Mercedes yritti elvyttää 1930-luvun lopulla unholaan painunutta Maybach-loistoautomerkkiä ensin omana, itsenäisenä brändinään 2000-luvun alussa kunnes heikosti sujunut myynti torppasi sen lennon vuonna 2013.
Vuotta-kahta myöhemmin Mercedes kuitenkin, strategisesti, ilmoitti että Maybach tekee paluun, mutta tällä kertaa Mercedeksen alaisuudessa, eräänlaisena tytärmallina silloiselle S-sarjan edustusautolle.
Toisin kuin urheiluhenkisempi sisarmerkki Mercedes-AMG, ei Maybach-osasto ole kajonnut pienempiin tai edes keskikokoisiin Mercedeksiin, vaan pysytellyt tiukasti S-sarjalaisissa, sen laajennetussa tuoteperheessä ja korkeintaan tehnyt pienen syrjähypyn konseptimielessä G-sarjalaisen puolelle.
Sähköä, nahkaa ja jalopuuta
Tuorein lisäys Maybach-hinnastoon on täyssähköisen EQS SUV -luksuskatumaasturin pohjalle rakennettu, tavanomaistakin ylellisempi Maybach 680 -malli.
Kun normaaleista EQS:sistä otetaan ulos 360 tai 544 hevosvoimaa sekä versiosta ja vetotavasta riippuen 568 tai 800 newtonmetriä vääntöä, irtoaa Maybachin kahdesta sähkömoottorista 668 hevosvoimaa ja 950 newtonmetriä.
Akkupaketti on Mercedeksen suurimmasta päästä reilulla 107 kilowattitunnillaan. Maybachin jättikokoiset pyörät lienevät suurimpana syynä siihen, että perusmallin 613-660 kilometrin WLTP-toimintamatka putoaa hieman. Maybachille ilmoitetaan toimintamatkaksi tasan 600 kilometriä.
AC-latauksen suurin teho on 22 kW vakiona, DC-tolpalta saadaan tavaraa 200 kilowatin teholla. Kuten isojen Mercedesten kohdalla muutenkin, myös EQS:n kohdalla on syytä muistaa että sen latauskäyrä on suora kuin horisontti Pohjanmaalla.
Suurilla piikkitehoilla ei ole merkitystä jos keskiteho jää alhaiseksi, mutta Mercedekset puskevat akkuaan isolla teholla aina 80 prosentin varauksen tuntumaan. Vartissa virtaa saadaan 220 kilometrin ajoon, 80-prosenttisesti täynnä Mercedes ilmoittaa akun olevan 31 minuutissa.
Henkilökohtaista luksusta
Maybach on perinteisesti auto, jonka omistaja matkustaa takapenkillä, joten myös EQS:n kohdalla autoa on enemmän syytä arvostella tuolta paikalta käsin.
Toki etupenkkiläisille, eli työväelle on tarjolla kaikki mitä ikinä kuvitella saattaa. Työhyvinvoinnnista vastaavat kokolailla täydellisesti istuvat penkit hieronnalla, lämmityksellä, jäähdytyksellä, taukojumpalla ja muilla viheltimillä.
Vakiomallinen takapenkki on kolmen istuttava, mutta maltilliseen 6410 euron hintaan sen saa vaihdettua kahdenistuttavaksi First Class-penkiksi. Molemmissa istuimissa on varsin anteliaat määrät sähkösäätöjä lähes vaakatasoiseen istuma-asentoon asti.
Setti voidaan täydentää toki keskikyynärnojaan asennetulla jääkaapilla (1530 €), kokoontaitettavilla työpöydillä (2400 €) sekä jääkaapin kanssa hyvin sopivilla samppanjalasinpidikkeillä (1070 €). Jääkaappi vie tosin melkoisen osan tavaratilasta, mutta se on irrotettavissa käden käänteessä jos matkatavarat eivät tahdo muuten mahtua mukaan.
Ykkösluokkaan ei kuulu oikein minkäänlainen kärsimys, ei edes auton takapenkillä matkustettaessa. Takapenkin kyynärnojat sitä myöden lämmitettävänä ja mukitelineistä löytyy tarvittaessa niin lämmitys kuin jäähdytyskin.
