Kia Soulin ulkonäkö jakaa mielipiteitä selvästi, siitä joko tykkää tai sitten ei. Korimalli on periaatteessa hyvin pelkistetty, mutta kuitenkin todella persoonallinen. Omaan silmään Soul on aina näyttänyt rauhallisen sympaattiselta, eikä raivokasta tehomoottoria ole edes osannut kaivata tällaiseen automalliin. Ennen kuin nyt.
Turbo-mallista näkee jo ulkoapäin, että steroideja on nautittu pelkän aamupuuron lisukkeeksi. Leveämpi etupuskuri, jonka alakulmiin on upotettu pyöreät sumuvalot hieman takavuosien Subaru WRX:n tyyliin, tekevät keulasta hyökkäävämmän näköisen. 18” vanteet, pakoputki kahdella ulostulolla ja punaiset tehosteraidat helmoissa kertovat paketin sisältävän muutakin kuin pelkästään sitä mannapuuroa.
Arkipäivän sportti
Soulin uusi sydän on 1,6-litrainen turbomoottori, joka tuottaa tehoa 204 hevosvoimaa. Tehomäärä ei varsinaisesti mitään urheiluautoa Soulista vielä tee, mutta tunnelma soveltuu hyvin arkiseen sporttailuun. Lupausten mukaan Kia kiihtyy satasen vauhtiin 7,8 sekunnissa, mikä pitävällä pinnalla lienee mahdollista.
Kevään kuivilla, mutta kylmillä asfalttipinnoilla kitkarenkailla kiihdytellessä luistonesto tuntuu tarttuvan toimeen varsin herkästi ja kun se hommiin ryhtyy, kestää tovin ennen kuin se antaa ahtopaineiden taas nousta. Tästä syystä Soul tuntui toisinaan jopa laiskalta varsinkin paikaltaan kiihdyttäessä.
Parhaimpaan kiihtyvyyteen pääsee, kun pienissä nopeuksissa annostelee kaasua ensin varovasti ja runttaa kaasua reilummin vasta kun auto on päässyt kunnolla liikkeelle. Samasta ongelmasta kärsii tosin moni muukin tehokas etuvetoinen. Kesärenkailla ja lämpöisemmällä asfaltilla tilanne on varmasti toinen. Nelivetoisuus olisi selvästi poikaa, mutta sitä ei ainakaan tällä haavaa ole Souliin saatavilla.
Bensaa Soul Haukkasi keskimäärin 8-9 litraa satasella. Määrä ei ole pieni, mutta kulkuhaluihin nähden siedettävä. Tosin tehokasta autoa tulee helposti kengittäneeksi tavanomaista enemmän, varsinkin koeajon puitteissa.
Vakiona kaksoiskytkinautomaatti
Vaihteistona turbo-mallissa on aina 7-vaihteinen kaksoiskytkinautomaatti, joka toimii pääsääntöisesti moitteetta. Pieniä kauneusvirheitä vaihteiston toiminnassa ilmenee vauhdikkaammassa ajossa, kun laatikolta pyytää pienempää vaihdetta kaasua reippaammin polkaisemalla, esim. mutkan jälkeen kiihdyttäessä.
Tällöin pienemmän vaihteen kytkeytymisessä voi havaita viiveen, joka johtunee ahtopaineen nousun ja vaihteiston aavistuksenomaisesta viivyttelystä. Viive ei tosiaankaan ole pitkä, mutta kuitenkin havaittava. Ominaisuus pienenee, kun ajomoodin vaihtaa sportille, mutta kokonaan se ei kuitenkaan häviä.
Muuten vaihteisto toimii moitteetta, eikä normaalisti ajellessa vaihteiden vaihtumista huomaa muuten kuin kierroslukumittarista. Sen ominaisuudet riittävät hienosti kilpailemaan muidenkin vastaavien markkinoilla olevien laatikoiden kanssa.
Yliherkkä ohjaus
Ajomoodien vaikutukset ulottuvat moottorin kaasunvasteeseen, vaihteiston toimintaan sekä ohjauksen herkkyyteen. Ohjaus on jo normaali-ajotilassa melkeinpä yliherkän tuntuinen. Pienikin ohjausliike johtaa terävään suunnanmuutokseen ja kun soppaan lisätään leveät renkaat ja suomalaiset urat, on eteneminen ajoittain melkoista mutkittelua.
Sport-moodi ei asiaa juurikaan paranna, vaikka ohjaus jäykistyykin jonkin verran. Kääntyilystä tulee ainoastaan vielä hivenen kulmikkaampaa. Kyllä ohjauksen kanssa pärjää, mutta se vaatii kevyen otteen. Jousitus on perusmallia selvästi jämäkämpi, olematta kuitenkaan mikään kivireki.
Maantien terävät tärskyt tulevat kyllä matkustajien tiettäväksi, mutta ei nyt epämukavuuteen asti. Mutkaan kovempaa ajaessa voi huomata korkean korin lievän kallistelun, joka ei kuitenkaan häiritse itse ajamista. Mutkatiellä kurvaillessa meno on siinä määrin sporttisen tuntuista, että kuljettajalle jää iloinen mieli.
Vauraasti varusteltu
Turbo-malli on saatavilla ainoastaan korkeimmalla Beat-varustetasolla. Pakettiin kuuluu mm. lasikatto, keskikonsolin 8-tuuman kosketusnäyttö, puolinahkaverhoilu ja laadukas JBL-äänentoisto subwooferilla ja seitsemällä kaiuttimella. Hauska yksityiskohta on etuovien kajarien ympärillä olevat valorenkaat, jotka muuttavat väriään ja välkkyvät musiikin tahdissa.
Turvallisuuspuolelta löytyy kaistavahti, kuolleen kulman tutka, ja risteävän liikenteen varoitin. Käyttömukavuutta lisää kaukovaloautomatiikka, peruutuskamera sekä avaimeton käynti. Sisätiloissa on erittäin valoisa ja avara tunnelma. Tilaa on joka suuntaa mukavasti niin takapenkillä kuin edessäkin. Iso ansio tästä lankeaa pystyseinäiselle ja korkealle korille, joka ei syö hartia- eikä pääntilaa matkustajilta.
Kiassa istutaan pystyssä ja melko korkealla. Näkyvyys ulos on pääosin hyvä, mutta A-pilarit luovat peilien kanssa lievän katveen etuviistoihin. Ajoasennosta saa muuten oikein hyvän, mutta etupenkkien niskatuet työntyvät omituisen eteen. Kun selkänojan kaltevuus on muuten kohdallaan, hinkkaa takaraivo jatkuvasti niskatukeen kiinni. Sporttiseen tyyliin alareunastaan viistetystä nahkaverhoillusta ratista saa hyvän otteen ja hallintalaitteetkin ovat hyvin käsillä.
