimainen. Vääntöä bensaversiossa on 118 Nm ja dieselissä 260 Nm.
Koeajoversio on varustettu bensakoneella, joka on suorana sanoen melkoisen laiska tapaus. Alhainen maksimivääntö tarjoillaan vasta 5000 kierroksen tuntumassa, mikä tekee ajamisesta melkoista kituuttamista varsinkin suuremmalla lastilla.
Bensakonetta joutuu huudattamaan
Liittyminen moottoritielle rampista onnistuu vain ja ainoastaan huudattamalla myllyä äärirajoille. Siinä ei sinänsä ole mitään ongelmaa, mutta yhtään parempaa suorituskykyä hakevan kannattaa satsata diesel-mallin.
Pahasti tehoton moottori on kiusallinen vaiva, sillä muuten Soulin persoona ja fiilis ovat kohdillaan. Sama ongelma tietysti vaivaa yleisesti koko crossover-genreä, sillä alhaiset CO2-luvut määräävät peliä voimakkaasti.
Mahdollisimman alhaisten päästölukujen tavoittelu aiheuttaa myös sen, että laimeilla koneilla varustetut autot tuntuvat usein syövän polttonestettä arkiajossa rutosti tehokkaampiin versioihin verrattuna.
Soulin kanssa keskikulutus vaihteli 7,5 litran tuntumassa ja samaan lukemaan pääsee rauhallisella ajolla myös esimerkiksi BMW M3:n kaltaisilla tehohirmuilla. Pienet kulutuslukemat saadakseen joutuu Soulia ohjastamaan nätisti kuin pikkuponia.
Alusta on kova
Alustaltaan Soul on jämäkkä, mutta turhan kova. Jousitus ei todellakaan ole mukavimmasta päästä, mutta toisaalta sen suo olevan mieluummin liian kova kuin mutkissa niiaileva ja liian löysä.
Alusta onkin Soulin suurin heikkous. Se nypyttää erityisesti taajamavauhdeissa ja tuntuma on lähellä rata-auton tunnelmaa. Se ei kuitenkaan edusta samanlaista jämäkkyyttä, vaan tuntuma on pahasti pintakova.
Pintakovuuden lisäksi alusta on samaan aikaan riittämätön jopa pienemmissä töyssyissä. Pienetkin kuopat saavat Soulin kolahtamaan voimakkaasti ja tuntuu, että joustovaraa ei juuri ole siunaantunut.
Kia Soul tarjoaa epämukavasta alustastaan huolimatta ostajalleen trendikkäästi muotoillun ja persoonallisen kaupunkiauton. Se on erikoisiin kuoriin pakattu perusauto, jonka ratissa voi kokea ajavansa hieman normaalia tyylikkäämmällä vaihtoehdolla.
Tuomas Rajala
Kehuja: ulkonäkö, muotoilu, kookkaat sisätilat
Parantamisen varaa: pintakova jousitus, tehoton moottori