Lisävarustelista on pitkä, ja jos värit, ominaisuudet tai somistelu ei tunnu tehdastekoisena juuri omalta, niin on varmasti vain neuvottelukysymys miten sitä voisi muokata juuri asiakkaan näköiseksi. Ja ehkä vähän rahakysymyskin.
Jylhää menoa
Annetuilla teknisillä tiedoilla lienee turha erikseen mainita, että Maybach-luksuslavetin meno on riittävän ripeää kaikissa olosuhteissa.
Nelipyöräohjaus tekee ahtaissakin paikoissa operoimisesta varsin vaivatonta, sillä kääntöympyrä on 11 metriä. Jos tuon käännöksen mittakaava ei muuten hahmotu, niin lukema on täsmälleen sama kuin Mercedeksen A-sarjalaisella, merkin pienimmällä automallilla.
Ison Maybachin ohjastaminen on äärettömän helppoa ja vaivatonta, olivat olosuhteet sitten mitä tahansa. Moottoritiellä kulku on hiljaista ja vakaata, mutta ei tunnotonta. Ilma-alustan perussäätö kelluu hyvin tarkan, hallittavan ja mukavan välimaastossa. Niin isommat laineet kuin pienemmät tärskyt suodattuvat huomaamattomaksi taustahuminaksi.
Toki 22-tuumaiset pyörät ottavat osansa vähän kaikesta. Tuumaa-kahta pienemmät voisivat tehdä menosta vielä hieman hiljaisempaa ja mukavampaa, jos nykyinen taso ei jostain syystä riittäisi. Mutta olisivatko ne yhtä lailla merkki auton omistajan varallisuustasosta enää? Tokkopa.
Ajettavuudesta, tai edes kyytiominaisuuksista on Maybach-EQS:n tapauksessa vaikea löytää mitään moitittavaa. Se kulkee, tai pikemminkin purjehtii, paikasta toiseen niin kuin loistoautoilla on tapana. Hiljaisesti, tyylikkäästi ja väkevästi.
Eihän se ole edes kallis!
Täyssähköinen loistoauto on tuote, jonka arvosteleminen on yhtä aikaa sekä helppoa että hankalaa. Itse tuote on äärettömän hyvä, niin objektiivisesti kuin subjektiivisestikin ajateltuna.
Se on yhtä hienosti valmistettu ja viimeistelty kuin brittien hienoimmat tämän tyyppiset autot, eikä materiaalivalinnoissa jäädä niiden jälkeen yhtään. Se, mitä Mercedeksen lisävaruste- ja personointiluetteloista löytyy ei varmasti vielä merkitse että nuo listat jotenkin rajoittaisivat lopputulosta, kunhan ostajalla riittää kärsivällisyyttä speksata auto omakseen.
Mercedeksen sähköautotekniikka on varmasti markkinoiden hienointa tällä hetkellä käyttökokemuksen osalta.
Mutta autoverottomuus tekee sähkö-Maybachista tuotteen, jota voikin yhtäkkiä arvostella hieman eri kriteereillä kuin noiden V8- tai V12-moottoristen brittiaatelisten tapauksessa on ollut tapana.
Sen perushinta ilman hintavia optioita on nimittäin reilut 209 000 euroa. Tuollakin rahalla saa perusautoilijan silmin loputtoman hyvin varustellun luksusauton, sillä EQS:n vakiovarustelu on jo sinänsä hyvin kattava.
Tuo rahasumma on tietysti valtava: sillä pystyy suuressa osassa Suomea ostamaan ison omakotitalon tai pääkaupunkiseudullakin hyvän yksiön. Sitä ei kuitenkaan kannata rinnastaa niihin, ei myöskään sadantuhannen euron teksasilaisiin tusinasähköautoihin.
Maybachin todelliset kilpailijat löytyvät nimittäin muualta. Polttomoottorilla liki 700-hevosvoimainen luksusjahti vain maksaisi todennäköisesti helposti neljäsataatuhatta euroa, ainakin jos tuo olemassa olemattoman auton mahdollista autoveroa yrittäisi haarukoida sillä perusteella mitä Maybach-varustellusta S-sarjalaisesta joutuu maksamaan Suomessa.
Mittakaavaa antaa se, että hieman tehottomamman Maybach S680:n pelkkä autovero on 209 800 euroa. Se on muutaman satasen tarkkuudella sama summa mitä kokonainen täyssähköinen Maybach EQS 680 maksaa.
